Lue keskustelun säännöt.
Ikuisuusaihe: kummiudesta jorinaa....
03.11.2009 |
Meillä on miehen kanssa kohta 10v. kummilapsi, jota olen/olemme muistaneet hänen syntymänsä jälkeen joka syntymäpäivä ja joulu pienellä lahjalla. Nyt jotenkin ei vaan enää jaksaisi, kun kummilapsen perheeltä ei ole KERTAAKAAN pientä joulukorttia tai kuvaa kummilapsesta tullut. Eihän se tietysti kummilapsen "vika" ole, jos hänen vanhempansa eivät halua kummeja muistaa, mutta silti alkaa vähän ärsyttää. Emme ole paljon ko. perheen kanssa tekemisissä, jonkin verran soitellaan ja viestitellään. Jotenkin vaan alkaa mennä "maku" koko kummiudesta, kun asia on niin yksipuolista. Meillä on myös kaksi muuta kummilasta, joita muistamme yhtä lailla. Näiden perheiden kanssa olemme muutenkin tekemissä ja saamme joulukortit ja kummilasten kuvia silloin tällöin...Miten muilla?
Kommentit (6)
Mutta toisaalta haluan muistaa kummilasta, jos kerran sellainen meillä on. Ja haluan myös olla tasapuolinen heidän muistamisessaan, kun meillä on tosiaan kaksi muutakin kummilasta. Eniten tässä vaan nyppii kummilapsen vanhemmat, jotka eivät tee elettäkään meidän suuntaan...En tarkoita nyt mitään lahjoja, vaan ihan vaan vaikka sitä joulukorttia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exä entisen työkaverin tytär.Eipä tullut edes kiitosta.Oli kai liian halpa lahja 114€ kun se oli se pelkkä tyhjä ranneke.Mut ei mun yhn rahat riitä enempään...Ottaa päähän suuresti!!
kummilapsiini lahjojen sijaan.
Siis soitatteko, kirjoitatteko lapselle (ei vanhemmille) jos on jo vähän isompi tai vietättä aikaa yhdessä? Itsestäni olisi mukavaa, että lapsieni kummit ottaisivat enemmän yhteyttä lapseen. Osa tekeekin tätä, mutta osasta tuntuu, että tarvitsee vain lähettää lahja synttäreille. Lahjasta tietenkin kiitämme kortilla tai puhelinsoitolla, vaikka myönnetään, että joskus sekin on unohtunut.....
Tietenkin on olemassa ihan kiittämättömiä vanhempia ja lapsia, joilloin mielestäni kummeudesta voi "luopua". Mutta kannattaa todella yrittää pitää yhteyttä suoraan lapseen, se palkitsee.
en niinkään toivoisi esinelahjoja vaan sitä että joskus tekisivät jotain kummilastensa kanssa. Tavaraa meillä on liikaakin, ja kummit valitsimme (kuten heille kerroimmekin siinä vaiheessa kun kysyimme kiinnostaako heitä yhtään ryhtyä kummiksi) sillä perusteella että pidämme heitä mukavina ihmisinä ja toivoisimme että he viettäisivät aikaa lastemme elämässä.
Ei ole tämä toive kyllä kovin hyvin onnistunut meidän perheessä. Kummit tulevat kylään kun erikseen kutsutaan ja antavat syntymäpäivänä lahjan, mutta muuten eivät tunnu olevan kiinnostuneita viettämään aikaa lasten kanssa.
mulla on monta kummilasta ja joka ikisen kohdalla minä olen se aktiivisempi henkilö. Mun omat kummit ovat myös minut ns hylänneet ja se tuntui tosi ikävältä. En ole vanhempien kanssa niinkään tekemisissä, mutta kummilapsien kanssa enemmänkin. Iät tietty helpottaa, vanhin 15 ja nuorin 9. Viime kesänäkin oltiin nuorimman kanssa yhteensä viikko kimpassa, päivä silloin ja toinen tällöin. Syy oli lastenhoidossa, lapsella ei ollut tekemistä kesällä kun vanhemmat olivat töissä ja minä hoitovapaalla. Mutta minä itse pyysin häntä meille ja kuskasin ja jos kerran oli ekan päivän jälkeen ilmoittanut haluaa tulla uudestaan, nähtävästi oli myös hauskaa.
Niin typerältä kun se kuulostaakin, kyllä kiittäminen ja kuvien lähettäminen on vanhempien vastuulla. Niin mäkin lähetän kummeille varmaan joka viikko kuvia. Nykyaikana kun se on niin helppoa.
Jos kummilapsesi vanhemmat ei moisia tajua, älä sen takia kummiutta hylkää vaan pidä kummilapsestasi hyvää huolta. Ei se hänen vikansa ole, että vanhempansa ovat tollaisia.
Omista kummeistani yksi lopetti kun olin 10 vuotias, yksi ei ole oikein koskaan lahjoja ostanutkaan ja yksi ostelee vieläkin joskus. Itse olen lopettanut lahjojen ostamisen rippikouluun.