Miten jaksatte loputtoman negatiivisia ihmisiä?
Kun ei oikein voi olla pitämättä yhteyttäkään, kun on oma äiti kyseessä? Puhelimitse ollaan yhteydessä (nykyään yksinomaan minä soitan), ikinä hänellä ei ole oikein mitään positiivista sanottavaa mistään tai kenestäkään. Ei tee enää mieli jutella, kuitenkaan ei tilanne ole sellainen että välejä poikki pistäisi, ei hän minua ole loukannut. Ei kaiketi itse huomaa omaa negatiivisuuttaan ja valitusta joka asiasta. Muilla vastaavia ongelmia vanhempiensa kanssa?
Kommentit (11)
Hyvä että valittaa vaan omista asioistaan. Minulla on kokemusta, että valitetaan minun asioista. Paljon sujuvammin kuuntelisin valituksia itsestään tai muista, ei laskisi minun mielialaani.
Älä jaksa soittaa. Anna äidin soittaa jos on asiaa!
Vaihdat aina puheenainetta kun äiti alkaa valittaa jostain.
Onneksi ei ole omissa omaisissa tuollaisia.
Yksi kaveri on, enkä aina viitsi vastata puhelimeen, kun narinaa saisi kuitenkin kuunnella.
En mä jaksakkaan semmosia ihmisiä, en ole tekemisissä semmosten kanssa kuin ihan pakolliset. Jos mulla olisi tuommoinen äiti niin varmasti kysyisin napakasti että "eikö sulla ole koskaan mitään positiivista puhuttavaa"? Ja antaisin mahdollisuuden vastata. Jos ei negatiivisuus loppuisi niin ilmoittaisin edelleen napakasti mutta ystävällisesti että soittelut loppuu tähän, en yksinkertaisesti halua kuulla ainaista valitusta.
Jos ei ole pakko niin en ole näiden ihmisten kanssa tekemisissä yhtään enempää kuin on pakko. Oman äitini joskus mustavalkoiseen ajatteluun ja negatiiviseen asenteeseen puutun ajoittain suoraan ja tuon toisenlaista näkökulmaa asiaan, joka voi pistää miettimään onko omat ajatukset sittenkään ihan niin totta kuin on ajatellut. Minusta niin voin tehdä, jos joudun toistuvasti ko. asenteellisuutta kuuntelemaa ja ottamaan vastaan.
Lopetat olemasta itse niin vakava. Ne negatiiviset kommentit voi sivuuttaa kuten ei kuulisikaan ja alkaa jutella päälle vaikka kuinka kiva oli käydä uimassa. Jos kuuntelet ruttunaamalla kaikki jutut niin sehän vain kannustaa tuohon.
Meillä on vissiin sama äiti 😂
Ei nähdä kovin usein, soitellaan silloin tällöin. Olen vähentänyt näitä, en vaan jaksa kuunnella sitä negatiivisuutta, ja kun mistään/kenestäkään ei löydy mitään hyvää sanottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdat aina puheenainetta kun äiti alkaa valittaa jostain.
Puhelut onkin loputonta väistelyä aiheista joista tiedän että aloittaa saman valituksen kuin tuhat kertaa aikaisemminkin tai vaihtoehtoisesti keskustelun ohjaamista johonkin toiseen aiheeseen kun valitusvirsi on jo alkanut. Esim eilen yritin alkaa puhumaan sienestyksestä, ihan kivasti lähti mutta sitten päästiinkin siihen että vakkari kantarellipaikka oli tyhjä. Siihen on hänen mukaan varmasti se, että siskonsa (jonka kanssa hänellä on vuosia ollut välit poikki) on ne käynyt sieltä poimimassa. Siis miten tuollaisen kanssa pystyy mistään kohta enää puhumaan kun JOKA ASIA on jonkun muun syytä ja joka asiaan pitää kaivaa syyllinen vaikka kiven silmästä?!
Terv. vittuuntunut ap😡
En mä jaksa aikaisia marmattajia. Toki saa valittaa jos on vaikeaa ja itsekin harrastan, mutta kyllä ilonpilaajat ja marisemisen ilosta marisijat karsiutuu ympäriltä luonnostaan kun en jaksa kuunnella.
Meillä on varmaan sama äiti.