Lue keskustelun säännöt.
Lasten opettaminen vastuullisiksi tavaroistaan?
21.09.2021 |
Selailin keskustelua, jossa kerrotaan rahanmenosta lapsiin. Monet asiat olivat varmasti samaistuttavia: pyöriä täytyy ostaa koko ajan, aina on kännykkä rikki, housunpolvet puhki tai kengissä reikiä jne.
Tässä tuli mieleen asia, joka on vaivannut minua pitkään: miten opettaa lapset esinevastuullisiksi?
Miten opettaa lapset varomaan, että housut eivät repeydy, että kännykän näyttö ei olisi parin kuukauden jälkeen palasina, että pyörä ei unohtuisi lukitsematta telineeseen, että vaatteita ei tarvitsisi aina hukata?
Julkisessa tilassa työskentelevänä näen usein sen valtavan löytötavaran määrän, jonka ihmiset (erityisesti lapset, mutta myös aikuiset) hukkaavat: vaatteita, asusteita, kenkiä ja enemmän tai vähemmän tarpeellisia henkilökohtaisia tavaroita. Eivätkä käy niitä hakemassa tai kyselemässä.
Miten saisi ihmiset vastuullisemmiksi tavaroistaan? Ja miten saisi lapset opetettua elämään niin, että he eivät hukkaisi, hajottaisi tai kohtelisi välinpitämättömästi arkipäivän kannalta tärkeitä vaatteita ja käyttöesineitään? Vinkkejä kehiin.
Kommentit (5)
Vaatteiden kohdalla en ole turhan tarkka, olen tyytyväinen kun lapset liikkuvat ja leikkivät, jos housunpolvet siinä hajoaa, hajotkoon.
Puhelimet käytetään loppuun, jos näyttö hajoaa, saa pärjätä sen kanssa, jos puhelimella ei voi tehdä juuri muuta, kuin soittaa, ok, se ajaa vielä asiansa. Yksi puhelin on meillä hajonnut.
Pyöristä ovat aina osanneet pitää huolta. Alueellamme varastetaan pyöriä paljon, jos lukitun pyörän joku veisi, toki me uusi kulkupeli jossain välissä hommattaisiin.
Hyvin muksut omista tavaroistaan huolehtivat, pienestä pitäen on sitä heiltä odotettu, jos ottaa jonnekin vaikka lelun mukaan, siitä huolehditaan itse. Mitään lempipehmoja ei mukana kyllä ole kannettu, vain sellaista jonka katoamisesta ei tule katastrofia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osittain kyse on persoonasta. Mutta mun mielestä osittain kyse on myös arvoista. Jos lapsen hukuttaa tavaraan, yksittäisestä tavarasta ei tule tärkeä. Lapsia voi myös kotioloissa opettaa huolehtimaan niistä tavaroistaan, siis muistuttaa, mikä on hyvä paikka niiden säilyttämiseen (esim. niin, etteivät ne mene rikki). Lapset oppivat vanhemman mallista. Esim. viime vuonna, kun kuopukseni oli eskarissa, kauhistuin sitä löytötavaran määrää, joka kahden eskariluokan eteisessä oli. Siinä oli esimerkiksi vaikka kuinka monet housut! Mun lapsilla on ollut yleensä kahdet kunnon välikausihousut ja yhdet ohuemmat tuulihousut (vanhemmalla lapsella on enää yhdet kunnon housut ja sitten ne tuulihousut). Jos mun lapsen jotkut housut jäisivät kouluun, mä kyllä hakisin ne sieltä pois. Tiedän myös, monetko hanskat heillä on ja millaiset ne ovat.
(Viime lukuvuonna kävi muuten niin, että kuopuksen hanskat katosivat eskarissa, eli joku otti ne. Ne oli ilmeisesti otettu kuivauskaapista. Niissä oli kyllä nimi, laitan aina kaikkiin vaatteisiin. No, mä odotin sitten, että eskari loppuu, ja sitten viimeisenä päivänä, kun kävin lasta hakemassa, otin sieltä löytölaatikosta kahdet hyvät ja nimettömät hanskat lapselleni.)
Paljon on luonteesta kiinni. Meillä tavarat on pysyneet ehjinä, puhelimestakin (yli 3v käytössä) hyytyi akku. Kerran oli pyöränavain kadoksissa, mutta oli tippunut kotipihaan. Jotain hanskoja joskus alaluokilla etsittiin löytötavaralaatikosta, siellä ne ei olleet...mutta jostain ilmestyivät kuitenkin.
Muutamia kalliimpia tavaroita, joita kovin toivoo ja itse valitsee (kännykkä, aurinkolasit tms.) olen ostanut saatesanoilla että jos hukkaa tai huolimattomuuttaan rikkoo, niin minä en maksa uutta. Nyt ihan hyvillä mielin ostin uuden kalliihkon kännykän akkuvikaisen tilalle.
Lapsella saakin vaatteet mennä rikki ja kulua, hyvä että liikkuu.
Jos lapsi oppii, että mamma ostaa aina uutta tilalle, niin se on mamman ongelma myös. Kannattaa siis hieman miettiä omaa tapaansa toimia ja esittää asiat.
Meillä on kolme lasta ja vaikka lapset olivat pieninä aika huithapeleita, niin omistaan he ovat oppineet huolehtimaan tarkasti. Valitettavasti siihen piti tehdä pieni opetus, eli keskimmäisellä oli tapana jättää pyörä kiireissään lukitsematta koulun pihalle ja kerran kävin siirtämässä sen nurkan taakse piiloon. Siitähän tuli hetken hätä ja lapsi tajusi kerralla, että seuraavan kerran se ei olekaan ehkä nurkan takana, vaan kokonaan pois. Sanoin myös, että jos fillari varastetaan sen takia, että hän ei ole laittanut sitä asianmukaisesti telineeseen rungosta lukkoon, niin uutta ei tule ja lapsi saa kävellä 3 km koulumatkansa.
Kännykkänsä he ovat saaneet ostaa omilla rahoillaan, joita ovat saaneet mummoiltaan lahjarahoiksi, minä maksan kyllä liittymät.
Vaatteet ovat vain vaatteita ja jos ne ovat rikkoutuneet sen takia, että eivät kestä leikkiessä, niin silloin ne ovat huonoja. Tahallaan niitä ei todellakaan hajoteta.
Nyt lapset ovat jo teinejä ja tarkkoja rahoistaan. Traumoja menneistä ei ole, vaan normaalia tarkkuutta.
Ei se ole vaikeaa.
Älä osta uutta pyörää varastetun tilalle ainakaan puoleen vuoteen tai vuoteen vaan laita lapsi kävelemään.
Sama juttu kännykän kanssa. Olkoon ilman kännykkää.
Revenneet housut taas parsitaan/paikataan (isompi lapsi saa itse tehdä tämän) eikä uusia osteta kuin vasta myöhemmin ja kirppikseltä.