Lue keskustelun säännöt.
Introvertti puolisona
Tuskainen
20.09.2021 |
Olen elämäni ensimmäistä kertaa suhteessa introvertti-mieheen ja huomaan kokevani tietynlaista yksinäisyyttä. Olemme olleet etäsuhteessa kaksi vuotta (etäisyyttä 200km) ja näemme yleensä vain viikonloppuisin. Kun vietämme aikaa erillään, miehestä ei juuri mitään kuulu. Viesti tai kaksi voi tulla ja nekin yleensä hyvin yleisiä ja päivällä mahdollisesti soitto, usein minun aloitteesta. Kun olemme yhdessä, hän on aika hiljainen ja passiivinen. Ei intohimoisia halauksia kun nähdään, suudelmia tms. Oleminen on sellaista hyvin tavallista ja toki turvallista. Se mitä yhdessä tehdään, tehdään minun ideoistani ja aloitteista - hän tyytyy mielellään vaan telkkariin ja sohvaan. Toki mielellään lähtee mukaan asioihin ja tekemisiin, mutta joskus olisi kiva jos ne aloitteet tulisi myös häneltä. Nyt koen tietynlaista stressiä siitä mitä tekemistä keksisin jottei menisi ihan tylsäksi olemiseksi. Hän on ihanan kiltti ja luotettava kumppani mutta miten pitää omaa innostusta yllä kun toinen on niin vaisu ja omissa oloissaan? Olen puhunut hänelle omista toiveistani ja kuinka kaipaan läheisyyttä, viestittelyjä, tiiviimpää yhteydenpitoa minkä avulla tuntisin itseni tärkeäksi osaksi hänen elämää mutta ei niitä vain näy eikä kuulu... Hän vain toteaa että ymmärtää ajatukseni.
Kommentit (15)
Olen introvertti nainen ja ap kuulostaa painajaismaiselta kumppanilta minulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen introverttinainen suhteessa introverttimiehen kanssa ja ei meistä kumpikaan kai ole tuollainen. Ehkä nuo on vain muuten miehen luonteenpiirteitä.
Me miehen kanssa kuormitutaan jos joudutaan esim olla isossa porukassa, mutta kyllä me kaksi tykätään touhuta kaikenlaista. Ja mies on aika kova puhumaan ja myös hyvin aktiivinen pussaamaan. :D
Ap, maailma on (valitettavasti) pullollaan ekstrovertteja, joten varmasti löytäisit mieleisen kumppanin.
Tämä sinun introvertti-kumppani ansaitsisi naisen, joka arvostaa häntä omana itsenään.
Miksi yrität väkisin olla miehen kanssa, joka ei selvästi sinulle sovi? Olen itse paljon tuon miehen kaltainen, eli en välitä viestittelystä yms, enkä koskaan kaipaa mitään erityistä tekemistä. Kotona olo parasta, joskus luonnossa kävelyllä. Onneksi olen löytänyt kaltaiseni miehen. Eihän siitä mitään tulisi, jos toinen siinä koko ajan pitkästyisi taii toisaalta minun pitäisi mennä ja tehdä kun en halua.
Itseäni introverttinä ärsyttää nämä ekstroverttien itkut, kuinka kumppani on niin tylsä jne. Teette itsestänne jotain maailman parhaita ihmisiä. Miksi ihmeessä alunperinkään alatte olemaan näiden introverttien kanssa??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, maailma on (valitettavasti) pullollaan ekstrovertteja, joten varmasti löytäisit mieleisen kumppanin.
Tämä sinun introvertti-kumppani ansaitsisi naisen, joka arvostaa häntä omana itsenään.
Tälläisenä (valitettavana) ektroverttinäkin koen, että AP:n jatkuva pakkopuuhailu on rasittavaa. Ei ektroverteilläkään ole mitään halua toimia ihmissuhteiden roskatunkiona, vaikka sinä olisitkin sitä mieltä, että näin tulisi olla.
Korjattakoon sellainen epäluulo, että en todella ole itsekään mikään extrovertti vaan enemmän koen olevani jotain siltä väliltä. Meillä on paljon hyvää mutta varsinkin etäviikkoina koen oloni yksinäiseksi kun toisesta ei paljoa kuulu. Enkä missään kohtaa sanonut että koko ajan ja jatkuvasti pitää tehdä jotain vaan että joskus olisi kiva jos hänenkin taholta tulisi ideoita tekemisestä. Paljon vietämme juuri aikaa kotona kahden. Kaipaisin vertaistukea vastaavanlaisessa suhteessa olevilta enkä niinkään negatiivisia kommentteja miksi suhteessa olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa miehen käytöksessä ole kyse pelkästä introverttiydestä vaan ei taida olla kiinnostusta parisuhteeseen tarpeeksi. Olen itse introvertti ja kyllä rakastuneena kaukosuhteessa tuli laitettua viestiä sekä soiteltua todella paljon. Aiemmassa parisuhteessani taas en viitsinyt viestitellä ja kovin usein nähdäkkään toista koska kemiaa ei ollut tarpeeksi, saati yhtään näin jälkeenpäin ajateltuna.
Niin vaikeahan sitä on tietää mitä kukin syvällä sisimmissään ajattelee, mutta kovasti hän sanoo olevansa rakastunut ja onnellinen meidän suhteesta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuskainen kirjoitti:
Niin vaikeahan sitä on tietää mitä kukin syvällä sisimmissään ajattelee, mutta kovasti hän sanoo olevansa rakastunut ja onnellinen meidän suhteesta
Ei ole PAKKO tehdä mitään "kivaa". Mun ex-ukko halus aina ja kaikkea,mä taas tykkäsin nyhjätä kotona,tehdä pikkujuttuja.
Kun maailmat ei kohtaa,siinä ei rakkaus riitä.
Flegmaattinen kuvaa paremmin avauksen miestä kuin introvertti. Introvertit ovat yleensä hyvin aktiivisia erilaisten harrastusten suhteen koska eivät hukkaa aikaa turhaan sosiaaliseen peliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herää kysymys että onko introverttiys vain miehen tekosyy sille että ei tarvitse tehdä mitään parisuhteen eteen?
Tuskainen kirjoitti:
Niin vaikeahan sitä on tietää mitä kukin syvällä sisimmissään ajattelee, mutta kovasti hän sanoo olevansa rakastunut ja onnellinen meidän suhteesta
Vanha viisaus kertoo että "ei ne sanat vaan ne teot".
Rakkautta vakuuttaa kyllä maailmassa moni mutta harvempi näyttää sen rakkauden myös niissä kaikissa teoissa. Voi myös kysyä että mitä sinä saat sellaisesta rakkaudesta jota se toinen ei juuri mitenkään osoita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon itse introvertti mutta se miten kuvailet miestä ei kuvaile introverttiä ollenkaan. Itse haluan olla hyvin paljon oman kumppanini kanssa, rakastan viestittelyä ja yhteistä aikaa. Kaipaan pienen hetken päivässä kun oon ihan yksin (ja sekin on hyvin lyhyt aika).
Ei vaikuta kovin kiinnostuneelta mieheltä.
Tylsä ja introventti eivät ole sama asia.
Oma introventtimieheni on huomaavainen ja keskustelutaitoinen. Puhuu ja pussaa, mutta viihtyy myös omissa ajatuksissaan.
Mikä ihmeen pakottava tarve sinulla on järjestää jatkuvaa ohjelmaa? Ihan vaan oleminen ei riitä? Sano sille miehellesi, että suunnittelee ohjelmaa seuraavalle tapaamisellenne, jos sitä on pakko olla. Ei kukaan mikään ajatustenlukija ole.