Jos olisit hyvin rikas, avustaisitko aikuisia lapsiasi?

jos olisivat tärviöllä niin antaisin rahan sijasta ruokaa yms.

Paitsi että rajansa kaikella, voi olla että jossain vaiheessa tulisi toppi jos näyttää että heidän on opittava vähän kantapään kautta enemmän sitä miten asioistaan on huolehdittava itse.

Ketään, ei lapsia eikä puolisoita eikä sukulaisia, pidä opettaa siihen, että joku toinen maksaa. Siitä ei synny muuta kuin lusmuilijoita.

En ehkä jokapäiväisesti, mutta isommissa hankinnoissa.

tai muuten pahoissa rahaongelmissa. Niille lapsillehan ne rahat joka tapauksessa jossain vaiheessa jää.

asunnot ja samaten säästämme pesämunaa. Ja aiomme maksaa opinnot, autokoulut jne.



Mutta tarkasti aion opettaa tuntemaan rahan arvon, enkä anna omaisuutta hallintaan ennen kuin tiedän, että ovat tarkkoja rahoistaan.

Jos eivät hallitsisi rahan käyttöä vielä aikuisenakaan, niin opettaisin hallitsemaan.

Ketään, ei lapsia eikä puolisoita eikä sukulaisia, pidä opettaa siihen, että joku toinen maksaa. Siitä ei synny muuta kuin lusmuilijoita.

eihän se tarkoita että eletään jonkun siivellä (ainakaan minun perheessäni), vaan sitä, että vanhempien avulla voi elää vähän vapaammin, eikä tarvitse koko ajan kituuttaa.

Meillä siskoni ovat lapsen saatuaan saaneet vanhemmiltamme avustuksena/lahjana esim, uudet rattaat, turvaistuimen, pinnasängyn ym.

Mua taas vanhemmat tukee niin että saan säilytettyä ihan ok elintason kun opiskelen, eikä mun tarvitse käydä töissä muulloin kun kesälomalla.

Olen todella kiitollinen kaikesta avusta ja on ihan sanomattakin selvää, että kun vanhempani tarvitsevat apua niin voivat kääntyä minun puoleeni.

jos kyseessä ei olisi alkoholisti, narkkari tms. Mutta jos siis normaali vastuuntuntoinen työssäkäyvä itsestään ja perheestään huolehtiva aikuinen, niin auttaisin esim. isoissa hankinnoissa. En niin, että antaisin automaattisesti joka kuukausi jonkun summan, mutta opiskelijalle voisin ostaa ruokaa, uuden talvitakin, puhelimen, koulukirjoja... LApsen syntyessä voisin autta vaunujen/pinnasängyn/hoitopöydän hankinnassa jne. Jos rahaa olisi kuin roskaa, voisin ostaa asunnon lapselleni. Siis jos rahaa olisi niin paljon, että voisin velattomasti tuosta vaan ostaa asunnon ja rahaa jäisi vielä itsellenikin riittävästi.

Meillä on "sopimus", että vanhempi sukupolvi auttaa nuorempaa, nyt avustetaan minua, minä sitten lastani.

eikä meidän tarvitsisi olla kovin rikkaitakaan. Äitini oli aika tiukoilla välillä, mutta sain opsikeluaikoina aina ruokaa, rahaa en juurikaan. Jos lapsemme olisivat ihan tärviöllä, esim päihderiippuvaisia, voisimme käyttää tätä hypoteettista varakkuuttamme hankkiaksemme heille apua.

Ymmärrän niin, että avustaminen ei tässä tarkoita elättämistä.

Ja tulen tekemään niin, vaikka minusta ei varmastikaan ikinä tule "hyvin rikasta".

Lapset tosin opetetaan jo pienestä pitäen siihen, että raha ei kasva puussa. Ja lapset tietävät, mikä rahan arvo on. Ansaitsevat myös normaalisti rahansa kesätöissä jne.

Autokoulut maksetaan, opinnoissa avustetaan (vuokrassa/yhtiövastikkeissa + ruokarahaa) siten, ettei tarvitse ottaa velkaa, mutta tarkoitus on elää normaalia opiskelijaelämää.



Lusmuilijaa ei avustettaisi, mutta normaalisti opiskellutta ja työssäkäyvää kyllä, esim. suuremmista hankinnoissa (asunto, kodinkoneet jne) siten, että jalkikasvu saa osan palkastaan sijoitettua. Tämä on sitä perheensisäistä verosuunnittelua.

Kiinteää omaisuutta (lähinnä kiinteistöt) lahjoitetaan siten, että vanhemmalla polvella säilyy hallinta- ja käyttöoikeus - verotusarvo jää alhaiseksi.



En näe mitään pahaa siinä, että aikuisia lapsia "avustetaan" (=omaisuutta siirretään seuraavalle polvelle) jos se jälkikasvu on omillaan toimeentulevaa (=osaa elättää itsensä myös ilman avustusta) ja pesäero vanhempiin on tehty (käytäntö ei onnistu jos omisuudensiirroilla yritetään vaikuttaa toiseen tavalla tai toisella). Mitään ei myöskään saa pitää itsestäänselvyytenä.



Systeemi toiminut suvussamme jo useamman sukupolven ajan ja tullee toimimaan jatkossakin.

mekin saamme vielä avustuksia, vaikka olemme yli 30v miehen kanssa- just eilen pappa laittoi miehen tilille 1600e, mäsaan joka kuukausi äidiltäni tilille 200e.

Syy: jouduimme ottamaan ison asuntolainan juuri kuin pääsin opiskelemaan uutta ammattia. Mies on DI ja hyväpalkkaisessa työssä, mutta sen tulot ei riitä kaikkiin pakollisiin menoihin. Meil on kaksi lasta, kaksi autoa ja iso okt.



Meidän molempien vanhemmat ovat lainattomia ja hyvätuloisia, vaikka eläkkeellä. Haluavat auttaa meitä ruuhkavuosissa ja olemme siitä kiitollisia. Emme elä siivellä, emme tuhlaile- jotta perheemme voisi hyvin, saamme hieman rahallista avustusta (tämäkin siis vain väliaikaisesti, kunnes palaan työelämään)



Eli todellakin, jos omat lapseni ovat joskus rahan tarpeessa ja meillä on ns. ylimääräistä, miken auttaisi? Eihän se ole keltään pois, päinvastoin. Kelle ne niitä rahja muutenkaan säästelis? Lapsille ne palautuu perinnön muodossa joka tapauksessa-

Meillä suvussa tapana, että lapsi koulutetaan yhteen ammattiin/korkeakoulutukinto niin, että voi asua vanhempien omistamassa asunnossa ja saa ruokarahaa sekä tarvittaessa tukea vaatehankintoihin. Ei mitään ökyä, mutta silti taattu elintaso ja voi keskittyä opiskeluun.

Nuoriso myös opetetaan töihin nuorena. Loma-ajoiksi nuoren pitää hankkiutua töihin joko jonnekkin ulkopuoliselle työnantajalle tai sitten "joutuu" pakkotöihin suvun maatilalle tai jonkun sukulaisen firmaan tekemään todella ankeita hanttihommia. Suurin osa hankkii kesätyöt itseksee ettei tarvitse lähteä navettahommiin. Kun tutustuu oikeaan työhön, alkaa koulun penkki kiinnostaa. Monta reipasta ekonomia on koulutettu tällä metodilla.

avustus on ok vain silloin jos ei _millään_ tavalla hetkauta avustajan taloudellista tilannetta tai elämää. Jos avustaja joutuu realisoimaan jotain avustuksen takia tai avustamisen jälkeen tinkimään jostain tai edes miettimään asiaa niin avustaminen ei ole ok.

Ei se mun mielestä edes ole välttämättä avustamista, vaan ihan perinnönjakoa. Vanhempani eivät saa rahojaan hautaan mukaan, vaan kyllä ne siirtyvät perillisille.



Mun suvussa on näin toimittu jo monen sukupolven ajan. Esimerkiksi vanhempani ovat saaneet merkittäviä summia omilta vanhemmiltaan.

Ja varsinkin sitten kun hankkii itselleen ammattia tai tutkintoa. Kannattaa toki töitäkin tehdä mutta että ei tarvitsisi keikkailla opintojen aikana. Kesätyöt riittäisi kokemuksen vuoksi. Olisi siis hyvä ettei tarvitsisi niska limassa tehdä töitä opintojen aikana..eikä tarvitsisi ottaa opintolainaa.

En kylläkään ole mikään siksrikas mutta kyllä jotain säästöön jää.

muka olis parempi kohde kuin omat lapset laittaa rahansa? Vaikka olemme miehen kanssa molemmat yli 30v, saamme tukea vahemmiltamme koska he HALUAVAT sitä antaa! Ovat esim. maksaneet matkojamme kun ovat halunneet lomalle kanssamme. Lapsille maksavat joskus isompia hankintoja ja ostosreissulla tarjoavat lounaan ja kahvit.

Omia lapsia aion tukea kykyni mukaan.

Minä avustaisin. Paitsi jos olisivat ihan tärviöllä ja eläisivät erittäin vastuuttomasti.