Muita jotka eivät pysty eroamaan koska säälii liikaa toista osapuolta?

Olet oikeassa. Olet joskus luvannut ja nyt haluat perua lupauksesi.

Millainen tilanne teillä on?

Ei kannata sääliä. Lopettaa vain ja antaa mahdollisuuden uudelle.

Vierailija kirjoitti:

Millainen tilanne teillä on?

Ei kannata sääliä. Lopettaa vain ja antaa mahdollisuuden uudelle.

Olemme olleet 9 vuotta yhdessä, noin vuoden verran mennyt huonosti.Yhteen käteen mahtuu nekin kerrat kun olemme harrastaneet seksiä vuoden aikana.. Ei ole läheisyyttä, tuntuu kuin kämppäkaverin kanssa eläisin. Mies on kuitenkin hyvin kiltti ja rehellinen jonka vuoksi häntä säälinkin enkä viitsi jättää.. Kun olemme puhuneet monta kertaa meidän ongelmista, niin hänen mielestään mitään ongelmaa ei ole. Enhän voi silti jäädä tähän vain siksi, että toinen olisi tyytyväinen kun itseäni tämä tilannetta syö joka päivä enemmän ja enemmän. Olen ahdistunut . Ap

Avioliittoneuvojalle! Sellainen osaa sanoa, näetkö sinä ihan tavalliset arjen tilanteet ongelmina, vai onko miehesi kuuro ja sokea oikeille ongelmille. Se auttaa.

Ja Jos ei auta:

Elämä on liian kallisarvoinen vietettäväksi väärän ihmisen kanssa.

Minulla oli vähän tällainen tilanne. Olin helpottunut kun toinen osapuoli ilmoitti haluavansa lopettaa suhteen, niin minun ei tarvinnut.

Sääli vie kaikki muut tunteet pois.

Juu, vähän. Suhdetta tosin takana alle vuosi vasta. Mies pisti ensin parastaan, mutta nyt päivä päivältä alkanut esiintyä enemmän ongelmia ja mun syyllistämistä. Ei saa unta, kun en ole vieressä (mulla kolme lasta, hänellä ei ollenkaan ja tavataan vain kun lapset isällään), masennustakin on, työ vituttaa , liikuntaa ei jaksa harrastaa jne. Tiedän, että on tyyppiä mies, joka on sillan alla puolessa vuodessa ilman naista. 

Edellisetkin kypsähtäneet ilmeisesti just vuoden kohdalla. 

Mä kerään voimia erota, mutta olen kyllä tosi huolissani hänestä. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli vähän tällainen tilanne. Olin helpottunut kun toinen osapuoli ilmoitti haluavansa lopettaa suhteen, niin minun ei tarvinnut.

Mulla sama! Kun nainen alkoi pihistellä sinänsä hyvää seksiä, huomasin, ettei hänellä ole korvien välissä oikein mitään. En raatsinut jättää häntä oman onnensa nojaan, ja helpotus oli sanoinkuvaamaton, kun hän itse ilmoitti haluavansa erota. Teeskentelin vähän aikaa järkyttynyttä, mutta aika pian pakkasin kamani ja häivyin, jälkeenpäin hän on yrittänyt ehdotella yhteenpalaamista, mutta ne olen torjunut loukattua esittäen.

M42

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millainen tilanne teillä on?

Ei kannata sääliä. Lopettaa vain ja antaa mahdollisuuden uudelle.

Olemme olleet 9 vuotta yhdessä, noin vuoden verran mennyt huonosti.Yhteen käteen mahtuu nekin kerrat kun olemme harrastaneet seksiä vuoden aikana.. Ei ole läheisyyttä, tuntuu kuin kämppäkaverin kanssa eläisin. Mies on kuitenkin hyvin kiltti ja rehellinen jonka vuoksi häntä säälinkin enkä viitsi jättää.. Kun olemme puhuneet monta kertaa meidän ongelmista, niin hänen mielestään mitään ongelmaa ei ole. Enhän voi silti jäädä tähän vain siksi, että toinen olisi tyytyväinen kun itseäni tämä tilannetta syö joka päivä enemmän ja enemmän. Olen ahdistunut . Ap

Jos suhde on alussa ollut hyvä, kannattaa harkita terapiaa. Lyhyessä alle 1,5v suhteessa ero

Unohtakaa ne terapiat ei se sillä kummene, jos ei ole sopiva niin ei ole Itse olen ollut monen väärän kanssa ja kun vihdoin olen muutama vuosi sitten löytänyt sen oikean niin veetuttaa kun en aiemmin lähtenyt entisestä suhteesta, säälin takia olemalla tuhlaat omasi lisäksi myös sen toisen aikaa

Vierailija kirjoitti:

Avioliittoneuvojalle! Sellainen osaa sanoa, näetkö sinä ihan tavalliset arjen tilanteet ongelmina, vai onko miehesi kuuro ja sokea oikeille ongelmille. Se auttaa.

Ja Jos ei auta:

Elämä on liian kallisarvoinen vietettäväksi väärän ihmisen kanssa.

Ei se avioliittoneuvojakaan saa tunteita enää muuttumaan toista kohtaan. Tämä on ehkä hyvä neuvo, jos on riitoja, erimielisyyksiä tms paljon, mutta ei silloin, jos tunteita ei vain enää ole tarpeeksi.

No jos tuntuu että vielä olisi jotain pelastettavaa, niin sitten tekemään työtä sen eteen. Mutta jos vahvempana tulevaisuutta ajatellessa on pelko, että tämän ihmisen kanssa olisi vielä viiden vuodenkin päästä, niin lienee paras tehdä eropäätös jo nyt, ennen kuin enempää elonsa päiviä haaskaa.

Sääli on sairautta.