Todella huomionkipeä 4kk vauva
Vauva on syntymästään asti ollut todella huomionkipeä. Ei viihdy yksinään puuhamatolla, sitterissä, lattialla.. ei missään. Leluja on, mutta ei jaksa yksinään niiden kanssa leikkiä. Saan jatkuvasti kantaa häntä sylissäni tai seurustella. Jos yrittää istua paikallaan vauva sylissä hän hermostuu siihenkin - pitää kävellä ja keksiä jatkuvasti uutta aktiviteettia. Kun lasken hänet sylistäni edes wc-reissun ajaksi alkaa puolen minuutin jälkeen huuto. Tämä on todella rasittavaa, koska vauva viettää paljon aikaa hereillä (ei nuku pitkiä päiväunia) ja en saa itse tehtyä mitään kotiaskareita, syötyä tms. Ihanaahan se on että vauva ottaa kontaktia, mutta että koko ajan..
Onko muilla ollut vastaavia vauvoja? Ovatko olleet taaperoiässä ja myöhemminkin yhtä seuran kipeitä lapsia?
Kommentit (12)
Meillä esikoinen oli (ja on nyt 6 vuotiaana) juuri tuollainen; osansa lienee sillä, että on saanut ainakin yhden aikuisen jatkuvan huomion syntymästään lähtien. Toinen tekijä on varmasti temperamentti. Toisaalta harva 4 kk vauva osaa vielä oikeastaan leikkiä, se alkaa sitten enemmän n. puolivuotiaana. Onko teillä kantoliina? Siitä on ainakin meillä ollut apua, että pystyy tekemään muutakin kuin kantamaan vauvaa.
oli ihan samanlainen. Muistaakseni kuitenkin helpotti puolen vuoden paikkeilla kun oppi istumaan ja vähän liikkumaan, ts. alkoi kiinnostumaan ympäristöstä enemmän.
Mutta muistan kyllä miten ahdistavaa oli kanniskella ja pitää jatkuvasti vauvaa sylissä. Tsemppiä ja voimia, kyllä se pian helpottaa.
vauva tarvitsee ruokaa, kuivat, unta ja läheisyyttä. Läheisyyden tarve voi olla toisilla isompaa, mutta kipeyttä se ei ole. Tarve, jota varten vanhemmat ovat vauvan kanssa.
Siinä kulkee mukana ja voit tehdä mitä vaan, leipoa, shoppailla, surffailla jne, kunhan vaihtelet puuhaa.
Hyvin helppoa yhden lapsen kanssa!
helpotti, kun tyttö lähti ryömimään ja osasi sitten viihdyttää itseään. Ei kuopuskaan yksinään viihdy, mutta isosisko onneksi rakastaa vauvan viihdyttämistä. Ja olenkin huomannut, että poika on minun kanssa kaksin paljon kitisevämpi kuin silloin, jos sisko on paikalla.
vauvalle vanhempi on osa häntä. Kantoliina vapauttaa hommiin ja toisen vanhemman apu.
Vauva tarvitsee perustarpeiden tyydyttämistä ja se vaatii vanhemmilta (ainakin toiselta) 100% läsnäoloa. Tempperamentillä on vaikutusta siihen millaista läsnäoloa kukakin meistä vaatii. Toisille riittää se, että samassa huoneessa ollaan, toisille on tarpeen nähdä kasvot toisille sydämen syke ja ihokosketus ovat ensisijaisia kanssakäymisen muotoja.
Kanna lastasi liinassa/ rintarepussa niin pystyt touhuilemaan myös kotihommia vauvan kanssa. Esikoisten seurantarve rasittaa vanhempia yleensä eniten sillä esikoisilla ei ole sisaruksia pitämässä seuraa.
En minä nyt tarkoittanut että vauva on "kipeä". Luulisi valtaosan väestöstä ymmärtävän mitä huomion kipeä tällä vuosituhannella tarkoittaa. Ei kyse ole "sairaudesta". Anteeksi tämä purkaus mutta väsyneenä en jaksa tuollaista viisastelua. Tottakai vauva tarvitsee läheisyyttä, mutta 5-15 minuutin välein aktiviteetin vaihto ottaa voimille.
Kyllä kyseessä on esikoinen. Kantoliinaa on kokeiltu, se helpottaa hieman. Itselläni alkaa kroppa väsymään jatkuvaan kantamiseen, myös kantoliinalla. Selkä ja polvet ovat todella kovilla, perusvikaa kun on muutenkin niin vauvan tuoma lisäpaino rasittaa entisestään. Monta tuntia päivässä menee jalkeilla ja kävellessä, koska vauva rauhottuu siitä ja tarkkailee ympäristöään.
Kiitos vastanneille, ehkäpä tämä muutaman kuukauden päästä helpottaa.
ap
ja olkaa mitä tahansa mieltä niin kyllä tämä vauva on "huomionkipeä". Minulle se ei tarkoita negatiivista ilmaisua, mikäli te sen niin miellätte. Tuo sana nyt mielestäni vaan kuvastaa tämän vauvan tarvetta.
ap
vaikka juuri nyt rankkaa onkin, iso muutos oli meillä kun oppi liikkumaan ja loppujen lopuksi sitten jo verrattain pienenä leikki ihan omasta tahdostaan yksinäänkin huoneessaan - vaikka en olisi etukäteen uskonutkaan. Ole tyytyväinen ettei sentään ole muita lapsia huomioitavana!
Mullekin kyllä tuo huomionkipeä vähän negatiivinen ilmaus.
Minulla olikin aika pian jännetupin tulehdus ranteessa ja vauvan kantaminen kiellettiin, ei ihan onnistunut, mutta kyllä se käsi aikanaan parani. Meillä tilanne helpottui kun vauva lähti kunnolla liikkumaan ja sai siten niitä virikkeitä vähän enemmän.
ja kaksi isompaakin vaatii huomiota.