En voi pitää enää ruokaa kotona

Tämä viikko täytynee vielä syödä, kun kaapit pursuilee juustoista, nuudeleista, broilerista, leikkeestä, suklaasta ja muusta tappavasta.

Harmi sinänsä, että mitään kotivaraa en jatkossa voi pitää sairastumista tai muuta yllättävää varten.

Olen läski selkärangaton syöppö, jolle kelpaa vatsantäytteeksi liki mikä tahansa. Miksi en ole edes nirso. 😔

Ap

Hakeudu lääkäriin ja sitä kautta ravitsemus-terapeutille.

Saat uudet ruokaohjeet..

Tsemppiä, ja lopeta itsesi herjaaminen 💕

"Pois syöminen" on yleinen pakko-oire.

Eli jo sinulla on yksi suklaalevy, se on syötävä pois kiusaamasta.

Mutta!

Kun sinulla on viisi levyä, poissyöminen ei ole vaihtoehto.

Siis pidä kotona reilusti kaikkea!

Tämä voi toimia oikeasti, tämä ei ole vitsi.

No mutta onhan sitä kotivaraa sitten vyötäröllä.

Kiitos ajatuksistanne. Jättimäinen kotivara voisi olla kokeilemisen arvoinen keino syömisen hillitsemiseen. Aloitan nyt kuitenkin ensin karsintaa.

Olen laihduttanut koko ikäni. Nuoruudessa sairastin jopa syömishäiriöitä: anoreksiaa/bulimiaa. Lihon herkästi ja olen jojoillut koko aikuisikäni. Tuon oivallettuani ajattelin, että ruokarauha voisi toimia, ajattelin, etten kiellä itseltäni mitään, enkä rankaise itseäni syömisestä. Kuinkas sitten kävikään...

Syön, syön, syön, syön, syön. Aivan kuin en olisi koskaan syönytkään. Selvästi siis tarvitsen kuria, rangaistuksia, pakkokeinoja ja kurinalaisuutta. Ruoka on minulle vihollinen ja olen nyt häviämässä taistelua lopullisesti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ajatuksistanne. Jättimäinen kotivara voisi olla kokeilemisen arvoinen keino syömisen hillitsemiseen. Aloitan nyt kuitenkin ensin karsintaa.

Olen laihduttanut koko ikäni. Nuoruudessa sairastin jopa syömishäiriöitä: anoreksiaa/bulimiaa. Lihon herkästi ja olen jojoillut koko aikuisikäni. Tuon oivallettuani ajattelin, että ruokarauha voisi toimia, ajattelin, etten kiellä itseltäni mitään, enkä rankaise itseäni syömisestä. Kuinkas sitten kävikään...

Syön, syön, syön, syön, syön. Aivan kuin en olisi koskaan syönytkään. Selvästi siis tarvitsen kuria, rangaistuksia, pakkokeinoja ja kurinalaisuutta. Ruoka on minulle vihollinen ja olen nyt häviämässä taistelua lopullisesti.

Ap

Sinulla on syömishäiriö vieläkin, ahmimishäiriö. Oletko ollut terapiassa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos ajatuksistanne. Jättimäinen kotivara voisi olla kokeilemisen arvoinen keino syömisen hillitsemiseen. Aloitan nyt kuitenkin ensin karsintaa.

Olen laihduttanut koko ikäni. Nuoruudessa sairastin jopa syömishäiriöitä: anoreksiaa/bulimiaa. Lihon herkästi ja olen jojoillut koko aikuisikäni. Tuon oivallettuani ajattelin, että ruokarauha voisi toimia, ajattelin, etten kiellä itseltäni mitään, enkä rankaise itseäni syömisestä. Kuinkas sitten kävikään...

Syön, syön, syön, syön, syön. Aivan kuin en olisi koskaan syönytkään. Selvästi siis tarvitsen kuria, rangaistuksia, pakkokeinoja ja kurinalaisuutta. Ruoka on minulle vihollinen ja olen nyt häviämässä taistelua lopullisesti.

Ap

Sinulla on syömishäiriö vieläkin, ahmimishäiriö. Oletko ollut terapiassa? 

Olet varmaan oikeassa. Ihmettelen vain sitä, miksi tämä jatkuvan syömisen tarve puhkeaa juuri nyt. Olen pärjännyt melko hyvin vuosikaudet ja painokin pysyi vuosikausia mukavissa lukemissa (tosin kieltäytymisellä, paastolla, nälällä ja muilla keinolla, jotka pitävät ruoan jatkuvasti mielessä).

Mitä sä pakenet siihen syömiseen? Tunteita, ajatuksiasi, jotain elämäntilannetta, joka ahdistaa?

Varaa kotiin monipuolisesti kasviksia.

Kaaleja, porkkanaa, lanttua, palsternakkaa, paprikaa, tomaattia, vihreitä.

Voit kasvattaa itse versoja ja oraita.

Kasvatan ympäri vuoden auringonkukanversoja ja idätän linssejä. Idätykseen kuorellisia linssejä :)

Viljoja syön harvoin ja satunnaisesti. Ne gluteenittomana, koska saan gluteenista aftoja suuhun 🥴

Jos syön viljoja, ne blokkaa kasvikset vähemmälle ja viljoista tulee ilmavaivoja. Suolisto villiintyy. Joten kasviksissa pysyminen parempi.

Elämäntavoilla vältän määrätyt reumalääkkeet :)

Herkuissa satsaan laatuun ja vältän valkoista sokeria, kuin ruttoa. Marjoja, kookosjogurttia, tuoreita taateleita, tummaa raakasuklaata kohtuudella.

Tsemppiä, lujaa tarmoa ja onnistumisia

💚

Vierailija kirjoitti:

Mitä sä pakenet siihen syömiseen? Tunteita, ajatuksiasi, jotain elämäntilannetta, joka ahdistaa?

Tässä on selvästi tunteisiin liittyviä tekijöitä taustalla. Olen tunnesyöppö ja ahdistus on ollut elämässäni liki aina mukana.

Oivalsin juuri, että sovittuani itseni kanssa ruokarauhasta, ahdistus väheni, mutta syöminen lisääntyi.

Taustalla on paljon asioita, hyviltä osin käsiteltyjä ongelmia ja osaltaan sellaisia, että olen hyväksynyt sen, ettei asiat muutu/menneisyyteen ei voi vaikuttaa.

Elämäni on kaikinpuolin kunnossa, on työ ja oman asunnon ostaminen suunnitteilla, harrastan aktiivisesti liikuntaa ja koen olevani, lievää yleistä tyytymättömyyttä lukuun ottamatta, ihan onnellinen. Tuntuisi siis typerältä aloittaa pitkä ja kallis terapia jonkin "ahdistuksen" vuoksi.

Ap

Kiinnostaisi myös kuulla muiden kokemuksia samasta ongelmasta. En usko olevani ainut.

Miten sait ongelmallisen käyttymisen kuriin? Miten pitkään siihen meni? Jouduitko turvautumaan ulkopuoliseen apuun? Miten suhtautumisesi ruokaan on muuttunut ja millainen se nyt on?

Ap

Vierailija kirjoitti:

"Pois syöminen" on yleinen pakko-oire.

Eli jo sinulla on yksi suklaalevy, se on syötävä pois kiusaamasta.

Mutta!

Kun sinulla on viisi levyä, poissyöminen ei ole vaihtoehto.

Siis pidä kotona reilusti kaikkea!

Tämä voi toimia oikeasti, tämä ei ole vitsi.

Minulla on lapsesta saakka ollut juuri tämä ongelma: ostan sipsipussin, ja se on syötävä kokonaan, vaikka ne viimeiset kupilliset alkaisivat jo ällöttämään. Sitten tuli korona ja aloin käymään kaupassa harvemmin, joten ostin myös herkkuja kaappiin enemmän. Aluksi söin niitäkin nopealla tahdilla, kunnes tajusin pikku hiljaa sen, että syön niitä koko ajan maltillisemmin. Nyt voin ostaa 3 karkkipussia, joista otan jokaisesta muutaman karkin pieneen kippoon ja en kaipaa enempää. Painon kanssa ei onneksi ole ollut ongelmia...

Suomi on sairaiden paratiisi.

Vierailija kirjoitti:

Tämä viikko täytynee vielä syödä, kun kaapit pursuilee juustoista, nuudeleista, broilerista, leikkeestä, suklaasta ja muusta tappavasta.

Harmi sinänsä, että mitään kotivaraa en jatkossa voi pitää sairastumista tai muuta yllättävää varten.

Olen läski selkärangaton syöppö, jolle kelpaa vatsantäytteeksi liki mikä tahansa. Miksi en ole edes nirso. 😔

Ap

Ei ole pakko syödä pois. Jos päivämäärä on menossa vanhaksi, paista kana ja pakasta. Käy sen sijaan hakemassa kasviksia ja salaattia NYT. Sitten syöt puolet kasviksia ja puolet kaapeistasi jo löytyviä muita ruokia.

Katkaisin kierteen hankkimalla pt:n. Nähtäväksi jää onko tämä toimiva keino ja riittääkö ulkopuolisen sanelemat ohjeet siihen, että ryhdistäydyn elintapojen suhteen. Kallista ainakin on!

Ap

Hei, älä turhaan hauku itseäsi, ethän haukkuisi ystävääkään joka on samassa tilanteessa (?)

Parissa kommentissa osui silmään tuo "pois syöminen", suomalaisten perisynti. Joo, ruokaa täytyy kunnioittaa, mutta rajansa kaikella. Itsekin syömishäiriön kokeneena tunnistan tämän: Jos ottaa herkusta tai muusta sopivan annoksen, loput voi säästää seuraavaan kertaan. Jos ottaa (omasta mielestä) liikaa, herkku täytyy joko syödä pois tai heittää pois, jotta se ei muistuta siellä kaapista "epäonnistumisesta". Suomalainen mentaliteetti "lautasen tyhjäksi syömisestä" kyllä kallistuu "pois syömisen" puolelle. Eikös palstalla ole ollut juttua siitä että kun ei halua pakottaa omaa lasta syömään niin äidit putsaavat keittiössä pilttien lautaset ja painonhallinta on vaikeaa?

Toki itsekin olen sitä mieltä että ekologisista ja taloudellisista syistä ruokaa ei kannata heittää pois. 

Itsellä nousee aina karvat pystyyn kun puoliso välillä käyttää tuota "syödä pois" ilmaisua. Muistan (ahdistavat) joulut vanhempien kanssa kun ruokaa kannettiin taloon isoja määriä ja sitten viikko hoettiin että pitää "syödä pois, syödä pois" kun ei roskiin voi laittaa. Jossain vaiheessa lakkasin muistakin syistä menemättä jouluksi kotiin ja inhoan vieläkin täyttä jääkaappia missä on puoliksi syötyjä ruokia moneksi päiväksi eteenpäin.

Itsekuria enemmän ja motivaatio kuntoon.

Käy verensokerin mittauksessa. Minulla on esidiabetes ja liian hiilihydraattipitoinen ruoka aiheuttaa hillitöntä syömisen tarvetta jo pari tuntia ruokailun jälkeen, kun sokeri ensin nousee ja sitten lähtee laskuun. Vaikka ei siis vielä olisi oikeastaan todella nälkä, vaan olo, että pitää syödä, en osaa oikein kuvata tunnetta. Tutustu diabetesruokailijan ohjeisiin, jos sattuisit kärsimään tästä samasta vaivasta. Jos olen syönyt oikein, niin tätä kummallista ruuan haluamista ei tule. Opettelen tätä vielä, mutta minun olisi pitänyt aloittaa tämä jo aikaisemmin. Liikunta auttaa myös. Paino on tästä liiasta syömisestä noussut, ja on vaikea pitä kurissa.