Lue keskustelun säännöt.
Mikä on kiusaamista?
12.09.2021 |
Meillä on jo eskarista asti puitu kiusaamisasioita ja hommalle ei näy loppua. Eskarissa pari lasta muodostivat tiiviin kaksikon, nimittelivät muita ja systemaattisesti jättivät toiset leikin ulkopuolelle. Ainoastaan jos jompikumpi heistä oli pois, joku muukin lapsi kelpasi leikkiin.
Oma lapseni meni aina mukaan tämän yksinjääneen kanssa ja joka kerran oli sama juttu eli kun kaksikosta toinen palasi eskariin/kouluun, minun lapseni (tai kukaan muukaan) ei päässyt mukaan.
Nyt kun lapset ovat hiukan isompia, he eivät enää tuollaiseen alistu ja minusta ihan oikein. Nyt kuitenkin toinen tästä tiiviistä kaksikosta muutti pois ja jäljelle jääneen äiti syyttää muita lapsia kiusaamisesta ja hänen lapsensa syrjimisestä.
Olen omalle lapselleni jo aikoja sitten sanonut ettei tarvitse hakeutua lainkaan tämän kaksikon seuraan, koska siitä tulee aina paha mieli. En aio kannustaa lastani edelleenkään olemaan tämän yksin jääneen lapsen kaveri. Olen toki sanonut, että koulussa kaikki pitää ottaa yhteisiin leikkeihin mukaan mutta vapaa-ajalla saa valita seuransa. Tämä yksin jäänyt lapsi ei oikein halua tai osaa leikkiä porukassa vaan haluaisi aina vetää porukasta yhden lapsen vain itsensä seuraksi. Ja tähän ei minusta tarvitse muiden suostua.
Mitä mieltä, teenkö oikein vai väärin?
Kommentit (3)
Ei pitöisi jättää ketään ulkopuolelle, vaikka se ei olisikaan aina ollut kovin täydellinen. Ensinnäkin, se on voinut kasvaa ja muuttua ja ymmärtää nyt paremmin. Toisenakin siihen on voinut alunperinkin olla joku hyvä syy, jota sä vaan et tiedä tai tajua. Kolmantenakin vaikka ei olisikaan, sitä voi itsekin elämässään useampaan otteeseen tarvita uusia tilaisuuksia ja muiden sietämistä. Neljänteäkin vaikka nyt sattuisi, että itse onnistutkin olemaan kaikessa muussa omasta mielestäsi täydellinen, niin parempi ihminen olisit silti tälläkin kertaa kun yrittäisit ottaa kaikki mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pitöisi jättää ketään ulkopuolelle, vaikka se ei olisikaan aina ollut kovin täydellinen. Ensinnäkin, se on voinut kasvaa ja muuttua ja ymmärtää nyt paremmin. Toisenakin siihen on voinut alunperinkin olla joku hyvä syy, jota sä vaan et tiedä tai tajua. Kolmantenakin vaikka ei olisikaan, sitä voi itsekin elämässään useampaan otteeseen tarvita uusia tilaisuuksia ja muiden sietämistä. Neljänteäkin vaikka nyt sattuisi, että itse onnistutkin olemaan kaikessa muussa omasta mielestäsi täydellinen, niin parempi ihminen olisit silti tälläkin kertaa kun yrittäisit ottaa kaikki mukaan.
Hyvä syy haukkua muita? Niin, voihan se toki olla mutta kyllä minua arveluttaa pakottaa oma lapsi tällaiseen seuraan. Lapsi ei itse enää halua olla tämän lapsen kanssa, koska on joutunut niin monta kertaa ilkeyksien ja ulkopuolellejättämisen kohteeksi.
En tiedä. Koskela on meillä karu esimerkki siitä, kun yksi jätetään porukoista. Sitten saapuvat demonit. Mitä demoneiden kotona opetettiin kaverisuhteista?