Lue keskustelun säännöt.
Mikä hoito "riittää" vauvalle, 1kk?
02.11.2009 |
Voi kuulostaa hassulta kysymykseltä, mutta kysyn silti. Minun esikoiseni on aika helppo vauva ja vaatii aika vähän hoitamista. Nukahtaa usein helposti itsekseen, ja itkee yleensä vaan selkeästä syystä. Joskus itsee tosin illat väsymystään.
Mietin nyt, että minkä verran tällaisen tapauksen kanssa tulisi puuhata? Koitan seurustella vauvan kanssa aina kun hän on hereillä ja virkeä, mutta ei hän juurikaan seurusteluistani vielä ymmärrä. Pidän sylissä, vaikka hän ei itkisikään, ja vastaan nopeasti itkuihin. Välillä tuntuu silti, että pääsen ihan liian helpolla, kun vauva puhelee itsekseen lattialla ja potkisekelee tyytyväisenä pitkän tovin. Tulee syyllinen olo, kun huomaan lukeneeni lehteä jo monta sivua. Eli paljonko "pitäisi" seurustella vauvan kanssa?
Kommentit (5)
Hei sulla on ihan tavallinen ja normaali vauva. Lapselle riittää tosiaan kun pidät häntä hyvänä, hellit ja huolehdit ravinnosta ja unesta.
Ihan hiljaisuudessa ei kannata olla, mutta et varmasti olekaan. Mutta jos vauva tutkaillee vaikka lelua lattialla, niin voit ihan huoletta lukea lehteä tai tehdä ruokaa.
Sitten voi tehdä niin, että selostat lapsellesi tekemisiäsi. Äiti keittää nyt kahvia, kohta juodaan sitä.
Lapselle on tärkeintä läheisyys, voit pitää lasta vaikka kantoliinassa samaan aikaan kun teet kotitöitä.
Mutta ihan perustyytyväiseltä vauvalta se kuulostaa. Pidä vauva lähellä ja nauti elämästäsi. Tuo on juuri sitä ihanaa vauva-aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä mietin jopa, että olenko niin tylsä äiti, että vauva ei halua olla hereillä kanssani, vaan mieluummin nukkuu!
Katselin vauvaa ja toivoin, että heräisi jo!
-2-
Itse muistan esikoisen vauva-ajan elämäni tähän asti onnellisimpana aikana. Vauva oli tyytyväinen, nukkui ja söi ja köllötteli lattialla peittonsa päällä. Minä luin lehtiä, katsoin telkkaria, ompelin, surffasin: vauva lähellä mutta "omillaan". Syötin kun vauva alkoi kitistä, vaihdettiin vaipat, käytiin pitkillä vaunukävelyillä jne. Nyt "vauva" on 8-vuotias reipas koululainen ja hyvin on mennyt tähän asti.
Kuopuksen vauva-arki olikin sitten ihan erilaista; vauva sinänsä oli samaa "syö ja nukkuu" -sorttia; mutta silloin 2,5v esikoinen sitten kaipasin huomiota sen aikaa kun vauva ei tarvinnut välitöntä huomiota.
Emmin kaikenlaista, teenkö riittävästi ja riittävän hyvin. Nytkin tuo näytti tosi väsyneeltä, vein sen sänkyynsä (eli kehtoon ihan viereeni) johon nukahti. Kuitenkin myöhemmin heräsi ja vingahti, kävin katsomassa mikä hätä oli niin siellä se makasi ja tuijotteli. Ei nukkunut, oli vaan. Pistin tutin suuhun ja juttelin hetken, mutta kun ei tuo ollut milläänkään niin lähdin takaisin olohuoneeseen. Nyt se siellä nukkuu, itekseen nukahti.
Tuntuu jotenkin ihmeelliseltä, miten tuo onkin noin helppo tyyppi! Ei toki joka ilta, mutta välillä. Sitä ihan huolestuu, kun oli niin varautunut hankaluuksiin!
Sekin mietityttää, kun tuo ei aina tahdo edes silittelyä. nukuttaessa, vaan huitoo pois ja valittaa. Sylissä on kuitenkin mielellään, ja selvästi rauhoittuu jos vähän silittää poskesta hetken aikaa jos herää ja itkee. Kai sekin on tavallista..
Jännä homma, kun mulla on iso määrä kokemusta lapsista ja tosi pienistäkin vauvoista, mutta on tämä vaan niin erilaista oman lapsen kohdalla! Huolehdin vaikka mistä turhasta!
ap
Nukkuvat vain. Tuntui, että tuossa iässä se nukkuminen oli huipussaan, unimäärä vain lisääntyi. Pohdin itse ihan samaa.
Mutta ällös huolehdi! Kyllä ne siitä kasvavat ja ottavat itselleen joka hetken minkä tarvitsevat.
Luulen, että kun vauva nukkuu, se tarvitsee lepoa ja se kasvaa. Eli tuskin se on masentunut siitä, ettei sen kanssa seurustella ;)
Vaikka itse kyllä tätäkikn mietin :D
Kyllä se sitten itkee, jos jotain tarvitsee.