Subjektiivista päivähoito-oikeutta käyttävä äitiyslomalainen vastaa kysymyksiin.

ap

Miksi?

Oletko ajatellut, että suomessakin on perheitä, jotka OIKEASTI jaksavat ja jaksaisivat olla lasten kanssa.

Harkitkaa, että annatte lapset adoptoitavaksi niille, jotka jaksavat olla teidän lasten kanssa.

siellä vauvan synnyttyä. Oma ja miehen jaksaminen on syynä.



ap

Oletko masentunut?

Muistathan, että lapsuus on kuitenkin lyhyt.

Hoida ja ole omiesi lapsiesi kanssa nyt vielä kun on mahdollista.

Ymmärrän että kaikilla tuo oikeus, mutta silti kun kuulee että joku joutuu viemään lapsensa kauas tarhaan kun ei paikkoja ole lähitarhasta niin pistää vihaseksi kun siellä on monta sellaista lasta jotka on "virikehoidossa" ja äiti on kotona vauvan kanssa... Ja olisi lapsia jotka sitä paikkaa todella tarvitsisivat kun äiti menee töihin. Ja on olemassa kerhoja joihin niitä virikelapsia voi viedä...

Kun odotin häntä, mies sairastui vakavaan masennukseen. Perheemme voimat ovat ykseinkertaisesti vähissä.



ap

jos ette jaksa edellistenkään kanssa?

ja vastailla..itselläni myös osa lapsista hoidossa vaikka ite kotona .ei sitä tarvii selitellä,eihän työssäkävijätkään osaa perustella miksi tekevät lapsia kun heti niitä hoitoon vievät..siis hyvä kun saamme mekin kotona töissä olevat hoitopaikat.

ap

teillä.muut turhaa arvostelee..aurinkoa ja jatkakaa samaan malliin.tärkeintä oma jaksaminen

Meillekin tulossa yllätyksenä kolmas lapsi. Isommat aloittivat syksyllä hoidossa ja minä palasin opiskelemaan. En olisi silloin enää hetkeäkään kestänyt olla kotona. En todellakaan ole mitään kotiäiti-tyyppiä. Nyt isommat saavat edelleen jatkaa hoidossa ensi syksynäkin jollakin osa-aikasysteemillä, jos aion jotenkin selvitä kotona ilman, että pää hajoaa. Jatkan opintojanikin samalla, mutten millään tiukalla aikataululla.



Minulla ei ole mitään tarvetta leikkiä superäitiä tai yrittää muutenkaan olla jotain, mitä en ole. Perheeni on huomattavasti onnellisempi näin :-) Ja nyt voin rauhassa ja onnellisena odottaa tulevaa perheenlisäystä ilman mitään etukäteispaniikkia siitä, että sekoaisin yksin kotona kolmen kanssa.



Kaikki kunnia niille, jotka haluavat olla vaikka loppuelämänsä lasten kanssa kotona. Se sopii niille, joille se sopii. Mutta annetaan ap:nkin olla sellainen kuin on, omanlaisensa. Eikös niin?

Ajattelisitte joskus edes pikkuisen pitemmälle kuin ihan vain sille 10x10 cm alueelle, jolle pollanne normaalisti säteilee.

Mä suosittelen provoamisen tilalle vaikka hyvää kirjallisuutta tai ystävien seuraa.



Ja ne jotka on tosissaan, niiden kannattaa tutustua siihen, mitä adoptio lapselle aiheuttaa. Sitä on tutkittu ja tullaan tutkimaan edelleen. Karkeasti sanoen monilla jo ihan vauvoinakin adoptoiduilla on ulkopuolisuuden tunteita ja hylkäämiskokemus vahva.



On kiva, että ap on löytänyt perheelleen sopivan ratkaisun. Ap:tä on iha turha syyllistää siitä, ettei päättäjät osaa arvioida kunnallisen hoidon tarvetta. Syyttäkää niitä valitsemianne edustajia, jotka suuntaavat rahaa kunnalliseen päivähoitoon tai sieltä pois. Sitä saa, mitä tilaa. Nyt on tilattu tällaista.

joidenkin äitien "fiksuuden". Vai oletteko te tosiaan äitejä?

löydän huumoria lastemme hoitotarpeen todellisista syistä ja etenkin siitä, että _ihmiset eivät tiedä niitä_. Joskus huvittaa ajatella, millaisina luusereina meitä saatetaan pitää, eikä todellisuudessa tiedetä paskaakaan.



ap

Itse olen läpikäynyt masennuksen, nyt onneksi tervehtynyt. Toivottavasti teilläkin tilanne paranee!

Itselleni oli selvää, että 4-vuotiaani jatkaa päivähoidossa kolme päivää viikossa, vaikka olen äitiyslomalla. Lapselleni ei muuten olisi ikäistään seuraa kun viikonloppuisin, koska puistossa kaikki ovat nuorempia. Lapseni viihtyy päiväkodissa ja hänellä on siellä paljon kavereita. Koska on oikeus päivähoitoon, toimin lapseni parhaaksi.

Ei edes masennusta eikä muuta sen suurempaa syytä, vaan ihan tosissaan lasten oma paras... uskokoon ken haluaa :-)



5-vuotias on eri syistä joutunut vaihtamaan kerhoa/päivähoitopaikkaa monta kertaa viime vuosina, ja nyt haluan, että jatkaa samassa paikassa eikä välillä taas eri kerhossa, kun vuoden päästä eskari on kuitenkin nykyisessä paikassa. 2-3 päivää viikossa aion pitää päiväkodissa, loput kotona. Pikkusisko 3 v taas haluaa välttämättä päiväkotiin, jos isovelikin menee, joten olkoon.

kysyttävää: itse tiedätte parhaiten.



Olen itse aikoinani päätynyt kahdesti samaan ratkaisuun. Esikoinen oli 6-vuotias kun keskimmäinen syntyi ja keskimmäinen 3-vuotias kun kuopus syntyi. Kumpikin jatkoi päiväkodissa vauvan synnyttyä. Se oli meille hyvä ratkaisu.



Lapset ovat olleet päiväkodissa myös minun työttömyyteni aikana. Olivat peräti kaksi kuukautta ja sain työpaikan juuri sen ansiosta, että pystyin saman tien aloittamaan.



Subjektiivinen päivähoito-oikeus on naisten etu, joten lakatkaa hyvät naiset syyttämästä toisianne sen käytöstä! Ihan pöyristyttää kommentit, joiden mukaan lapset pitäisi antaa adoptoitavaksi vain siksi, että huolehtii omasta jaksamisestaan ainoan turvaverkkonsa avulla!