Miten puolisisosi suhtautui, kun paranit

Analysoikaa nyt kyökkipsykologit tuota miestäni. Olen ollut pitkässä parisuhteessa ja siitä ties miten monta vuotta enemmän tai vähemmän masentunut. Nyt asiani ovat viimein hyvin, elämä maistuu ja suhtaudun toiveikkaasti tulevaisuuteen. Mutta nyt sitten mies on kummallinen... Hän ei tee MITÄÄN muuta kuin katsoo televisiota töiden jälkeen. Tuntuu jo ettei meidän perheelle ikinä koita hyvät ajat :(.



Mitä tämä nyt sitten on? Onko hän joutunut vuosia tsemppaamaan liikaa ja se purkautuu nyt? Toisaalta en koskaan ole ollut niin masentunut, ettenkö olisi hoitanut lapsen ja kodin ihan hyvin. En ole maannut sängyssä ja ollut flegmaattinen, meillä on ollut ihan siistiä. Mies ei ole tehnyt koskaan mitään kotitöihin tai lastenhoitoon liittyviä asioita muutenkaan omasta aloitteestaan, joten ei hän ole voinut ihan älyttömästi ylirasittukaan? Hänelle ei ole käytännössä ollut töitten jälkeen juuri mitään pakollisia velvollisuuksia. Autonkin olen pessyt. Lisäksi olen säännöllisin väliajoin järjestänyt hänelle vapaa-aikaa. ap

Miehet jaksaa mitä vaan niin kauan kun on pakko, mutta kun helpottaa niin johan alkaa selkä- sydän ym vaivat. Vähän niinkuin tunnolliset sairastaa lomillaan...



Älä ainakaan syyllistä ja ajattele että "kostaa". Kannattaisko käydä jossain masentuneiden omaisten vertaistukiryhmässä?

tietoisesti kostaisi. Sehän olisi aika älytöntä. Mutta sellainen on käynyt mielessä, että mies tiedostamatta hakeutuu tällä lailla ongelmaisten naisten seuraan kuin minä. Ja nyt kun en enää olekaan surkea ja masentunut, avioliitto kriisiytyy? Joku vuosi sitten hän kehui seksikkääksi yhtä julkkista ja oletti että tämä on varsinainen villikissa sängyssä antaessaan mennä. Itse katsoin naista ja ajattelin että tuo kontrollifriikkikö? Nainen on sittemmin avautunut itsetunto-ongelmistaan ja terapioistaan, joten epäilen kyllä sitä seksijumalatar-fantasiaa.



Nyt olen lähinnä tosi vihainen miehelle. Kai sekin on inhimillistä? Olen käynyt läpi helvetin ja haluaisin nauttia edes hetken! Olen sairastaessani koko ajan itse aktiivisesti pyrkinyt paranemaan, hankkinut apua jne. Mies ei sitä takuulla tee. En vaan JAKSA ruveta nyt miestäkin parantamaan, kun olen juuri selvinnyt itsestäni! ap

Mies ei ehkä osaa olla nyt, kun kaikki on ok. Monestihan jos alkoholisti raitistuu, puoliso haluaa erota. Siis vaikka on aina toivonut toisen raitistumista, niin sitten ei osaa enää ollakaan, kun toinen raitistuu.

että sitten harvoin kun pyydän mieheltä jotain, se ei vaan onnistu. Olen itse masentuneena silti ruokkinut lapsen, pessyt hampaat, toimittanut iltapesut. Tiedän että olen viimeinen jolla on oikeus moittia toista saamattomuudesta, mutta silti.



Pari päivää sitetn minulla oli kova kiire. Tulin lapsen kanssa myöhään kotiin harrastuksesta ja pyysin miestä hoitamaan iltatoimet, koska minulla oli vielä paljon tekemistä. Tällaista tapahtuu noin kerran kuukaudessa. Pyysin, että hän laittaisi lapsen heti nukkumaan että tämä jaksaa aamulla päivähoitoon, varsinnkin kun edellinen yökin oli mennyt vähän heikkoon juhlien takia. Mies istui - yllätys yllätys - television ääressä. Mitään ei tapahtunut. Pyysin uudestaan. Mies teki lapselle iltapalaa, jätti kaikki voit ja juustot pöydälle lojumaan, josta ne sitten myöhemmin korjasin jääkaappi ihan kypsänä. Lapsi söi yksin keittiössä, mies töllötti televisiota. Sain hoputtaa hampaiden pesulle, koska mitään ei tapahtunut. Hampaat pestiin tv-tuolissa. Iltasatu luettiin tv-tuolissa. Vihaan nalkuttamista, mutta mitä tuossa voi tehdä?! Jos en nalkuta, saan aamulla kärsiä nahoissani kun lapsi on ihan väsynyt herätessään, aamu on yhtä kiukuttelua! Järki lähtee. ap

Kun sinä olit masentunut, miehen oli pakko jaksaa. Kenties koki kantavansa koko perhettä. Nyt kun sinä jaksat, hän antaa itselleen luvan olla jaksamatta. Se ei ole kosto, ei tietoinen valinta, vaan inhimillinen reaktio. Joku perheterapia voisi auttaa. Pitkä masennus on raskasta paitsi potilaalle itselleen, myös muulle perheelle.

se olla, että mies on sitten vielä masentuneempi kuin sinä olet ollut?

ottaa tämä miehen tilanne järjestettäväksi? Siis että pitäisikö aloite tulla häneltä vai rupeanko suostuttelemaan? Ei varmastikaan suostu terapiaan ihan tuosta vaan. ap

En tiedä kumpuaako tuollainen käytös ilkeästä luonteesta, vai todellisista ongelmista, kuten uupumuksesta. Sen vain tiedän, että on käsittämätöntä, ettei kykene auttamaan silloin, kun toinen on avun tarpeessa (ja toinen periaatteessa ihan kunnossa, vikaa ainoastaan omassa asenteessa ilmeisesti).



Muutenkin tuo, että asiat on ok niin kauan, kuin on jotain vialla, mutta sitten kun muilla on asiat hyvin, täytyy ikäänkuin väkisin kehittää jotain esim. käyttäytymällä kuin murrosikäinen ja näyttämällä myrkyllistä naamaa.



Narsistista käytöstähän tuollainen myös on, eli narsistit tekevät tuollaista ihan "luonnostaan", joten epäilen vahvasti, että tuollaisessa voi olla juurikin jotain oman persoonan häiriöjuttuja taustalla. Ei kypsä aikuinen noin toimi, ellei oikeasti ole jotenkin täysin uupunut tms.

Eli meillä ei ole mitään minun masennustani tässä taustalla, ainoastaan tuo käyttäytymismalli kuulostaa samankaltaiselta.



Ap:ta kehottaisin minäkin hakeutumaan terapiaan, jotta selviää syy miehen käytökselle. Hän voi siellä purkaa tunteitaan ehkä paremmin kuin sinun kanssasi kahdestaan.

Masennuksesta toipuneen läheinen (yleensä puoliso, mutta voi olla myös ystävä/lapsi/vanhempi) sairastuu itse masennukseen tmv. sen kaltaiseen kun läheinen on toipunut.



Kun lähipiirissä on masentunut (esim. puoliso) on pakko sysätä omat tunteet syrjään. On halu "suojella" masentunuttu =jos on paha olo (siis ihan normaalista arjeta, esim. ei jaksa tiskata tmv.) niin ei sano sitä (kten normaalissa suhteessa tekisi) vaan patoaa kaiken sisälle säästääkseen masentunutta.



Kun masentunut läheinen sitten parasntuu, lähipiiri uskaltaa kertoa omia tuntemuksiaa jne. Esim. masentuneelle ei mene valittamaan tiskivuoresta tai vaikkapa selkäsärystä samaan tapaan mitä terveelle, koska ei halua lisätä masenuneen taakka. Usein tämä on tiedostomatonta käyttäytymistä...!



Sitten kun masentunut tervehtyy läheiselle/läheisille tulee nk. "krapula", eli annetaan omien tunteiden tulla pintaan ---> usein rankkaa kun "padot" mitä läheisen ollessa masentunut on kasaantuneet murtuvat. Joskus se "vanha" läheinen masentuu itse, sillä "tunteiden kieltäminen" on hyvin raskasta.



Anna miehellesi aikaa...! Ja neuvoisin häntä menemään terapeutille, sillä ei riitä että hoidetaan vain sitä masentunutta, vaan myös hänen läheisiään pitää hoitaa...!!! On äärimmäisen raskasta olla se "vahva! osapuoli suhteessa (oli sitten kyse pari- ystävyys- tai sukulaissuhteesta)

olen "velassa" miehelle? Sairaana ollessani en pystynyt käymään töissä ja elin siis miehen siivellä. Sinä aikana kuitenkin tehtiin lapsi, hoidin kodin ja lapsen lähes sataprosenttisesti. Mies siis kävi töissä ja teki yhden säännöllisen kotihomman, joka kestää päivittäin n. 10-15 min ja joskus lisäksi tunnin pari valmistelua.



Nyt tilanne on se, että minä pystyn tekemään töitä, ja 8 h työpäivän jälkeen minulla on tehtävänä siivous, tiskaus, lapsenhoito, pyykkäys, ruoanlaitto, kaupassakäynti, ruohonleikkuu, haravointi jne. Lisäksi on vielä eräs erittäin paskamainen asia, jota jonkun (lue minun) on pakko edistää tuntitolkulla viikossa. Tuntuu, että olen miehelle kiitollisuudenvelassa enkä kehtaa pyytää osallistumaan mihinkään. Varsinkaan kun ei ole koskaan ennenkään osallistunut. Mietin vaan että muuttuuko tämä koskaan tästä miksikään ja onko elämäni tästälähtien loputon työleiri :(. ap