Lue keskustelun säännöt.
Aloitin uuden harrastuksen ja koko harrastus tuntuu vain masentavalta ja siltä, että olen surkea
07.09.2021 |
Olin siis harrastanut tätä asiaa jo pitkään ihan itsekseni ja omaksi ilokseni, mutta nyt kun sain hommaan opettajan niin ilo on lähtenyt koko hommasta kokonaan. Kaiken teen väärin ja olen aina tehnyt väärin, olen vielä huonompi kuin aloittelija koska olen oppinut tekemään väärin jne, olisi pitänyt aloittaa paljon nuorempana. Miksi harrastuksenkin pitää olla niin vakavaa että kaikki pitää tehdä täydellisesti? Tuntuu kuin Suomessa mikään harrastus ei saa olla mukavaa ja kaikkea pitää tehdä vain hampaat irvessä ja jotenkin vakavasti kilpailumielessä. En nyt sano mikä harrastus, voitte vaikka arvata.
Kommentit (18)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Soitatko jotain? Jos on siitä kyse, suosittelen vaihtamaan opettajaa. Ei kuulosta kivalta tuollainen harrastaminen.
Juu soitin osui oikeaan. Opettaja on kyllä mukava, mutta ottaa homman turhan vakavasti ja kaikki pitäisi olla täydellistä. En osaa edes Ukko Nooaa soittaa oikein.
Tylsää joo. Mä menin melontakurssille. Sen jälkeen osallistuin melontaretkille, mutta kyllästyin jatkuviin melontatekniikkaneuvoihin. Oisin vaan halunnut meloa kauniissa luonnossa, aloittelijana turvallisuussyistä ryhmässä. Meni into täysin.
Oletko ollut jo pitkään opettajan opissa vai aloititko vasta? Jos vasta aloitit, niin koita jaksaa vähän aikaa. Ehkä asiat alkavatkin loksahtaa paikoilleen ja soittaminen taas tuntua mukavalta.
Suomessa viedään into ja innostus kaikesta huonolla opetuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joko tee sitä omalla tyylillä muualla iloiten tai sitten ota tietyt opit opelta nyt, katso itse myöhemmin miten jatkat.
Minä olisin halunnut harrastaa koiran kanssa jotain, mutta kaikissa seuroissa on vaatimuksena että pitää harrastaa tavoitteellisesti kilpailumielessä. Sellainen ei kiinnosta yhtään. Miksi mitään ei saa harrastaa rennosti niin että se olisi vain kiva harrastus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No höh. Jotenkin tosi suomalaista ankeuttamista kyllä. "Väärin pimputeltu!!!" 😠
😄 Ei mutta tosissaan, vaihda opettajaa..? Jos koittaisit kysellä vaikka jossain fb:n paikallisryhmässä jos löytyisi joku rennompi tapaus?
Mietin ensin itsekin, että nuivaa jos soittamisen ilo viedään ankeuttamalla jatkuvilla neuvoilla.
Mutta sitten aloin miettiä, mikä oli ap:n motiivi hankkia opettaja? Koska opettajan tehtävähän on opettaa soittamaan, ja siis opastaa myös tekniikassa jne. Jos ei näitä neuvoja halua, mikä on motiivi ylipäänsä hankkia opettaja? Eikö vain kannattaisi jatkaa omaksi iloksi soittamista, mikäli nimenomaan siitä saa ilon harrastukseen?
Jos taas haluaa kehittyä, on pakko ottaa opetusta vastaan. Ja pianossa esim. sormijärjestyksillä on iso merkitys- jos niitä ei opi, on vaikeaa ellei mahdotonta soittaa haastavampia kappaleita. Ja vääristä sormituksista kieltämättä on vaikea oppia pois, ehkä opettaja huomauttelee näistä? Joka tapauksessa soittamisesta nauttiminen on tärkeintä, ja jos siitä opetuksessa lähtee ilo, kannattaa joko vaihtaa opettajaa tai jatkaa itsekseen soittamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Soittamisessa ensiarvoisen tärkeää on oikea tekniikka. Jos jännität liikaa tai soittoasento on väärä, kahdenkymmen vuoden päästä sinulla on kulumia ja jumeja nivelissä ja jatkuva kipulääkitys.
Vierailija kirjoitti:
Soittamisessa ensiarvoisen tärkeää on oikea tekniikka. Jos jännität liikaa tai soittoasento on väärä, kahdenkymmen vuoden päästä sinulla on kulumia ja jumeja nivelissä ja jatkuva kipulääkitys.
Höpö höpö jos kyseessä on tosiaan vain HARRASTUS, eli ehkä max 1-2h soittelua viikossa. Eri asia jos se olisi AMMATTI. Tässä aloituksessa se oli harrastus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän se opettaja voi huijata että soitat hyvin jos oikeasti soitat väärin. Miksi sitten hommasit opettajan jos et kestä kuulla rakentavaa palautetta?
Opettaja opettaa soittamaan oikein, ei hän muutakaan voi tehdä. Open asenne ja metodit tietysti isossa roolissa. Ilon kautta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soittamisessa ensiarvoisen tärkeää on oikea tekniikka. Jos jännität liikaa tai soittoasento on väärä, kahdenkymmen vuoden päästä sinulla on kulumia ja jumeja nivelissä ja jatkuva kipulääkitys.
Höpö höpö jos kyseessä on tosiaan vain HARRASTUS, eli ehkä max 1-2h soittelua viikossa. Eri asia jos se olisi AMMATTI. Tässä aloituksessa se oli harrastus.
Sori vaan, mutta soittamista ei voi harrastaa 2 tuntia viikossa, jos ei jo osaa soittaa. Pään seinään hakkaaminenkin on hauskempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soittamisessa ensiarvoisen tärkeää on oikea tekniikka. Jos jännität liikaa tai soittoasento on väärä, kahdenkymmen vuoden päästä sinulla on kulumia ja jumeja nivelissä ja jatkuva kipulääkitys.
Höpö höpö jos kyseessä on tosiaan vain HARRASTUS, eli ehkä max 1-2h soittelua viikossa. Eri asia jos se olisi AMMATTI. Tässä aloituksessa se oli harrastus.
Sori vaan, mutta soittamista ei voi harrastaa 2 tuntia viikossa, jos ei jo osaa soittaa. Pään seinään hakkaaminenkin on hauskempaa.
Taidat olla itsekin joku hampaat irvessä harrastaja ja ylisuorittaja?
Lopetin pianonsoiton, kun se opettaja oli liian vaativa ja masensi. Aloin miettiä, että miksi ihmeessä maksan vielä tästä. Nyt soittelen vaan itsekseni eikä haittaa vaikka välillä menee väärin.
Voisiko sille opelle sanoa että höllentäisi otetta kun selkeästi sinusta ei noin vanhana mitään konserttipianistia/ammattilaista enää tule kuitenkaan ja soitat ihan vaan omaksi iloksesi?
Soitatko jotain? Jos on siitä kyse, suosittelen vaihtamaan opettajaa. Ei kuulosta kivalta tuollainen harrastaminen.