Osallistuuko lastesi isä yhdenveroisesti lasten arkeen?

Ei osallistu, koska hoitaa noita juttuja enemmän kuin minä.

Joo mielestäni. Raskauksiin, synnytyksiin ja imetyksiin ei osallistunut yhtä paljon eikä ollut yhtä pitkään vanhempainvapailla (imetyskin vaikuttaa valintaan). Nyt kun kaikki lapset ovat päiväkodissa/koulussa niin tässä arjessa kyllä tekee vähintään yhtä paljon kuin minä tai varmaan enemmän lastenhoitoa ja lasten asioita. Mies vie ja hakee tarhasta, minä katson vain vaatteet valmiiksi iltaisin niin on nopeampaa. Mies yleensä tekee ruoan. Ulkoilee enemmän lasten kanssa, tosin tosi paljon, joten vaikea sen kanssa on kilpailla tässä... yhdessä laitetaan iltapalat ja kun minä pesen lasten hampaat, laittaa Mies lapset sitten nukkumaan. Hiukset lapsilta pesen minä. Neuvoloissa käytiin ensin molemmat vanhemmat kunnes minä kyllästyin nla-henkilöihin, joten mies varaa ja käyttää. Kaikki hammaslääkärit on varannut ja käyttänyt mies, mitähän niitä nyt olis kolme kertaa peräti ollut... hmmm harrastukset on mietitty lasten kanssa syksyisin ja minä olen katsonut aikataulut niille, mutta mies enemmän vie. Muuta jaettavaa vastuuta, hmmm... no lasten synttärit on kyllä minun vastuulla, tykkään järjestää. Mies vie kun lapset kutsutaan. Lasten yökyläkavereista huolehdin minä meillä. Vaatteista jutellaan vähän, molemmat hankkii ja ilmoittelen mitä on ostettu ja ulkovarusteet kattelen minä. Mies taas huoltaa pyöriä ym. Minä ja lapset on sisustettu lastenhuoneet.

Oon vähän kateellinen. Meillä isä on jäänyt pikku apuriksi vaikka olen kannustanut ja vaatinutkin isompaa roolia. Hänelle on kuitenkin jostain syystä vaikea esim mennä lapsen kanssa ulos esim jos itseään ei huvita. Ei myöskään osaa yhtään ajatella milloin mitäkin asioita pitäisi hoitaa.

Tekee kyllä kun pyydän, pointti onkin se etten haluaisi olla se joka joutuu pyytämään. Kummankin vanhemman pitäisi osata ilman toisen pyyntöjä.

Itselle ongelma onkin juuri se ajatus/ suunnittelutyö. Isä kyllä tekee/ vie/ hakee kun olen kertonut mitä/missä / milloin.

-ap

Juu, isä on etätöissä ja minulla pidempi työmatka, joten hoitaa arjessa jopa enemmän. Minä huolehdin enemmän siivoushommista, lasten harrastuksista ja tavaroista, vaateostoista ym., mies ruuanlaitosta ja tosiaan päiväkotiasiat ja myös lääkärikäynnit nykyään. Vauva-aikaan minä hoidin paljon enemmän ja se oli tietysti ihan luonnollista kun minä olin kotona ja mies töissä. Mies myös edelleen helpommin priorisoi omia harrastuksiaan, mutta tekee myös lasten kanssa oma-aloitteisesti juttuja esim eilen vei ne poimimaan puolukoita ja sieniä.

Osallistui ja oli oma-aloitteinen silloin kun lapset olivat pieniä. Nyt lapset koulussa, ja ei tee kodin tai lasten eteen juuri mitään edes pyydettäessä. Koen olevani yksinhuoltaja. No lasten hammaslääkärit sentään hoitaa, ja huolehtii erityislapsen reseptien uusimisesta ja lääkkeiden ostamisesta samalla kun hoitaa omat lääkkeensä.

Ei osallistu, vaan hoitaa. Siis yhtä paljon kuin minä, tai varmaan vähän enemmän.

En osallistu koska teen kaikki väärin,

Ulkoiluvaatteet oli väärät (pilasin kuulemma edustusvaatteet) mitkä puetaan kauppaan tms. Siistimipiin tilaisuuksiin, kurahousut oli kerran väärinpäin, kävelykengät meni pilalle kun lapsi hyppi lätäköissä. Uusi kallis pipo jäi puiston penkille vahingossa

Näistä niin järjetön huuto että parempi kuin äiti ulkoiluttaa.

Kerran tippui puolukkaa paidalle ja kerran mustikkamehua, kaikki kuulemma pilalla. Laitan kuulemma liian vähän kasviksia lapsen lautaselle jne.

Päikkäreille pitäisi mennä sina täysin samaan aikaan, hirveä meteli kun mun kanssa ruokailu/pesut yms. Kestää puolituntia kauemmin ja taas on kaikki kuulemma pilalla.

Hyvin ollaan silti pärjätty kun äiti ei ole ollut naputtamassa joka asiasta. Tekis mieli erota koko akasta mutta sitten en näkisi lastani yhtäpaljon.

Vierailija kirjoitti:

En osallistu koska teen kaikki väärin,

Ulkoiluvaatteet oli väärät (pilasin kuulemma edustusvaatteet) mitkä puetaan kauppaan tms. Siistimipiin tilaisuuksiin, kurahousut oli kerran väärinpäin, kävelykengät meni pilalle kun lapsi hyppi lätäköissä. Uusi kallis pipo jäi puiston penkille vahingossa

Näistä niin järjetön huuto että parempi kuin äiti ulkoiluttaa.

Kerran tippui puolukkaa paidalle ja kerran mustikkamehua, kaikki kuulemma pilalla. Laitan kuulemma liian vähän kasviksia lapsen lautaselle jne.

Päikkäreille pitäisi mennä sina täysin samaan aikaan, hirveä meteli kun mun kanssa ruokailu/pesut yms. Kestää puolituntia kauemmin ja taas on kaikki kuulemma pilalla.

Hyvin ollaan silti pärjätty kun äiti ei ole ollut naputtamassa joka asiasta. Tekis mieli erota koko akasta mutta sitten en näkisi lastani yhtäpaljon.

Mulle tulee aivan mieleen yksi nainen mammakahvilasta. Se oli kyllä varmaan ollut aika ankeuttaja jo ennen lapsen saamista. Sille sattui niin ymmärtämätön neuvolatäti, niin surkeat kätilöt, maailma surkein imetysohjaus, ei tietenkään jatkanut tavallista vaikeampaa imetystä ja mies lämmitti maidon liian kuumaksi ja syötti vauvaa liian nopeasti, vauvalla ei ollut neuvolassa koliikkia koskaan, mutta kotona oli maailman vaikein vauva... no ne kyllä sitten erosi yhteisymmärryksessä mutta miehen luona kaikki on tietysti aivan väärin edelleen :(

Sillon harvoin kun on kotona niin leikkii lasten kanssa. Toki ottaa lapset usein töihin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Osallistui ja oli oma-aloitteinen silloin kun lapset olivat pieniä. Nyt lapset koulussa, ja ei tee kodin tai lasten eteen juuri mitään edes pyydettäessä. Koen olevani yksinhuoltaja. No lasten hammaslääkärit sentään hoitaa, ja huolehtii erityislapsen reseptien uusimisesta ja lääkkeiden ostamisesta samalla kun hoitaa omat lääkkeensä.

Sama homma (paitsi että meillä on myös yksi alle kouluikäinen lapsi). Olen aivan kypsä tähän jo. Ero on kyllä käväissyt mielessä useampaan kertaan.

Mies tekee erijuttuja kuin minä, minä olen muutenkin se joka organisoi aika monen asian, matkat, lääkärit ymv. Koska olen hyvä siinä ja haluan että asiat hoituu ja menee niin kuin pitää, mies taas touhuaa kaikkea muuta missä hän on hyvä.

Miksi ihmeessä pitäisi aina kaiken mennä tasan ? Tottakai mies hoitaisi nämäkin asiat jos minä kuolisin, osaa hän, mä vain olen nopeampi niissä ja ne ei tuota mulle samanlaista päänvaivaa kuin miehelle.

Ei osallistu, minä hoidan ainakin 70 %. Ja oma-aloitteisesti ei tee juuri mitään, no ehkä joskus lautapelejä pelaa. Miehellä on adhd, ehkä vaikuttaa osittain.

Vierailija kirjoitti:

Mies tekee erijuttuja kuin minä, minä olen muutenkin se joka organisoi aika monen asian, matkat, lääkärit ymv. Koska olen hyvä siinä ja haluan että asiat hoituu ja menee niin kuin pitää, mies taas touhuaa kaikkea muuta missä hän on hyvä.

Miksi ihmeessä pitäisi aina kaiken mennä tasan ? Tottakai mies hoitaisi nämäkin asiat jos minä kuolisin, osaa hän, mä vain olen nopeampi niissä ja ne ei tuota mulle samanlaista päänvaivaa kuin miehelle.

Ei kai sen ole pakko mennä, mutta jos äitinä toivon että isä hoitaa puolet niin eikö se ole ihan kohtuullinen pyyntö? Etenkin kun teemme yhtä raskasta työtä/ samat työtunnit jne.

Itse olen joskus miettinyt että jos kuolisin niin kyllä nämä varmaan perus päivästä selviäisivät, mutta monet muut asiat jäisivät hoitamatta.

Joku isä tuossa kommentoi että tekee kaikki väärin. Itse ihmettelen miten isä ei tiedä esim mikä on ulkoilutakki?