Pöyristynyt
Mitä tekisitte tilassani, kun miehelläni (lapsen isä) on mielestäni täysin absurdeja mielipiteitä lapsen hoitoon liittyen?
Mies on sitä mieltä, että kolmevuotiaallle on parempi olla päiväkodissa klo 8-16.15 kuin klo 8-15 niinä päivinä kuin se on minun (äidin) töiden puolesta mahdollista ja kun lapsi itse toivoo että äiti hakee aiemmin ("sisältä"). Lapsi on ollut hoidossa 1-vuotiaasta ja on aina viihtynyt siellä eikä hänestä ole koskaan tullut huonoa palautetta. Mies ei usko että lapsemme nykyisinkään ymmärtää kysymystä "haluatko että äiti hakee sinut iltapäivällä sisältä aiemmin vai ulkoa myöhemmin?" vaan on samaa mieltä sukulaisensa kanssa siitä että lapselle olisi parempi olla joka iltapäivän ulkoilu päiväkodissa. Minusta tämä on pöyristyttävää! Minä olen se joka hakee lapsen aiemmin aina kun voin ja lapsi niin tahtoo. Seikkailemme yleensä joko kahdestaan lähiympäristössä tai ulkoilemme leikkipuistoissa joko yhden kaverin ja tämän lapsensa kanssa tai sitten kahdestaan. Välillä lapsi itse haluaa jäädä päiväkotiin ulkoilemaan iltapäivällä ja saa silloin jäädä. Tyypillisesti hän on noita pidempiä päiviä hoidossa 1-2 kertaa viikossa joko lapsen toiveesta tai minun töistäni johtuen. Miehen mielestä lapselle on parempi olla ikätovereidensa kanssa (myös ulkoilut, onhan hän jo arkipäivät hoidossa!)...
Mies myös on sitä mieltä että lapsemme keskittymiskykyä pitäisi parantaa ja lapsen pitäisi pystyä leikkimään yksin jo pidempiä aikoja. Sinänsä olen samaa mieltä että olisihan se hienoa jos tämän ikäinen lapsi leikkisi enemmän yksin kuin ehkä 10 min kerrallaan silloin tällöin ja muuten tyypillisesti 2-3 min kerrallaan mutta uskon vakaasti että hän on täysin normaali kolmevuotias. Hän kaipaa vanhemman seuraa leikeissä ja toisaalta ei aina kiinnostu muusta kuin fyysisestä tekemisestä (vanhempien sängyllä kaatumisesta suorin vartaloin alas, kuperkeikoista, ryömimisestä vanhempien jalkojen ali jne.). Lapsen "pitäisi" miehen mielestä olla rauhallisempi. Nyt kävi ilmi että miehen mielestä on ok että joskus lapsi katsoo telkkaria "jotta lapsen syke laskee ja hän keskittyisi yhteen asiaan kerrallaan". Minun pyynnöstä meillä on sääntö jonka mukaan telkkaria katsotaan max tunnin päivässä (2-3 erässä) ja miehen mielestä rauhattomina päivinä tuota aikaa ei tarvitsisi tuijottaa niin tarkkaan. Minä olen sitä mieltä että telkkaria ei käytetä rauhoittamiseen.
Meillä on hyvä ja turvallinen kasvuympäristö, paljon aikaa lapsen kanssa (minä enemmän ja mies vähemmän mutta on kuitenkin hänkin on jaksamisensa mukaan päivittäin) ja puitteet muutenkin kunnossa.
Kommentit (13)
Minä ainakin pyöristyisin kauhiasti
Hirveä äijä. Ja myös sinun hommat ihmetyttää kun pitää täällä kysellä🙁 Lapsi parka
Pähkonänkuoressa: olet, ap, oikeassa. Kuulostaa siltä, että miehesi ei ajattele lastaan, vaan haluaa vain päästä helpommalla.
Oman vanhemman kanssa ulkoileminen on lapselle aina parempi vaihtoehto. Hän saa siitä liikkumisen lisäksi muutakin: huolenpitoa, turvaa, rakastettuna olemisen tunnetta, sen tärkeimmän ihmisen huomiota.
3-vuotiaalle kaverit eivät ole vielä niin tärkeitä, että ne menisivät vanhemman ajan edelle. Päiväkodin "iltapäiväulkoilut" ovat myöskin lähinnä pihalla säilytystä.
Ruudun ääreen "rauhoittaminen" taas on kaikkein tuhoisin valinta, minkä voit lapsesi keskittymiskyvyn nimissä tehdä. Lapsikin voi toki katsoa telkkaria joskus, se ei siis kokonaan ole huono juttu. Mutta haluatteko te todella opettaa, että ruutu on se rauhoittumisen väline? Mites eskari ja koulu, siellä kun ei voi antaa lapselle ruutua kouraan? Millä lapsi sitten rauhoittuu, jos muita keinoja ei ole opetettu? Vielä ongelmallisempaa on, jos riehumista seuraa addiktoiva tuijotus. Lapsi oppii tämän syyseuraussuhteen nopeasti: riehun, saan palkkioksi älylaitteen. Kohta mikään muu ei kelpaa.
3-vuotias on riehakas, lyhytjännitteinen ja ehdottoman kiinni vanhemmissaan. Sen ikäinen tarvitsee vanhemman kontaktia liki koko hereilläoloajan, sitä ei voi korvata "kavereilla" tai ruutuajalla.
T. Esi- ja alkuopettaja
Olisihan tuo otsikko voinut olla joku muu. 😁
Perinteinen Huono Isä - Hyvä Äiti asettelu
Hei,
Kiitos kommenteistanne! Tarkoitukseni ei ole olla korostamassa omaa oikeassa olemista (vaikka näissä asioissa olen oikeassa), vaan kysellä mielipiteitä mitä voisin tehdä. Onko jollain mahdollista vinkata jotain asiantuntija-artikkelia, josta nämä näkökohdat tulisi ilmi? Mies vain halveksuisi jos näyttäisin tämän keskustelun.
Hänellä on raskas ja henkisesti stressaava työ, joka kyllä verottaa jaksamisessa. Nämä asiat eivät kuitenkaan ole häneltä mitenkään pois kun minä haen lapsen aiemmin päiväkodista ja pääsääntöisesti minä olen se joka enemmän leikin lapsen kanssa iltaisin kotona (ruudun sijasta).
Vierailija kirjoitti:
Minä ainakin pyöristyisin kauhiasti
Sama. Tilaa on.
Pöyristynyt kirjoitti:
Hei,
Kiitos kommenteistanne! Tarkoitukseni ei ole olla korostamassa omaa oikeassa olemista (vaikka näissä asioissa olen oikeassa), vaan kysellä mielipiteitä mitä voisin tehdä. Onko jollain mahdollista vinkata jotain asiantuntija-artikkelia, josta nämä näkökohdat tulisi ilmi? Mies vain halveksuisi jos näyttäisin tämän keskustelun.
Voit sanoa sille että ottaa vaikka pk:n kanssa keskusteluun nämä asiat. Sieltä löytyy ammattilaisia, tosin en usko, että miehesi kaaliin menee mikään. Sen verran outoja hänen näkemyksensä ovat.
Päiväkodin tätinä pöyristyisin, jos lasta ei haettaisi heti töiden jälkeen, kuten kuuluu.
Mikä sun miehen jaksamisessa on vikana? Pitäiskö mennä lääkäriin, jos ei jaksa oman 3 vuotiaan kanssa ja tämä nimenomaan on syy, miksei ole lapsen kanssa enemmän?