vauvan itkusta ja tajuttomuudesta..

Vauva itkee ja on niin raivona, että unohtaa hengittää -> tajuttomuus. Tajuttomuudesta vauvan aivot saa käskyn; hengitä nyt hyvä ihminen! Ja niinpä vauva taas alkaa hengittää. Ilman tajuttomuutta vauva vaan huutaisi eikä hengittäisi.

Ensimmäisen kerran koko perhe säikähti todella paljon, muistan kuinka äiti soitti kauhuissaan hätäkeskukseen ja samaan aikaan isä yritti elvyttää, me muut kakarat oltiin ympärillä kauhuissamme, kunnes veli hetken päästä virkosi ja oli ihan kunnossa sen jälkeen..Hätäkeskuksesta kyseltiin äidiltä esitiedot ja kun poika oli vironnut annettiin jatko-ohjeita, varalta, jos jotain poikkeavaa ilmenee, mutta sieltäkin tosiaan sanottiin, että se on lapsilla normaalia. Eli kyseessä oli siis affektikohtaus eli tikahtumiskohtaus. Niitä esiintyy eniten 6-36 kk iässä, huippu noin kahden ikävuoden tietämillä ja sen jälkeen ne vähenevät.



Sen vain muistan, että tämän kohtauksen jälkeen me kaikki viisi isosisarrusta yritettiin pitää pikkuveli aina hyvällä tuulella, ettei kohtaus vain uusisi ja jos pikkuveli alkoi vähänkään itkeä, oli joku aina hetkessä hänen luonaan lohduttelemassa, mutta kyllä niitä kuitenkin aina kerkesi tulla..Olen miettinyt, että johtuikohan se tästä meidän ylihuolehtivasta asenteesta vai mistä lie, mutta pikkuveli on nyt parikymppisenä miehen alkuna erittäin sosiaalinen ja iloinen ihminen:D

se oli kyllä tosi raastavaa ja pelottavaa koko perheelle, kun kohtauksen sattuessa lapsi meni aivan sinertäväksi ja tosiaan taju lähti:(

Kohtaus on lapselle vaaraton, mutta todella pelottavan näköinen, varsinkin ensimmäisellä kerralla, ja jos ei asiasta ole kuullutkaan. Kohtaus tulee yleensä silloin, kun lapsi satuttaa itsensä ja säikähtäessään unohtaa huutaa. Silloin elimistö ei saa happea ja juuri sen takia lapsi menee tajuttomaksi, jotta hengitys alkaa taas toimia normaalista. Isäsi on siis oikeassa. Ymmärrän kyllä huolesi, mutta yritä muistaa, että tajuttomuus tosiaan suojelee lapsesi aivoja. Helpottavaa on tietää, että lapsen kasvaessa kohtaukset vähenevät ja jäävät lopulta pois. Kannattaa kertoa kohtauksen mahdollisuudesta kaikille, jotka joskus hoitavat lastasi, jotta tilanne ei tule heille yllätyksenä.

olivat tuttuja meilläkin 6kuukautisesta puolentoista vuoden ikään.



munkin oli vaikea tajuta että ovat vaarattomia mutta pakkohan se oli sitten uskoa.

kun äiti ja sisarukset ovat hysteerisenä kyttäämässä, ettei sinänsä normaalia ja vaaratonta kohtausta pääse tulemaan, vaikkei se vahingoita lasta itseään mitenkään. Ja vain siksi että se nyt on kauhean näköistä. Tämä hysteerikkojen kauhu vaan jää lapsen alitajuntaan ja ahdistaa myöhemmällä iällä.

meilläkin suvussa oli affektikramppeja melkeen työkseen saava pikkupoika ja se sai niitä ala-asteikään asti!! sen äiti aina melkeen kramppas mukana, niin pelottavaa se siitä oli... nykyään se on oikeen menestyvä mies, ei millään tavalla hysteerikko, kuuluisakin mutten viitti sanoa kuka.



kyllä itekin hysterisoiduin alussa, kun lapsi meni siniseksi, veltoksi ja kuola valui, hän makasi kuin elottomana sylissäni, aika moni nuori äiti pelkää sitä, eiköhän kaikki äidinvaistot tappele siinä vastaan vaikka kuinka järjellä tajuat että kohtaus on vaaraton. poika vaikuttaa silti ihan terveeltä, reippaalta nuorelta mieheltä, että haista sinä huilu sekoiluines.

Meillä meitä on kolme tuollaista...

Tajuttomaksi en mene itse enää, eivätkä lapsetkaan nyt enää (ovat 4 ja 6), mutta jos nauran tai itken oikein todella kovaa, (sisään-)hengitys lakkaa. Lapsilla meillä on auttanut puhaltaminen kasvoihin, itselläni pikku läimäytys;-)



Se on ihan normaalia, älä hermoile, siihen ei voi kuolla.

Todella helpottavaa kuulla, että kohtaukset näyttävät olevan vaarattomia ja katoavat muutaman vuoden sisään.. Pläääh, en todellakaan ole hysteerinen äiti ja sydänleikkauskin meni ilman suurta draamaa. Ja kolmas lapsi kyseessä, joten aika paljon kaikkea nähnyt. Tiedän, etten voi millään estää taaperoa satuttamasta itseään. Perjantaina sydänkontrolli ja siellä tosi mukava lääkäri varmaan mua kanssa kannustaa ja antaa lisäohjeita. Mutta minkäs karvoillensa voi, onhan tämä masentavaa ja karmivaa. Tytöllä tuntuu olevan itku herkässä ja koko päivän kytännyt, jotta muistaa hengittää. Täytyy varmaankin, kuten joku ehdotti, selventää asiaa isosiskoille ja muille, jotka taaperon kanssa ovat..