Lue keskustelun säännöt.
Ailahtelevaisuus suhteessa
04.09.2021 |
Alan olla jo ihan sekaisin. Mieheni käyttäytyy todella ailahtelevasti. Saattaa mennä useampi kuukausi että hän ei puhu minulle paljon mitään, tiuskii ja oikeastaan on koko ajan kärttyinen sekä väsynyt, haukkuu jatkuvasti tekemisiäni ja silloin meiltä puuttuu kaikki läheisyyskin. Olen yrittänyt antaa miehelleni hänen pyynnöstä myös tilaa jolloin hän saa olla ihan itsekseen ja puuhata omia. Olen kysynyt että voinko jotenkin auttaa häntä hänen haasteissaan mutta tuntuu että mikään auta. Toisaalta meillä välillä on tosi hauskaa ja mukavaa sekä mieskin on iloinen ja huomaavainen sekä kehut minutkin maasta taivaisiin, pitää lähellä jne. Ymmärrän että parisuhteeseen kuuluu ala ja ylämäet mutta tuntuu että tämä menee aina samaa kaavaa sekä erot hyvien aikojen ja haastavien aikojen ovat tosi suuret. Ensiksi on toosi ihanaa ja kaikki on niin mukavaa ja sitten jossain vaiheessa mennään toiseen ääripäähän, jolloin kaikki ainakin vaikuttaa näyttävän suht synkältä. Olen jotenkin niin hukassa tämän asian kanssa
Kommentit (4)
Kysy mieheltä, ei se tällä palstalla ratkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko kyseessä olla jokin psyykkinen häiriö kuten epävakaapersoonallisuus? Miten mies on itse selittänyt huonoja kausiaan? Tuollaisen epävakaan elämän eläminen on todella raskasta sille vakaalle puolisolle, tsemppiä! Jos teillä ei ole lapsia, harkitsisin eroa, jos mies ei muutu/hae apua ongelmiinsa.
Viestiketjun aloittaja tässä kirjaa ja olen yllättynyt, kun sain peräti kolme vastausta tähän. Olen myös miettinyt tuota vaihtoehtoa, että taustalla voisi olla jotain mielenterveys haasteetta mutta mikä minä olen diagnosoimaan ketään ei ole minun tehtävä. Toisaalta voihan kyse olla vaan siitä, että meillä on erilaiset ajatukset parisuhteesta mikä on tarpeeksi läheisyyttä jne. ja niin kuin sanoin niin parisuhteeseen kuuluu ala- ja ylämäet. Toisaalta mietin, että miksi ylä- ja alamäkien kuilu on niin valtava ikään kuin suoraan huipulta täysin pohjalle. Toki varmasti itsekkään en ole täydellinen ja tuon oman soppani tähän parisuhteeseen mutta olen yrittänyt kuunnella miehen toiveita ja toteuttaa niitä ja silti tuntuu, että varsinkin kun iskee tuo laskukausi niin mikään ei muutu. Mies itse selittää väsymystään oikeastaan pelkällä väsymyksellä, aina vaan väsyttää ja se asia joka sillä hetkellä väsyttää saattaa monestikin vaihtua.
Oikeastaan en ole löytänyt punaista lankaa sille miksi nämä ns. hyvät ja huonot "kaudet" ovat toistensa täydelliset vastakohdat tai siltä se ainakin tuntuu, kun välillä toinen on yllättävän iloinen ja sitten taas saattaa olla pitkään, että meidän parisuhteessa tökkii kaikki ja tuntuu, että pelkkä samassa tilassa oleminen on miehelle liikaa. Ja joku aiemmin kommentoikin tuolla, että pitäisi kysyä mieheltä itseltään mutta olen yrittänyt tätä monta kertaa ja se tuntuu vain pahentavan tilannetta jos yritän tarjota apua tai kysyä mikä mieltä painaa. Toisaalta välillä mies kyllä toteaa, että jos toimisin näin ja näin niin häntä helpottaisi ja olenkin yrittänyt toimia mutta, kun aina kun yritän toimia miehen toiveiden mukaan niin silti näitä tapahtuu.
Olisiko sinun parempi olla ja elää yksin? Ottaa vihdoinkin omasta elämästäsi vastuu, muuttaa omaan asuntoon ja unohtaa mies,jota ei kiinnosta ? Vai meinasitko vain jatkaa valittamista ja luimistelua? Sekö on sinun mielestäsi ihan mukavaa elämää?