Lue keskustelun säännöt.
Häpesin aina vanhempiani
03.09.2021 |
Olin kateellinen niille lapsille, joilla oli terveet ja kohtuullisesti toimeentulevat vanhemmat.
Kommentit (12)
Mä en ole aikuisiällä löytänyt yhtään ketään, kenellä olisi ollut sellainen lapsuus kuin minulla oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu. Alkkiksia molemmat, pelkkää häpeää ja noloutta koko lapsuus ja nuoruus. Itsetunto murskaksi jo pentuna. Minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole aikuisiällä löytänyt yhtään ketään, kenellä olisi ollut sellainen lapsuus kuin minulla oli.
Jollei sinulla ole sisaruksia, niin mikä ihme tuo on? Eikä sisuksillakaan ole perheessä aina "samanlainen lapsuus".
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole aikuisiällä löytänyt yhtään ketään, kenellä olisi ollut sellainen lapsuus kuin minulla oli.
Kyllä niitä on, mutta eivät halua puhua asiasta. Koska häpeävät sitä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole aikuisiällä löytänyt yhtään ketään, kenellä olisi ollut sellainen lapsuus kuin minulla oli.
No ei kai kenenkään lapsuudet ole identtisiä keskenään, edes samassa perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Alkkiksia molemmat, pelkkää häpeää ja noloutta koko lapsuus ja nuoruus. Itsetunto murskaksi jo pentuna. Minkäs teet.
Mulla oli mielenterveysongelmaisia. Eivät koskeneet ikinä alkoholiin ja siitä ylpeilivät aina mutta pillereitä vetivät kaksin käsin. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole aikuisiällä löytänyt yhtään ketään, kenellä olisi ollut sellainen lapsuus kuin minulla oli.
Jollei sinulla ole sisaruksia, niin mikä ihme tuo on? Eikä sisuksillakaan ole perheessä aina "samanlainen lapsuus".
On mulla 2 vanhempaa sisarta. He muuttivat omiin koteihinsa ja sitten vanhempani sekosivat. Yksin mä kasvoin hullujen vanhempieni kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän sama... Oikeastaan se häpeä koski vain isääni, joka ei muuta tehnyt, kuin joi viinaa ja piha ja koti näytti siltä, vaikka hän oli päivät pitkät kotona. Äiti töiden jälkeen siivosi kotia, kävi kaupassa, laittoi ruokaa, auttoi meitä lapsia koulujutuissa ja just ja just ehti kolata pahimmat lumet. En ikinä olisi kehdannut pyytää ketään kaveria meille koulun jälkeen, ellei äiti sattunut olemaan kotona.
Ap elä omaa elämääsi. Se oli mitä oli ja tasan ei käy onnen lahjat. Mene terapiaan jos on traumoja. Ei millään lailla kuitenkaan erikoista, että oli mtongelmaiset vanhemmat, ei myöskään kaikilla muilla ole ollut täydellinen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap elä omaa elämääsi. Se oli mitä oli ja tasan ei käy onnen lahjat. Mene terapiaan jos on traumoja. Ei millään lailla kuitenkaan erikoista, että oli mtongelmaiset vanhemmat, ei myöskään kaikilla muilla ole ollut täydellinen elämä.
Omaa elämääni mä elänkin. Olen elänyt sitä nuoresta lähtien, kun en ole ikinä ollut toivottu vieras lapsuudenkotiini. Sitä kotia ei enää toki olekaan, mutta nuorenakin vietin esim joulun yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama... Oikeastaan se häpeä koski vain isääni, joka ei muuta tehnyt, kuin joi viinaa ja piha ja koti näytti siltä, vaikka hän oli päivät pitkät kotona. Äiti töiden jälkeen siivosi kotia, kävi kaupassa, laittoi ruokaa, auttoi meitä lapsia koulujutuissa ja just ja just ehti kolata pahimmat lumet. En ikinä olisi kehdannut pyytää ketään kaveria meille koulun jälkeen, ellei äiti sattunut olemaan kotona.
Äitisi ei sitten tajunnut erota. Hämmentävää, kun monet muuten yrittää olla ns hyviä vanhempia, mutta eivät vie lapsia pois huonojen ihmisten luota. Minullakin, ja sisaruksilla ja äidillä olisi ollut helpompi ja onnellisempi elämä pelkän äidin luona mutta ei hän isää sitten jättänyt.
:(