Kokemuksia vuorotyöläisyydestä lapsen/lasten ollessa pieniä ts. päiväkoti-ikäisiä?

nuorin 4,5v (muut koulussa). Hän meni pvkotiin kun oli 1v9kk ja hoitopäiviä on 12 kk:ssa. Näin ollut siitä lähtien ja teen kolmivuorotyötä. Mielestäni on parempi lapselle jos (varsinkin pienenä) saa olla hoidossa vain 2-4pv /viikkossa ja henkilökunta kehuu jatkuvasti tätä asiaa ja mahdollisuutta. Nyt kun on jo 4,5v sanoivat että jos hän on 2 tai 3 pv vain huomaa että jää vähän leikeistä ulkopuoliseksi hetkeksi verr siihen jos ollut 4v ja heti seuraavalla viikolla kans 4pv että ainahan kolikolla on 2 puolta. Mutta noin pienenä niin ehdottomasti teet vuorotyötä että lapsi saa olla kotona enemmän. Siitä perheen yhteisestä ajasta - et ole nyt niin monta iltaa esim että voisi ajatella että perhe kärsisi siitä. Itselläni on noin 1 iltavuoro / viikko, joskus 2. Onhan sit vastaavasti enemmän vapaita. Ja iso plussa se antaa isä-lapsi suhteelle olla kahdestaan välillä. Nytkin tyttö lähti äsken futismatsia katsomaan iskän kanssa kun isoveli pelaa.

Yleensä kaikki vaan mollaa ja kauhistelee asiaa (yleensä ne, jotka ei ole ikinä vuorotöitä tehneet). Vuorotöihin olisi tarkoitus palata viimeistään kahden vuoden päästä..

Kun lapsi oli 2,5-4 -vuotias, mun mielestä vuorotyö oli pelkästään hyvä asia. Oli lyhyet hoitopäivät ja paljon vapaata (siis lapsella hoidosta).



Nyt kun lapsi on 5, hoidosta on alkanut tulla viestiä, että olisi hyvä, jos ei arkivapaita olisi niin paljon. Lapsi jää kuulemma porukan ulkopuolelle. Lapsi on itsekin sanonut, etteivät toiset ota häntä leikkeihin. Toisaalta ei kuitenkaan halua luopua vapaapäivistään, jos minä olen kotona. Olen alkanut miettiä päivätyöhön siirtymistä. Eskarissakin olisi jo hyvä käydä joka päivä, joten arkivapaita ei kuitenkaan voisi pitää.

mies kolmivuorotyötä.

Lapsia kolme. Vanhin meni ekalle, kun minä palasin hoitovapaalta ja nuoremmat olivat aloittaessaan 5v ja 2,5v.



Silloin heti alussa pienimmän oli vaikeat tottua päiväkotiin, koska hän meni sinne epäsäännöllisiin aikoihin. Välillä syömään vasta ja välillä lähti puolenpäivän aikoihin ja välillä arkivapaita.

Hoitoon jääminen oli itkuista. Kokeilimme pari viikkoa sitten ihan säännöllistä aikaa, minun työaikojeni mukaan.

Ehkä vähän helpotti. Aina oli kuitenkin vaikea jäädä arkivapaiden jälkeen.

Kesätauon jälkeen ollessaan 3,5 v muuttui helpoksi. Ei ollut enää mitään ongelmia.

Nyt lapsi on tosi tyytyväinen saadessaan pitää arkivapaan isänsä kanssa, vanhempi menee kuitenkin eskariin normaalisti puoleksi päiväksi.

Vapaat ei haittaa ollenkaa, jää sitten ihan mielelään hoitoon.

Isommalla ei ole ollut mitään ongelmia.

Kiva lasten kannalta, ovat kuussa aika vähän hoidossa, 10-20 päivää.

Koskaan heillä ei ole pitkää päivää, mies joko vie 8.30 eli eskarin alkuun (pienempikin haluaa silloin, eikä vasta ruokailuun) mennessään iltaan tai sitten hakee jo makuupäivänä puolenpäivän ajoissa tai aamuvuorossaan klo 14 jälkeen.

Minä olen kyllä vähän kateellinen miehelle hänen omasta ajastaa, siis esim. kun hän menee klo 14 töihin ja lapset menevät jo 8.30 hoitoon. Minulla ei ole koskaan tälläistä omaa aikaa.

Kun mies on iltavuorossa minä hoidan lapset työpäiväni jälkeen ihan yksin. Lapset on aina kotona, kun minäkin olen. Esim. viikonloput, minulla on aina vapaata, mies voi olla töissä ja tottakai hoidan sitten viikonloput yksin lapsia.

Joten on kai luonnollista, että sinunkin miehesi vähän tuntee samoin...



Mutta kyllä siitä on positiivisia kokemuksi nimenomaan lasten kannalta. Yhteinen perheaika kyllä vähenee. Siitä minä aina välillä väsyneenä saatab kitistä miehelle, mutta lapsille on varmasti kehittynyt oma suhteensa isään, varsinkin nuorimmalla, kun viettävät omia arkivapaita.