ahdistaa

sen saa uskomalla Jeesuksen pelastajakseen.



Ala lukea johanneksen evankeliumia!

kaikki on hyvin, mutta jotain taitaa puuttua? kyllä se jokin sieltä löytyy ja kannattaa tarkastella myös sitä mitä jo on ja miettiä, että onko se mitä jo on oikeesti sitä mitä haluat... ahdistaako kenties se, että perusnormien mukaisesti sulla ei pitäis olla mitään valittamista? ei tarvitse olla perus...

myös vaivat tyhmät pikkuasiat millä ei ole mitään merkitystä ja joita en normaalissa olotilassa edes mieti.

Ota joskus tarpeeksi omaa aikaa ja istu kuulostelemaan miten voit. Se ahdistus mikä siellä velloo on sellaista tunnetta mitä et sallisi itsellesi ja mitä pelkäät. Asennoidu sillä lailla että ne asiat mitä saattaa tulla esiin sattuu, mutta tunne laimenee pian kun sen vaan ensin urheasti kestää. Ja sitten pystyy katsomaan sitä asiaakin vähän tarkemmin ja paremmin löytämään ratkaisuja jne.

kuinka mä sit lyödän ne tunteet?

kuinka mä sit lyödän ne tunteet?

pitämään ne piilossa, pitää ohittaa puolustusmekanismit. Yksi konsti on kehon kautta. Mene makuulle, tee rentoutusharjoitus. Sillä lailla että sanot itsellesi että oikea varvas on rento, jalkaterä on rento, kantapää on rento jne. Käy läpi koko kroppa, kunnes olet ihan rento. Sitten kuulostele että tuntuuko jokin kohta kehossa erilaiselta? Mikä tunnen siellä voisi olla? Kun tein itse tämän, tulin ekaa kertaa elämässäni tietoiseksi siitä että minulla kuristi kurkkua, ja että siellä oli iso vihan tunne jumittamassa. Siitä alkoi mun paraneminen yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Ja samalla pois ylikiltteydestä.

Mutta eihän nämä jutut ole yksinkertaisia. Se mikä toimii yhdellä ei toimii toisella. Kehon kuuntelu on monessa tapauksessa hyvä lähtökohta. Voi vaan istua hiljaa ja miettiä miltä kehossa tuntuu. Yrittä olla ajattelematta yhtään mitään ja vaan tuntea. Ja tärkeintä on muistaa ettei tunteet ole vääriä tai vaarallisia. Jos tulee vaikka vihan tunne, sen voi vaan pelkästään kokea. Se ei vaadi mitään pähkäilyjä edes välttämättä miksi - ketä - mitäpitäistehdä. Sen voi pelkästään kokea ja tavallaan katsella myötätuntoisesti itseään kokemassa vihaa (koska eihän se kivalta tunnu). Sillä lailla se laaantuu hetken päästä (vaikka sillä hetkellä saattaa tuntua ettei se lopu ikinä). Parantuessani yhden vihakerrostuman sulaminen kesti kaksi päivää! Olin vaan sairaan vihainen. En tiennyt edes miksi tai kenelle, sitä vihaa vaan tuli ja tuli ja tuli. Sitten se yhtäkkiä loppui ja olin taas pikkasen vähemmän ahdistunut!