Kuka minua sitten muistaa, jos "unohdan itseni"?
Filosofit antavat usein elämänohjeeksi hyvään elämään sen, että ihmisen olisi paras unohtaa itsensä ja ajatella vain muita.
Mutta jos edes minä itse en ajattele itseäni, kuka minua sitten ajattelee?
Murheellista.
Kommentit (2)
Eino Leino sanoi "ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista" ja sillä pahantekijät pahuutensa itselleen oikeutti.
Onneksi nyt jo tiedetään, että on pahuutta, ja siltä täytyy itseään suojella.
Toinen mitä ei olisi pitänyt koskaan kuulla, Tove Janssonin muumi "viisaus" että mitä tekee jollain hienolla, jos ei jaa sitä jonkun kanssa.
No sitten jaettiin, piti vaikka väkisin olla joku jonka kanssa jakaa.
Onneksi nyt tiedetään että ei tarvi tyytyä mihin tahansa tai keneen tahansa.
Jokaisella on paitsi oikeus myös velvollisuus olla itsensä puolella.
Huolehdi itsestäsi. Toivottavasti löydät kivoja kavereita ja hyviä toumintaympäristöjä.
Eihän tuo tarkoita kirjaimellisesti, ja ap itsekin tietää sen.
Ja yksineläjien pitää nimenomaisesti muistaa itseään. Palkita itse itsensä ja kurittaa ja moittia itse itseään.
Eihän yksin eläjällä ole muita jotka nuo asiat tekisivät.
Itse olen sinkku, enkä enää jaksa juhlistaa esimerkiksi syntymäpäivääni, kuten ennen, jolloin kutsuin kakkukahveille ja suolaisten naposteluun ystäviä kotiini ja sain kukkia ja viinipulloja lahjaksi.
Nyt kuitenkin juhlistan itse omaa synttäriäni. Ostan upean leivoksen, ja hyvää ruokaa.
Jouluna ostan itse itselleni lahjat, eihän minulle niitä kukaan muukaan osta, vaikka aattoillan muualla kutsuttuna viettäisinkin.
Yksinäisen tärkein ihminen on hän itse. Ja jos ei tosiaan huolehdi eikä muista itseään, niin ei sitä kukaan muukaan tee.