Lue keskustelun säännöt.
Mitä kaikkea olet tehnyt miellyttääksesi muita?
27.08.2021 |
Joko kavereita, puolisoa, sukulaisia, työpaikkaa..?
Kuinka pitkälle olet taipunut?
Kommentit (19)
Olen pysynyt monessakin työpaikassa miellyttääkseni pomoani. En uskaltanut irtisanoutua, ettei pomo olisi ollut minuun pettynyt. Enää en ole niin tyhmä onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastanut seksiä lihavan vaimon kanssa.
Tämä mies on todellinen arjen sankari.
Vierailija kirjoitti:
Mun esimerkki:
Olen mennyt keikkalaisena sovitusti aamuvuoroon. Aamuvuoron aikana, kun hommat oli jo jaettu ja oma päiväni suunniteltu, yökkö soitti olevansa sairaana. Minulle sitten tuli osastonhoitaja ILMOITTAMAAN, että minä teenkin nelituntisen "pätkäaamun" ja tulen takaisin yövuoroon. En saanut sanottua mitään, vaikka omat suunnitelmat meni pieleen sen päivän ja koko loppuviikon osalta.
Normimeininki.
Pussaillut, koskettanut ja antanut koskettaa, ottanut suihin, harrastanut alistusseksiä ja seksiä ylipäätään. Mitään noista en sen henkilön kanssa halunnut mutta en myöskään uskaltanut sanoa etten halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka pitkälle ? Luopunut omasta identiteetistäni ja kadottanut itseni .
Olen muuttanut maahan jossa minulla ei ollut mitään kun toisella oli työt ja kavereita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etsin kaverilleni tiettyä suklaalevyä eri puolilta kaupunkia julkisilla liikkuen.
Koko elämäni on rakentunut miellyttämisen mukaiseksi, joten en edes osaa erottaa tiettyä asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa oikein erottaa mitä olen tehnyt muiden hyväksi, koska jos saadakseen itselleen jotain (ystävyyttä, seksiä, rahaa, aseman) miellyttää toisia, niin sehän on sama, kuin tekisi itselle.
Miten voidaan sanoa, että joku muka tekisi vain toisille miellyttääkseen heitä kun selkeästi kyse on oman itsen edun eteen tekemisestä?
Olisihan se mukavaa vain saada kaikkea tekemättä toisten mieliksi mitään, vai?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi setti lapsia tuli tehtyä silloisen perheytymishullun mieliksi.
Ja useaan kertaan on tullut otettua isompi asuntolaina kuin haluaisin, toisen osapuolen kotihaaveiden toteuttamiseksi.
Kivekseni laskeutuivat ja oma tahto löytyi vasta vanhemmalla iällä.
Olen hakenut kamalaa työtä sukulaisen painostuksesta, sain sen enkä uskaltanut lopettaa kun minusta pidettiin. Olisin hyvin voinut jatkaa toisella alalla eikä palkkakaan ollut käteen kuin n. 200 e parempi, joka sekin hupeni reippaasti pidentyneeseen työmatkaan, mutta pakko vaan oli hakea kun läheinen piti työtä minulle sopivampaa ja se näyttäisi niihin hienolta cv:ssäkin (jos vastaavia töitä tulisi koskaan harkittua).
Nuorena sain lukiossa kauan kaipaamiani kavereita ja kuuntelin heitä miellyttääkseni ja nolotuksi tulemista välttääkseni paljon raskaampaa musiikkia kuin mistä oikeasti pidin. Pidän musiikista aika laidasta laitaan, mutta erityisesti suomeksi lauletusta tai muuten sitten kevyemmästä musiikista. Jazzia tai klassista jaksan kuunnella automatkan... mutta pakotin itseni kuuntelemaan progressiivista örinämetallia ja karjumista ja aggressiivisia riffejä ja flashbeatia vuosia lukion jälkeenkin ja kävin vastaavilla keikoilla koska piti tykätä...
Hyvinkin paljon vielä tuskailen miellyttämisen tarpeeni kanssa etenkin lähisuhteissa. Toinen vanhempani on lievästi autistinen ja hän ei vaan kerta kaikkiaan tajua ihmisten todellisia tunteita kovin hyvin jos tunnet on eri kuin hänellä olisi vastaavassa tilanteessa. Ja useinhan se on. Hän haluaa auttaa ja silloin hän sitten painostaa ja pakottaa. Mieheni ihmettelee miksi minua pelottaa kertoa ongelmista tai epäkohdista, mutta vanhempani on myös sekopäisiä raivareita saavaa tyyppiä, joten varmaan siksi. Toinen taas on aika itsesääliin taipuvainen ja lapsesta asti koin niin äärettömästi myötätuntoa häntä kohtaan, että yhä vieläkin moni tavoite elämässäni tähtää siihen, että vanhempani parantuisi ja ilahtuisi ja voisi paremmin. Pyrkimys olla masemtamaata häntä tms vaikuttaa myös päätöksentekooni kaikessa, mistä hän tukee tietämään.
Olen siinä mielessä äidillinen kyllä, että olen TOSI epäitsekäs ja pistän muiden tarpeet omieni edelle. En vaan sitten tiedä onko lapsillekaan hyvä mallintaa tällaista itseään vastaan toimimista. Osaan kyllä olla riittävästi auktoriteetti ja lasten kanssa menee hyvin. Mietin vain, että liian miellyttämishaluisena olen tehnyt myös lapsille haitallisia valintoja. Esimerkiksi kutsunut sellaisia sukulaisia juhliin tai vienyt lapsia heidän luokseen, jotka käyttäytyvät lasten seurassa epäsopivasti. Lapsihan ei voi valita seuraansa kuitenkaan eikä osaisikaan. Esimerkiksi ovat alkaneet riehumaan tai tempaisseet lärvit tai mitä näitä nyt on... Tosi äidillisiä... Myös jos lapset ovat kertoneet jostain kiusaamistilanteessa, olen lähtenyt puuttumaan siihen aika eri taktiikalla kuin suositellaan eli puhumalla asioista suoraan. Yritän pitää superneutraalit välit kiusaajan vanhempaan ja kannustan lasta olemaan piittaamatta liikaa ja pyrkimään saada muista lapsista mahdollisimman paljon ja hyviä kavereita. Pelkään ottaa riskiä, että minut jyrätään "kasvatuskeskusteluissa" ja "voitto" vain lietsoo kiusaamista. Tähän mennessä on kyllä toiminut tämä kaartava lähestymistapa.
Kyllä mä sitten rohkenen tuntemattomille, joiden kanssa ei pidä olla paljon tekemisissä, sanoa jos joku ei ole ok tai on täysin väärin. Kumma kyllä... mutta vähänkin tuttavallisemmin se alkaa olla vaikeaa kun alan miettiä, että mitähän tuo toinen haluaisi. En halua loukata ketään, mutta välillä olisi kai parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainiin ja nuorempana tietysti aina kun ihastuin, laihdutin itseni alipainoiseksi koska ajattelin, että minusta siten pidettäisiin enemmän. Kukaan ei ollut oikeastaan kommentoinut painoani, mutta ajattelin vain näin. Myös tavattuani mieheni tiristin kiloja liikaa ja seurustelumme ensimmäisenä vuonna minulla ei ollut ollenkaan kuukautisia johtuen alipainosta. /14
En mitään. Elämän tarkoitus ei ole miellyttää, eikä mielistellä.
Meikannut. Pukeutunut tietyllä tavalla. Järki tuli päähän joskus kaksvitosena.
Voi kuule. Mm. Peppuseksiin, syväkurkkuiluun, selluliittihoitoihin, pimpulan kiristykseen.
Töissä työni moitteettomasti. Aina on hoettu, että kun tekee määräaikaiset tai harjoittelujakson hyvin, saa jalan oven väliin. Ei saa.
Mun esimerkki:
Olen mennyt keikkalaisena sovitusti aamuvuoroon. Aamuvuoron aikana, kun hommat oli jo jaettu ja oma päiväni suunniteltu, yökkö soitti olevansa sairaana. Minulle sitten tuli osastonhoitaja ILMOITTAMAAN, että minä teenkin nelituntisen "pätkäaamun" ja tulen takaisin yövuoroon. En saanut sanottua mitään, vaikka omat suunnitelmat meni pieleen sen päivän ja koko loppuviikon osalta.