Mistä piristystä tähän ankeaan pandemia-aikaan?

Olen etätöissä, ollut jo korona-ajan alusta saakka. Onneksi on töitä, koska se onkin päivieni pelastus. Päivät ovat yhtä harmaata massaa. Kaipaan jutustelua työkavereiden kanssa ja sparrailua työasioista. En ole nähnyt heistä kuin muutamaa koko aikana. Kesällä tapasin muutamaa ystävää ja tuttavaparia, mutta nyt on pitkä ja tympeä syksy ja talvi edessä. Toivoin, että olisin jo voinut palata ryhmäliikuntaan, siitä sai paljon energiaa ja hyvää fiilistä. Ei jaksa enää kuntoilla kotona, joten kunto on rapistunut ja vatsaa alkanut tulla. Huomaan, että olen jo hieman apaattinen.
En jaksa joka päivä kammata tukkaa ja harvemmun meikkaankaan. Olen aina tykännyt pukeutua nätisti, nyt siihen ei ole mitään syytä kun ei ole menoa minnekään. Kauppareissu on viikon kohokohta.
Kukaan ei jörjestä enää juhlia tai tapaamisia. En ole nähnyt monia kavereitani aikoihin koska tapasimme yleensä juuri noissa juhlissa.
Mitä järkeä tässä ilottomassa ja virikkeettömässä elämässä on. Tämähän voi jatkua in vaikka kuinka kauan enkä jaksa enää oikein odottakaan koronan päättymistä.