Jos nauttii alan opiskelusta, nauttiiko myös työstä?

Minä rakastin opintoja lapsi- ja perhetyön perustutkinnossa. En erityisemmin tykännyt päiväkotityöstä. 

Mutta edelleenkin mietin, että tuo on se ala, jolla tahtoisin toimia, mutta en päiväkodissa. 

Työn ilo koostuu mun mielestä suurimmaksi osaksi työyhteisöstä, johtamisesta jne. Ikää liki 50v joten kokemusta on. Ikäväkin työ innostaa kun on hyvät työkaverit ja tasapuolinen kohtelu.

Ei välttämättä. Teoria voi olla todella mielenkiintoista, mutta pöhinä, sosiaaliset kontaktit ja esiintyminen on yökkistä.

Kyllä. Valitettavasti. En ikinä nuorena aikuisena ymmärtänyt miten paljon stressiä työelämä voi tuottaa. Jos voisin taloudellisesti tulla toimeen 50-prosenttisella työajalla tekisin niin.

Nuoreni opiskelee hoitoalaa ja ahmin hänen koulukirjojaan. Mielenkiintoista, hyvää ja tarvittavaa tietoa. En kuitenkaan usko että minusta olisi alalle, en ole leppoisa ja rauhallinen luonteeltani kuten nuori.

Teoria ja käytäntö harvemmin kohtaa. Nimim. Työelämässä 25 vuotta ja opiskelu oli ihanaa

Kyllä. Kannattaa opiskella ja työskennellä alalla josta tykkää, ei muista syistä.

Työelämä stresseineen ja epäreiluine työnantajineen on kyllä tuttua. En vaan nuorena päässyt opiskelemaan sitä ykkösalaa vaan sellaista järkevää alaa, jolla sai töitä. Entinen työ on ollut ok, silloin juuri, kun työkaverit ja ilmapiiri on ollut hyvä, mutta tehtävät sinänsä eivät ole innostaneet.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kannattaa opiskella ja työskennellä alalla josta tykkää, ei muista syistä.

Jatkan, siis minulle työ ei ollut pettymys.

Minä kouluttauduin lähihoitajaksi + 50 vuotiaana. Teoriaopinnot olivat todella mukavia, nautin niistä. Oli kiva käydä koulussa, tutustua oppilaisiin, opettajiin.

Mutta käytännön opiskelut olivat aivan

hirveitä. Vanhustenhoivapaikkoja, joissa kohdeltiin kuin orjaa, teetettiin kaikki raskaimmat työt. Ohjaus oli surkeata. Käytettiin työvoimana, jos et osannut jotain, valitettiin, sait huonot arvosanat. odotettiin, että olet valmis, kun menet harjoitteluun. Itse työttömänä, koska itsetunto vietiin. En uskalla hakea töitä, koska minulle sanottiin, että minusta ei ole mihinkään. Olen kuulemma liian hidas ja vietän liian kauan aikaa hoidettavien kanssa.

Mistähän se johtuu, että juuri terveysala on niin sairas ihan perushoidosta hallintoon asti. Kaikkien terveysalan johtajien ja päättäjien pitäisi käydä säännöllisesti tekemässä hoiva-avustajan hommia niin näkisi, miten päätökset vaikuttavat käytännössä.

Ei todellakaan. Työelämä on tehty "kaikille", ei siellä mitään kivaa ole. Kaikki turhat vaatimukset työilmoituksissa on roskaa. Työ kuin työ, niin lähes kaiken osaa kaikki muutkin. Niitä erikoisvaatimuksia tulee tosi harvoin eteen.

Oon opiskellut kasvatusalaa ja rakastan opiskelua. Työtä en rakasta niin paljon. Mutta luulen, että mulla johtuu siitä, että olen opiskellut paljon ja teoriapohja on vahva, mutta käytännön kokemusta on vain vuosi. Tekis mieli vielä opiskella, mutta teen nyt pari vuotta töitä ja katson alkaako työ tuntea luontevammalta, kun kokemus kasvaa.

On siis töissä olo, että en osaa mitään. Kuitenkin opinnot suoritin kiitettävästi.

Eli vastaus kysymykseesi: on käynyt niin, mutta voi olla, että johtuu vain työkokemuksen ja sen antaman varmuuden puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan. Työelämä on tehty "kaikille", ei siellä mitään kivaa ole. Kaikki turhat vaatimukset työilmoituksissa on roskaa. Työ kuin työ, niin lähes kaiken osaa kaikki muutkin. Niitä erikoisvaatimuksia tulee tosi harvoin eteen.

Oletkin oikea jokapaikan höylä.

Opinnot ovat aina sokerikuorrutettu versio todellisuudesta. Työelämässä vastaan sitten tulevat tulosvaatimukset sekä kovin itsetietoiset ja vaativat asiakkaat.

Vierailija kirjoitti:

On siis töissä olo, että en osaa mitään. Kuitenkin opinnot suoritin kiitettävästi.

Eli vastaus kysymykseesi: on käynyt niin, mutta voi olla, että johtuu vain työkokemuksen ja sen antaman varmuuden puutteesta.

Millaisissa asioissa tuntuu, ettet osaa mitään? Itse on varmaan niin perusnegatiivinen luonteeltani, että pyörittelen päässäni, miten pärjäisin "hankalien" oppilaiden kanssa ja yleensäkin luokan kurinpidossa.

Työ itsessään voi olla ihanaa, mutta työolot tekevät sen paskaksi. Rakastan työtäni, mutta vihaan kaikkea työpaikkaan liittyvää: jatkuvia irtisanomisia, epäpäteviä esihenkilöitä, laiskoja työkavereita, etätöitä. 

Toisaalta ajattelen, että nyt on kaikissa työpaikoissa paskaa. Yrittäjänä saa tietysti olla oma pomonsa, mutta töitä joutuu tekemään tuplasti. Jos on edes välillä mukavaa töissä, on oikealla alalla. 

Kivakin työ muuttuu p*skaksi, jos on huonot työkaverit. Toisaalta p*skaakin työtä jaksaa ihan hyvin jos on taas kivat työkaverit ja hyvä henki.

Sen takia pysyinkin aiemmalla alalla näinkin pitkään, kun joka paikassa on ollut joku mahtava työkaveri. Jos ensimmäiseen työpaikkaan ei olisi tullut organisaatiomuutoksia, olisin siellä varmaan vieläkin. Sekin ärsyttää nykypäivänä, kun hyvin toimivaan organisaatioon pitää jonkin ulkoisen syyn takia tehdä muutoksia. Ja ne muutokset on joka paikassa jatkuvia. Miksi ei vain voida tehdä sitä työtä, jos se kerran sujuu. Luulen, että yritys kyllä väkiselläkin kehittyy eikä aina tarvitsisi tehdä dramaattisia organisaatiomuutoksia. Ne vaan vie voimavaroja.

Ap

Mulla on käynyt kaikilla aloilla niin, että opiskelu on ollut kiinnostavaa mutta varsinainen työ ihan hanurista