Onko mielestäsi oikein kieltää lastaan leikkimästä jonkun kanssa

jos et kutsu jotain lasta kylään tai synttäreille se on eri asia

jonkun huonoa seuraa olevan kanssa. Ei tietenkään tuolle hunsvotille tarvitse sanoa (=ei saa sanoa) tätä.

Vanhempi on vastuussa lapsen seurasta ja tekemisistä.



Olen välttänyt joidenkin lasten seuraa, mutta ei ole ollut ongelmaa koska lapsikaan ei ole ko henkilöistä pitänyt.



Väkivaltainen, ilkeä ja arvaamaton käytös ovat syitä.

ja jopa vanhempien velvollisuus ohjata valintoja, jos tarjolla oleva seura on huonoa.



toinen asia on sitten se, onnistuuko kyseinen ohjaus.



Jos joku kaveri käyttäytyy arvaamattomasti ja väkivaltaisesti minua ei niin kovinkaan paljoa kiinnosta kyseisen lapsen fiilikset. Ensinnäkin oman lapseni oikeus ruumiilliseen koskemattomuuteen on minulle tärkeämpi kuin väkivaltaisen lapsen tunteet, ja toisaalta jos ko. lapsi pelaisi sääntöjen mukaan vetäytymistä muiden osalta ei tarvitsisi tapahtua.

tavaroiden kiristäminen ja uhkaaminen (mm. turpaan vetämisellä) olivat syyt joiden vuoksi olen kieltänyt lastani olemasta erään ex-kaverinsa seurassa. Kaverin äiti tietää tämän myös, koska touhu meni aivan mahdottomuuksiin - oli pakko ottaa kotiinkin yhteyttä. Välit meni, muttei harmita. Ei lasta eikä äitiä.

lapsi on tasapainoisempi ja onnellisempi nykyään.

Tuttavuutta yritettiin pitemmän tauon jälkeen uudestaan, ja menihän se ok n. 2kk jonka jälkeen kaveri palasi vanhoille tavoilleen - entistä väkivaltaisempana. Todettiin ettei se toimi, jotkut ei vaan muutu, joten miksi kiusata lasta. Etsiköön kulmakunnan kovin kiusaaja kaltaistaan seuraa muualta..



t. 7

Jos lapsi jatkuvasti kohtelee muita miten sattuu. Ajaa pois seurasta kera törkeiden haukkumisten, haistattelee jne. Yhtenä päivänä seuraan kelpaa, toisena ei, eli käyttää toista vain välineenä. Joillain lapsilla empatia puuttuu ihan kokonaan, ja se on aika iso puute.

Ei kannata opettaa omaa lastaan olemaan toisten sylkykuppina. Ruma käytös ja huonot tavat kohdella muita "tarttuvat", ikävä kyllä.

Tämä koskee myös omia lapsiani. Jos he kiusaavat tai tahallaan satuttavat muita, saavat leikkiä yksin, kunnes oma käytös paranee.

ja olen kieltänytkin.

esimerkiksi samalla luokalla olevan pojan kanssa koulun jälkeen olemisen, koska tällä kyseisellä pojalla ei ole mitään tolkkua tekemisissä.

Jäänyt kiinni autojen rikkomisesta, varastamisesta, kiroilee ja valehtelee.

Myös perheen muut lapset ihan elopellossa vanhemmalla siskolla pahoinpitelyjuttuja ja nuorin ihan taapero huutaa ja kiroilee pihalla.



Joten one kieltänyt tämän pojan kanssa olemisen, koska en halua poikani olevan mukana edes paikalla kun kaikenmaailman tyhmyyksiä tehdään ja kun tuon pojan kanssa ollut ongelmia naapurustossa niin vanhemmille on turha yrittää edes sanoa mitään, kun ei niitä vain kiinnosta.

että näiden kaverit täytyy vanhempien valita.



Meillä on opetettu että kaikkien kaveri ei tarvitse olla ja kuka ihmeessä haluaa olla kaveri jollekin joka kiusaa, on väkivaltainen, varastelee jne.



Onko teidän lapset tottuneett että on normaalia saada kerran päivässä turpiin?

myös ne jotka eivät osaa olla kunnolla tai ilkeitä, mutta että näiden tyhmyyksiin ei pidä mennä mukaan ja jos voi niin ne tyhmyydet pitää estää. Olen opettanut myös, että kaikki meistä tarvitsevat uusia tilaisuuksia ja lapset varsinkin.



Mutta tällä hetkellä on yksi lapsi, jonka kanssa olen varoittanut omaani jäämästä kahden. TÄmä on lapsi, jonka äiti takavuosina kielsi poikaansa leikkimästä sen ja tämän kaverin kanssa kun "olivat arvaamattomia ja väkivaltaisia ja ilkeitä". Huonoa vaikutusta siis - pojassa itsessään ei tietenkään koskaan ollut vikaa. Nyt tämä poika itse on äitinsä varjeluksesta huolimatta kasvanut väkivaltaiseksi ja ilkeäksi (tai no, minusta hän on aina olut ilkeä) ja lyö ja potkii vähän päästä jotakuta. Veikkaan että siinä on käynyt niin, että kun muut lapset ovat oppineet virheistään olemaan toistamatta niitä enää, tämä yksi oppi vain syyttämään kaikesta muita...

on kun jotkut kieltävät lastensa leikkivän sellaisten kavereitten kanssa, joiden vanhempia pitävät jotenkin "epäonnistuneina" (eronneita, tupakoivia, työttömiä, työkyvyttömyyseläkkeellä olevia..). Vaikka kaveri olisi itse mukava ja kivaa leikkiseuraa!

Helpompaahan se on varhaisemmassa vaiheessa yrittää vaikuttaa kaveriseuraan kuin sitten murrosiässä.

mielestäni voi hyvin kieltää silloin, kun kaverista on lähinnä haittaa (henkistä tai fyysistä väkivaltaa) omalle lapselleen. Mutta ei tätäkään välttämättä tarvitse sanoa ääneen sille kaverille, ehkä korkeintaan kaverin vanhemmille, jos kokee että siihen on tarvetta. Leikkien kieltäminen jonkun kanssa vain siksi, että sillä kaverilla on tietynlaiset vanhemmat, on typerää (mutta valitettavan yleistä).



Mä en varsinaisesti ole kieltänyt lastani leikkimästä kenenkään kanssa, mutta olen kyllä rajoittanut - ajoitan esim. ulkoilujamme niin, etteivät nämä tietyt lapset ole juuri silloin ulkona. Pyrin kyllä lapselleni opettamaan, että kaikkien kanssa voi leikkiä, ja kaikki pitäisi ottaa mukaan leikkiin. Mutta tyttäreni kuuluu naapuruston nuorimpiin, ja vaikka on fyysisiltä/motoristisilta taidoiltaan useaa näistä itseään vanhempaa lasta parempi, niin vain koska hän on "pieni", hän jää helposti leikeissä sivuun. Tästä taas tulee tytölle usein paha mieli, kun on jo sen ikäinen, että kaverit ovat kyllä tärkeitä... myönnetään, ehkä myös itsekästä, mutta en vaan jaksa ja kestä kuunnella joka päivä itkua siitä, kun se ja se ei koskaan leiki mun kanssa. Ja uskon kyllä, että tuo ehtii myöhemminkin oppia kaikki pirun sosiaaliset pelit sun muut, joten voi hyvin jäädä vielä vähän sivuun niistä. Keskittyköön nyt leikkimään, kehittämään mielikuvitustaan ja touhuamaan oman ikäistensä kanssa (kerhossa ja kyläillessä, naapurustossa ei muita samanikäisiä ole), saa sitten myöhemmin harjoitella ne osat sosiaalisesta pelistä, joita ei vielä nyt pääse oppimaan.

Riippuu aivan siitä.

Ei saisi sanoa kaverille, joka käyttää henkistä/fyysistä väkivaltaa syytä miksei meidän Petteri enää saa leikkiä hänen kanssaan? Mistä se lapsi sitten oppii miten toisten kanssa ollaan jos kukaan ei kerro syytä, kaverit vain häviää?

mielestäni voi hyvin kieltää silloin, kun kaverista on lähinnä haittaa (henkistä tai fyysistä väkivaltaa) omalle lapselleen. Mutta ei tätäkään välttämättä tarvitse sanoa ääneen sille kaverille, ehkä korkeintaan kaverin vanhemmille, jos kokee että siihen on tarvetta.

sellaisen lapsen (=entinen hyvä ystävä) kanssa, joka on toistuvasti häntä lyönyt. Ovat asian jo sopineet, saavat leikkiä aikuisten läsnäollessa esim. koulussa tai olla isommalla porukalla, mutta eivät enää leiki kaksin.Ikää lapsilla 8v.

minua kiellettiin lapsuudessa etten saisi leikkiä mustalaislapsien kanssa. Vissiin aika yleistä?

käyttäytyä huonosti toisen lapsen ollessa läsnä niin silloin on syytä rajoittaa yhdessä "leikkimistä" ellei aikuinen paikalla.

kanssa, joka on tottunut saamaan tahtonsa aina läpi (ainoa lapsi) ja käyttää kaikki keinot saadaakseen sen tahtonsa läpi myös leikeissä ja kaverisuhteissa. Lisäksi tällä lapsella ei ole mitään käytöstapoja, esimerkiksi jatkuvasti soittaa aikuisille suutaan, myös minulle, uhkailee lastani, tönii jne. Lisäksi tämän pojan oma äitikään ei ilmeisesti enää jaksa lastaan, vaan laittaa ulos muiden riesaksi,kun tämä lapsi on jatkuvasti soittelemassa naapuruston ovikelloja tosi outoihinkin aikoihin, että jos saisi jonkun kaveriksi.