Alan puhua miehelle positiivisen kautta

Yritin meillä tuota samaa kuukausia. En pyytänyt tekemään mitään, siivosin vain kiltisti miehen ylenpalttiset sotkemiset. Mies vei roskat oma-aloitteisesti muutaman kerran. Olen myös kuunnellut miestä enemmän, kehunut ja antanut huomiota. Olen yrittänyt ymmärtää ja tukea häntä työasioissa. Omista asioista en hänelle juuri ole puhunut tai jos olen, olen kertonut vain mukavia asioita. Tänään tein sitten yhden virheen ja kysyin mielipidettä häneltä asiaan, joka saikin hänet raivostumaan, hänestä olen jo vuosia tehnyt kaiken väärin, hän on totaalisen tyytymätön minuun ja kuulemma välejämme ei voi ehkä enää korjata. : (

Vierailija kirjoitti:

Yritin meillä tuota samaa kuukausia. En pyytänyt tekemään mitään, siivosin vain kiltisti miehen ylenpalttiset sotkemiset. Mies vei roskat oma-aloitteisesti muutaman kerran. Olen myös kuunnellut miestä enemmän, kehunut ja antanut huomiota. Olen yrittänyt ymmärtää ja tukea häntä työasioissa. Omista asioista en hänelle juuri ole puhunut tai jos olen, olen kertonut vain mukavia asioita. Tänään tein sitten yhden virheen ja kysyin mielipidettä häneltä asiaan, joka saikin hänet raivostumaan, hänestä olen jo vuosia tehnyt kaiken väärin, hän on totaalisen tyytymätön minuun ja kuulemma välejämme ei voi ehkä enää korjata. : (

Oi ei. Olen pahoillani. Oletko pystynyt tuossa omassa kokeilussa keskittymään itseesi yhtään? Mitä luulet että teille käy? Itse en ole nyt siivonnut kiltisti mitään, sanoin miehelle aamulla että tänään en ajatellut tehdä yhtään mitään, paitsi ehkä käydä saunassa illalla. Koti onkin aika kauhea nyt, mutta jos olisin alkanut siivoamaan, olisi erinäiset sotkut helposti alkaneet raivostuttaa. Nyt mies on lasten kanssa saunassa, laittoi sen ihan itse ja juomat kaikille. Menen kohta itsekin kunhan osa perheestä pääsee sieltä pois.

Raportti 1, toistaiseksi on mennyt hyvin. Mies katsoo minua lempeämmin ja on rauhallisempi ja lempeämpi myös lasten kanssa. Seksi oli pitkästä aikaa sen suuntaista mitä sen pitäisi olla, onko se hyvää vai katastrofi riippuu ihan minun mielentilasta ja suhtautumisesta. Lisäksi on puhuttu tässä ohessa muutamista tärkeistä asioista, joista en ollut uskaltanut aiemmin sanoa. Aamulla olin kuitenkin aika väsynyt ja en muistanut muotoilla yhtä tärkeää asiaa muotoon "olisi ihanaa jos minä voisin x", vaan sanoin "voitko sinä hoitaa y". Hän olisi sen tehnyt joka tapauksessa vaikka en olisi pyytänyt, jolloin olisin päässyt olemaan aidosti yllättynyt ja ilahtunut.

Mietin vielä tuota 1/2 vastausta eiliseltä, hänellä oli valitettavasti mennyt huonommin. Minustakin tuntui tosi pitkään, että miehen täytyy olla todella pettynyt minuun, koska en pystynyt ymmärtämään miten hän muuten käyttäytyisi niin törkeästi. Riidoissa hän saattoi sanoa aika pahoja asioita, jotka minä ymmärsin niin että hän haluaa lannistaa minua ja vähätellä minun tekemisiä. Puolustuksekseni saatoin sitten kertoa asioita joissa hän on huono, jos hän kerran on unohtanut ja syyttää minua kaikesta. Minä siis kuulin hänen sanovan että olen huono vaimo, puoliso, ihminen, verrattuna kehen tahansa muuhun, eikä hän jaksa enää kauaa raahata minua perässään, ja sanoin samaa hänelle takaisin. Tai näin koin että sanoin vaan "takaisin", en tiedä kumpi sen objektiivisesti oikeasti aloitti ja kumpi puolustautui. Minun näkökulmasta mies hermostui tyhjästä ja pilasi kaikkien päivän. 

Kuvittelin että mies arvottaa oman panoksensa meidän yhteiseloon jatkuvasti ja joka elämänalueella niin paljon kovemmaksi kuin minun, että hänen mielestään en ansaitse muuta kuin välinpitämättömyyttä tai satunnaista raivoamista. Ajattelin, että rauhallisempinakin hetkinä hän vaan ohuesti kätkee sen perusärtymyksen pitääkseen yllä näennäistä rauhaa, mutta että se voi milloin tahansa purkautua. Joskus menin aivan lukkoon pitkäksi aikaa näistä riidoista, kelasin päiväkausia päässäni itsekseni mitä oli sanottu, miten on mahdollista että mies näkee asian näin, miksi mikään ei mene perille, mitä minä nyt teen jne. Toisaalta joskus taas olin jo niin väsynyt tai turtunut, että en edes hätkähtänyt enää vaan käsittelin miehen raivoamista täysin tyynesti.

Luultavasti kyse oli siitä, että mies tunsi itse alemmuudentuntoa ja otti kaiken kritiikin tai yleensäkin innokkuuden puutteen merkkinä siitä, että minä en kauaa enää jaksa häntä ja hän on niin ala-arvoinen ihminen. Varmasti sitten siihen päälle kaikki muu stressi työstä, terveydestä, huonoista yöunista, rahasta jne., jolloin joskus pinna on ollut kireällä muista syistä, mutta minä olen sitten sattunut tielle. Ja sen jälkeen minä olen vetänyt johtopäätöksiä miten sekin huono hetki taas liittyi kymmeneen ihan toiseen aikaisempien vuosien sanomiseen ja rakentanut mielessäni palapelin selittämään sitä itselleni käsittämätöntä yhtälöä. 

En nyt oikein saa kiinni siitä, mitä haluat saavuttaa. Ainakin tuo kuulostaa siltä, että olet koko ajan kusi sukassa ja hyssyttelet, että tunnelma pysyisi mukavana. Ei kuulosta kivalta. 

Vierailija kirjoitti:

En nyt oikein saa kiinni siitä, mitä haluat saavuttaa. Ainakin tuo kuulostaa siltä, että olet koko ajan kusi sukassa ja hyssyttelet, että tunnelma pysyisi mukavana. Ei kuulosta kivalta. 

Tietysti tavoite on että ei tarvitsisi erota ja päästäisiin ulos tästä onnettomasta kierteestä, jota kumpikaan ei enää kestä, ja saataisiin onnellinen, rakastava parisuhde ja hyvä elämä.  En ole hyssyttellyt nyt, joskus aiemmin olen. Nyt a) yritän olla kaatamatta suolaa haavoihin ja b) keskitän huomioni niihin asioihin, jotka on hyvin. 

Viime viikolla olin jo katsonut vuokra-asunnon ja miettinyt käytännön järjestelyjä ja olin suhteellisen rauhallinen sen asian suhteen, että tämä oli tässä, ei meistä kummastakaan ole tätä korjaamaan. Tai ainakin olin varma että jos ihme tapahtuu ja välit korjaantuu, niin se vaatii sen että ollaan erossa ja tutustutaan ns tyhjältä pöydältä uudelleen, että en pysty niistä kokemistani vääryyksistä pääsemään yli. Kuitenkin sitten synkällä hetkellä, kun tuntui että meillä ei ole muuta kuin kärsimystä ja välirikkoa ja ei kerta kaikkiaan vaan sovita toisillemme, sain jonkin inspiraation kokeilla vielä järjestelmällisesti muuttaa omaa käytöstä. Tietysti voi olla, että tämä toimii vain koska mies säikähti sitä että olen lopulta lähdössä ja siivous- ja seksipalvelu loppuu, ja on nyt jonkun aikaa nöyrällä tuulella. Aika näyttää. Voinhan minä tästä vielä lähteä ja silti jatkaa hyvien puolien etsimistä ja kiitollisuutta siltä osin kuin se on eronneena mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Yritin meillä tuota samaa kuukausia. En pyytänyt tekemään mitään, siivosin vain kiltisti miehen ylenpalttiset sotkemiset. Mies vei roskat oma-aloitteisesti muutaman kerran. Olen myös kuunnellut miestä enemmän, kehunut ja antanut huomiota. Olen yrittänyt ymmärtää ja tukea häntä työasioissa. Omista asioista en hänelle juuri ole puhunut tai jos olen, olen kertonut vain mukavia asioita. Tänään tein sitten yhden virheen ja kysyin mielipidettä häneltä asiaan, joka saikin hänet raivostumaan, hänestä olen jo vuosia tehnyt kaiken väärin, hän on totaalisen tyytymätön minuun ja kuulemma välejämme ei voi ehkä enää korjata. : (

Huoh. Kuulostaa ihan mun elämältä.

Ap, kerro tänne kuinka kauan tuota kesti ja mihin se johti. Itsekin olen yrittänyt vastaavaa, mutta en kestänyt kyllä kovin kauaa kun yritykseni oli täysin yksipuolista. Tsemppiä, toivottavasti teillä toimii!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin meillä tuota samaa kuukausia. En pyytänyt tekemään mitään, siivosin vain kiltisti miehen ylenpalttiset sotkemiset. Mies vei roskat oma-aloitteisesti muutaman kerran. Olen myös kuunnellut miestä enemmän, kehunut ja antanut huomiota. Olen yrittänyt ymmärtää ja tukea häntä työasioissa. Omista asioista en hänelle juuri ole puhunut tai jos olen, olen kertonut vain mukavia asioita. Tänään tein sitten yhden virheen ja kysyin mielipidettä häneltä asiaan, joka saikin hänet raivostumaan, hänestä olen jo vuosia tehnyt kaiken väärin, hän on totaalisen tyytymätön minuun ja kuulemma välejämme ei voi ehkä enää korjata. : (

Huoh. Kuulostaa ihan mun elämältä.

Ap, kerro tänne kuinka kauan tuota kesti ja mihin se johti. Itsekin olen yrittänyt vastaavaa, mutta en kestänyt kyllä kovin kauaa kun yritykseni oli täysin yksipuolista. Tsemppiä, toivottavasti teillä toimii!

Kiitos :) ja kerron. Oletan että ainakin ylä- ja alamäkiä vielä tulee. Haluatko kertoa vähän lisää, mitä itse teit, miksi ja miten siinä sitten kävi?

Raportti 2. Kokeilu on mennyt ihan hyvin, on vaan ollut pitkiä työpäiviä ja sataa vettä. Syön huonosti. Väsyttää enkä ole kovin hyvällä tuulella. Komennan lapsia.

Olen kuitenkin kai aika onnistuneesti ollut sitten hiljaa, jos ei ole mitään positiivista sanottavaa. Lipsun kyllä jo näin parin päivän jälkeen siinäkin, etten kiitä vaikka olisi aihetta, vaan otan itsestäänselvyytenä että "joku muu tekee edes jotain". Tarkoitushan oli pysähtyä huomaamaan ja sanoa ääneen kaikki pienetkin hyvät asiat. Kävi kuitenkin sellainen juttu, että mies huomasi heti ja sanoi jopa ääneen, kun olin pettynyt yhteen hänen tekemään ratkaisuun, vaikka en ääneen moittinut mutta taisin synkistyä ja huokailla. En siinä hetkessä reagoinut siihen miehen huomioon, eikä hänen pahoillaanolonsa herättänyt minussa silloin mitään tunteita. Muistan kuitenkin joskus aiemmin ajatelleeni, että hän ei ikinä kiinnitä huomiota sellaiseen, on varmaan jotenkin tunnevammainen, itsekeskeinen, ja että yleensäkin minä olen ainoa jota täällä kiinnostaa muiden tunnetilat. Ajattelin että kaipaan eniten sitä, että joku huomaisi miltä minusta tuntuu ja miten asiat vaikuttaa minuun. Luultavasti mies on kyllä huomannut ennenkin, mutta on reagoinut poistumalla paikalta.

Erittäin hyvä on ollut, että en tunne enää etten voisi nukkua miehen kanssa samassa sängyssä, tai että kaikki olisi hänen vikansa. Hänen läsnäolonsa ja puheenaiheensa ei ole enää ärsyttänyt. 

Seuraavaksi minun pitäisi jotenkin saada oma olo paremmaksi. En ole tällä viikolla juuri ulkoillut, olen liikaa huonoissa työasennoissa ruudun ääressä, juon liikaa kahvia ja syön epäterveellisesti. En ole juuri siivonnut, joten kotikin on masentavassa tilassa.

Kun riita alkaa. Älä lähde mukaan siihen. Sano jotakin... "Aijaa.... no voi harmi." Poistu paikalta. Laita roskis oven viereen ja postit, että suraava muistaa viedä poditiivisesti kirjoitettuna sydämellä ja pusu ilmauksella, jos sopii teidän kommunikointiin.

Vierailija kirjoitti:

Kun riita alkaa. Älä lähde mukaan siihen. Sano jotakin... "Aijaa.... no voi harmi." Poistu paikalta. Laita roskis oven viereen ja postit, että suraava muistaa viedä poditiivisesti kirjoitettuna sydämellä ja pusu ilmauksella, jos sopii teidän kommunikointiin.

Tässäkin on se riski, että omassa mielessään kerää itselleen pisteitä siitä, että olinpa taas se kypsempi osapuoli siinä missä toinen vaan sabotoi tätä yhteiseloa. Jollain tapaa olisi saatava aitoa myötätuntoa ja anteeksiantoa, ettei ota itseensä toisen huonoa päivää tai pidä mielessä sitä pistelistaa siitä kumpi on parempi.