Miksi Suomessa jumaloidaan niin paljon korkeakoulutusta, ja amis on ns häpeänaihe?

Itse olen opiskellut ja sitemmin myös valmistunut maisteriksi yliopistosta. Hakeuduin yliopistoon siksi, että vammautuneena minun olisi ollut verraten vaikea selvitä monesta amis -ammatista. Ainoa paikka, jossa olen kohdannut heitä, joille ammattikoulutus olisi häpeän aihe on lähinnä tämä palsta. - Toki aina erityisesti lukuvuosien alkaessa on aina fuksien joukossa heitä, joille opiskelupaikan saaminen yliopistolta on noussut päähän kusen lailla ja käytös ja öykkäröinti on sen mukaista.

Mutta kyllä suurin osa heistäkin pikkuhiljaa asettuu ja rauhoittuu, niin että ksuipäinen käytös katoaa. Valitettavasti ei kaikille näin käy mutta -sinisimäisenä ja hölmönä- luulen, että heillä itsellään on kyllä tällöin erilaisia ongelmia, joiden selvittämiseksi kai luulevat olevan paras ratkaisu se, että pilkkaavat ja kiusaavat muita.       

Ei pelkästään Suomessa.

Ei kai sillä mitään tekemistä ole sinun mielipiteesi kanssa 🤷

Eletään vielä harhassa että töitä saa aina jotenkin, vaikka opiskelemalla lisää, ja ettei ihmisiä Suomessakaan olisi ihan liikaa.

Mistäs sinä tuollaista olet keksinyt? Suomessahan nimenomaan nykyään kannattaa mennä ammattikouluun, kun sieltä valmistuttuaan saa suuremmalla todennäköisyydellä työtä.

Varsinkin jos tutkii hydrofeminismiä.

Alemmuuskomleksiset ihmiset tuntee itsensä paremmaksi pörhistellessään koulutuksellaan vaikka vihaisi opiskelualaansa. Muillehan asialla ei ole mitään merkitystä kuin sen kautta että saavat mielekkään työn.

Samaan työhön saattaa päätyä vaikka olisi erilainen koulutus eli sekään ei aina merkitse kovin paljoa.

Mä en kyllä yhtään tunnista tuollaista ajatusmaailmaa, vaikka olenkin yliopistosta valmistunut samoin kuin vanhempani ja sisarukseni. Olen oppinut lapsuudessani arvostamaan kaikkia töitä ja koulutuksia. Kaveripiirissäni on monia amiksia, samoin olen seurustellut sekä amiksen että maisterin kanssa. Amistaustainen poikakaverini kyllä häpesi koulutustaan eikä meinannut uskaltaa tavata perhettäni, mutta sanoisin, että syynä oli ylipäänsä huono itsetunto. 

Tuntuu hupsulta ajatella, etä Suomessa erityisesti Jumaloitaisiinn korkeampaa koulutusa kun korkeakoulu ja yliopiso -opiskelu paikkoja on suunnillen yhtä paljon kuin ikäluokassa nuoria. Ei nyt sentään ihan jokaiselle automaattisesti ja heti tarjottimella ojennettuna se itselle mieluisin ja toivotuin. Mutta kaukana ovat ne aja jolloin korkeakoulutus oli vain harvojen ja valittujen etuoikeus. 

Minä olen amis, sekä maisteri.

Arvatkaa kummalla koulutuksella haen töitä? 

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin jos tutkii hydrofeminismiä.

Mikä on vesifeminismi?

Samaa mieltä osin. Pahimpia duunareiden dissaajia ovat kumma kyllä monet ammattikorkeakoululaiset, jotka haluavat epätoivoisesti erottautua duunareista ja väittävät, että heidän tutkintonsa vastaa yliopistokoulutusta. En  missään nimessä sano että kaikki, mutta joistain oikein huono itsetunto loistaa läpi. Kaikkien koulutusasteiden alennustila ja lähiopetuksen väheneminen on voinut tuoda osansa tähän, ja se että monesti amisopiskelijat ovat nuorempia kuin muut eivätkä oikein vielä tiedä mitä haluavat.

Itse kunnioitan hyvää ammattilaista, esimerkiksi kirvesmiestä. Kestää pitkään tulla osaajaksi, nostan hattua.

Höpö höpö. Suomessa koulutuksen arvostus on poikkeuksellisen heikkoa. Muualla maailmassa akateemisesti koulutettuja puhutellaan esim. Doctor Smith tai Frau Magister Müller. Myös yliopistokoulutettujen palkat ovat huonot, duunareiden palkat Suomessa ovat huomattavan hyvät.

Pikimmin voisi ihmitellä, että vanhemmat Suomessa ovat täysin välinpitämättömiä varsinkin poikien koulutuksen suhteen. Aivan liian monella pojalla koulu menee alamäkeen ja päädytään perusduunareiksi, vaikka kykyjä olisi parempaan.

Kunnioitan hyviä ammattilaisia. Valitettavan moni amis on flegmaattinen ja aikaansaamaton nenänkaivaja. Kyllä sellaisia häpeää koulutuksesta riippumatta.

Ei kai amis ole häpeänaihe? Toki joillain aloilla on maine sellaisina että sinne "pääsee kaikki", mutta en ymmärrä mitä pahaa siinä olisi jos on vaikka amiksen käynyt puuseppä.

Ammattikoulujen sisäänpääsyvaatimuksia, sekä opetuksen tasoa pitäisi parantaa! Tällöin myös arvostus nousisi. Nyt sinne pääsee räkänokat, keitä ei yhtään kiinnosta. Ei niistä mitään ammattilaisia tule. Niille pitäisi olla joku oma teinien päiväkoti missä katsottaisiin että lähinnä pysyvät hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Ammattikoulujen sisäänpääsyvaatimuksia, sekä opetuksen tasoa pitäisi parantaa! Tällöin myös arvostus nousisi. Nyt sinne pääsee räkänokat, keitä ei yhtään kiinnosta. Ei niistä mitään ammattilaisia tule. Niille pitäisi olla joku oma teinien päiväkoti missä katsottaisiin että lähinnä pysyvät hengissä.

Typeriä tiktok-videoita 24/7 ja sormi perseessä istumista. No, edes siitä ei kaikki amislaiset selviäisi....

Ammattikoulutuksen taso on Suomessa todella heikko. Siitä huolimatta ainakaan amikset eivät arvosta korkeakoulutettuja. Se on minusta noloa, että statuksen takia hakeudutaan korkeakouluun.

Joillekin koulutustaso on statusjuttu. Noloa.

Oi ap tämä oli virkistävä aloitus tällä palstalla! Olen ylioppilas ja löytänyt oman intohimoni ammattikoulusta ja käyn nyt useita lisäkoulutuksia myös liittyen alaani vapaaehtoisesti. Lisäksi aion vielä lähteä opiskelemaan tätä sivuavaa alaa, joka tukee aloittelevaa yritystoimintaani. Olen innoissani ja tykännyt paljon opinnoistani. Moni arvostaa ammattitaitoani ja osaamistani, joten en koe, että tämä on mikään "häpeä" Minullakin oli aluksi haaveena korkeakoulu ja ajattelin, että sinne on ehdottomasti mentävä, mutta niin ne ajatukset voi muuttua ja omat intohimot viedä muualle. Korkeakoulullakin on totta kai tärkeä merkitys ja arvostan myös sitä osaamista. Mutta on myös hyvä muistaa, ettei kaikkien ole pakko mennä sinne ja voi hyvin olla duunari, yrittäjä tms. amiskoulutuksella ja olla silti tyytyväinen ja elämäänsä. Itse luen paljon ja seuraan alaani liittyviä asioita, joten en ihan sovi siihen perinteiseen kuvaan amislenkkarista.