Miksi Suomessa jumaloidaan niin paljon korkeakoulutusta, ja amis on ns häpeänaihe?

Minä ajattelin opiskella autonasentajaksi. 

Kyllä minä amisten ammattitaitoa arvostan todella paljon ja tarvitsen amislaisten ammattitaitoa niin työelämässä kuin siviilissä. Valitettavasti monen amislaisen älyä ei voi arvostaa.

^ Vai ei amislaisen älyä voi arvostaa. Sinunko älyä voi? 

Bussissa huomaa aina onko kyytiin tuleva nuoriso tulossa amiksesta vai lukiosta. Amikset ryntäilevät, tönivät, soittavat musiikkia ja jutut ovat tasoa "make on homo". Lukiolaiset käyttäytyvät kuin aikuiset.

Sanna haluaa niin

Koska on vahvasti vielä käsitys että amiksen käynyt tulee olemaan ikuisesti köyhä ja elämään huonon elämän, joka ei ole todellakaan totta. Itse olen sukuni mustalammas ja ainut joka on käynyt amiksen, monet riidat käytiin vanhempien kanssa siitä että pärjääkö ilman lukiota vai ei, heidän mielestään ylioppilas=onnellisuus, ja moni vanhemmasta väestä ajattelee näin.

Melko halveksuvasti sanottu tuo "toimistossa istuva tosi tärkeä täti". Ilman niiden tärkeiden tätien ja setien osaamista, tietotaitoa ja johtamista eivät duunarit voi omaa hommaansa tehdä.

Usein yliopistotason töistä maksetaan paremmin kuin duunarihommista eikä tarvitse painaa niska limassa ulkona säässä kuin säässä. Ehkä sen takia arvostetaan enemmän. Ja onhan siinä se sivistyksen taso toki aivan eri kuin amiksen linjoilla, yliopistokoulutus valmentaa myös oman alansa tutkijaksi.

Koska ihmisen on hyvä ymmärtää maailmaa, historiaa, tieteitä, taiteita jne. Tieto ja ymmärrys ei ole pois keltään. Ammattiin kouluttautuminen ja korkeakoulutus eivät myöskään sulje pois toisiaan. Miksi tällainen ihme vastakkainasettelu?

Mitä tästä maailmasta tulisi jos kaikki olisi puhuvia päitä jotka antavat lausuntoja. Tarvitaan myös käytännön osaajia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen opiskellut ja sitemmin myös valmistunut maisteriksi yliopistosta. Hakeuduin yliopistoon siksi, että vammautuneena minun olisi ollut verraten vaikea selvitä monesta amis -ammatista. Ainoa paikka, jossa olen kohdannut heitä, joille ammattikoulutus olisi häpeän aihe on lähinnä tämä palsta. - Toki aina erityisesti lukuvuosien alkaessa on aina fuksien joukossa heitä, joille opiskelupaikan saaminen yliopistolta on noussut päähän kusen lailla ja käytös ja öykkäröinti on sen mukaista.

Mutta kyllä suurin osa heistäkin pikkuhiljaa asettuu ja rauhoittuu, niin että ksuipäinen käytös katoaa. Valitettavasti ei kaikille näin käy mutta -sinisimäisenä ja hölmönä- luulen, että heillä itsellään on kyllä tällöin erilaisia ongelmia, joiden selvittämiseksi kai luulevat olevan paras ratkaisu se, että pilkkaavat ja kiusaavat muita.       

Amis on lähinnä henkisesti j..ä.. l..k..een jääneille eli k..e..h..a..r..e..i...l..l..e mutta siltikään osa ei pääse siitä läpi.

Ohis. En ymmärrä, miten kommenttisi liittyi siihen, mitä edellä kirjoitin. - Mutta yhtä kaikki olen jyrkästi kanssasi erimieltä. Mutta toi kommenttisi myös mieleeni senkin, että aina toisinaan aatteluttaa mien paljon myös koulutuksen osalta suomalaiset polarisoituvat; eli suomeksi kuinka ääripäiden, eli kuinka toiset ovat koulutetumpia kuin koskaan aiemmin ja toiset hyvin vähän kouluetuja, jos lainkaan kouluetettuja. - Koulu tai muu "laitos" ei tietenkään ole ainoa paikka oppia ja saada tietoja -ja osaamista mutta erinomaisen haastavaksi menisi, jos pitäisi oppia ja omaksua samat tiedot yksin; sen sijaan, että ne voisi mahd. saada ohjattuna ja opetettuna koulussa, tai jossain muualla, kuten oppisopimuksella, kuten vanhalta ja arvostetulta mestarilta -kisällille.  

Minua lähinnä häiritsee, että osa kuvittelee amiksen käyneet jotenkin kunnian himottomiksi tai laiskemmiksi. Minusta kun tärkeintä on, että tekee työkseen sitä mitä oikeasti haluaa. Ei sitä mitä ne omat vanhemmat haluaa tai mikä kuulostaa hienolta. Jos haluaa olla kampaaja tai metallityöläinen, miksi lähteä yliopistoon. Minä olen tyytyväinen omassa ammatissani, tylsistyisin viikossa jossain toimistossa. Välillä olen tuurannut meidän esimiestä, mutta viihdyn paremmin omassa työssä. Koen tylsänä istua koneen ääressä ja vastailla puhelimeen.

Vierailija kirjoitti:

Bussissa huomaa aina onko kyytiin tuleva nuoriso tulossa amiksesta vai lukiosta. Amikset ryntäilevät, tönivät, soittavat musiikkia ja jutut ovat tasoa "make on homo". Lukiolaiset käyttäytyvät kuin aikuiset.

Meidän yläasteelta taas kaikki kiusaajat lähtivät lukioon. Ne muutamat asialliset tyypit taas meni amikseen. Samoin minä. Kyseiset koulut oli samalla kadulla, vastakkaisilla puolilla. Sieltä ne samat kiusaajat välitunneilla sitten lällätteli. Todella kypsää. Meidän luokalla taas ei kukaan kiusannut ketään, ei myöskään ryntäillyt tai töninyt missään.

Vierailija kirjoitti:

Joillekin koulutustaso on statusjuttu. Noloa.

Noloa ja noloa. - Hieman tylsää minusa on myös se, että omaa koulutusta häpeillään ja kainostellaan ja kierrellään.. Kai siitä nyt vähän voi olla ylpeä, että on useamman vuoden -korkeakoulu opiinnot tuppaavat kestämään yleensä vähän kauemmin kuin perusasteen opinnot- ja saa opintonsa ns. valmiiksi ja valmistuu, josa merkiksi oikeuden käyttää n.n tutkintonimikettä. 

On tylsää luettavaa kun mm. tällä palstalla kohtaa säännöllsien epäsäännöllisesti halveksinaa esimerkiksi humanistisia tieteitä ja yhteiskuntatieteitä opiskelleita . - Siitä huolimatta, että melkein yhtä usein heitä diissanneen kirjoituksesta tulee mielikuva, että hän ei aina edes tiedä, mitä kaikkea otsikoiden humanistiset tieeet ja tai yhteiskuntatieeet saattaa löytää kun vähän yrittää katsoa kapeaa putkea laajemmalle.   

Kyllä ne  korkeasti koulutetut jotka tulivat amikseen kun eivät olleet työtä saaneet niin olivat ihan persreikiä ihmisinä eikä mikään ihme etteivät olleet päivääkään töitä tehneet kun kenellekkään työnantajille eivät olleet kelvanneet. Täysin turhaa porukkaa joilla ei ollut mitään virkaa muuta kuin koulun penkillä istua ja suurin osa niistä myöhästeli kroonisesti niin ettei kellonaikoja edes ollut oppinut. Kuka tuollaisia työhön ottaisi kun ei pysty ajoissa olemaan paikalla. 

tasot niissä tietyissä palveluissa niin ollaan tämän asian juurilla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bussissa huomaa aina onko kyytiin tuleva nuoriso tulossa amiksesta vai lukiosta. Amikset ryntäilevät, tönivät, soittavat musiikkia ja jutut ovat tasoa "make on homo". Lukiolaiset käyttäytyvät kuin aikuiset.

Meidän yläasteelta taas kaikki kiusaajat lähtivät lukioon. Ne muutamat asialliset tyypit taas meni amikseen. Samoin minä. Kyseiset koulut oli samalla kadulla, vastakkaisilla puolilla. Sieltä ne samat kiusaajat välitunneilla sitten lällätteli. Todella kypsää. Meidän luokalla taas ei kukaan kiusannut ketään, ei myöskään ryntäillyt tai töninyt missään.

Mainitsemasi lukion keskiarvoraja ei taida olla kovin korkea. 

Enemmän tuntuu, että ammattikorkeassa tai amiksessa käyneet jankkaa tätä. Mulle on ihan sama missä ja mitä on kukin opiskellut, jos ala on mieleen ja oma valinta. 

Amis on hyvä, jos on ammatillista kunnianhimoa ja haluaa olla alallaan hyvä.

Tietysti amikseen monesti joudutaan, kun arvosanat ei riitä lukioon.

Oma tyttäreni joutui amikseen merkonomilinjalle. Nyt sentään opiskelee tradenomiksi.

Ihmiset eivät halua kuulua vähemmistöön, eli nykyään duunareihin.

Joskus 70-luvulla duunait olivat vielä suui enemmistö ja koulutetut pitivät siksi suunsa kiinni.

Tämä nykyinen koulutettujen arroganssi on tuore ilmiö. 70-luvulla olisi sanottu, että luokkaviha.

Itsehän työskelen duunarina ilman koulutusta 15e/h palkalla ja en koe sitä häpeän aiheena. Tosin lähipiirini ja duunikaverit ovat myöskin pääsääntöisesti pelkkiä duunareita. Jos joku korkeakoulutettu katsoo alaspäin minua koulutuksen puutteeni takia, tuntuisi se toki pahalta, mutta olen ihan tyytyväinen nykytilanteeseeni enkä kadehdi siistiä 8-16 sisätyötä jakkupuvuissa edes.