Mihin irtisanoutuneet hoitajat menevät töihin?

Varmaan vaihtavat alaa esim. ministereiksi.

Minä lähdin kaupan kassalle. Ja takaisin en hoitoalalle mene, vaikka kaatuis koko paska, ennenkuin asiat muuttuu siellä parempaan suuntaan. Sitä odotellessa, en pidättele henkeäni. 

Voi niille vähän ikävä tulla takaisin hoitajan töihin kun vähän aikaa ovat olleet yksityisellä puolella töissä ja tajuavat että kaikella mitä tekevät ja jättävät tekemättä on merkitystä siihen että onko työtä ja tuloja lähitulevaisuutta pidemmälle. Hoitoalalla kun sitä työtä riittää ja tulee koko ajan uutta eteen tarvitsematta tehdä mitään sen eteen että työtä on ja asiakkaat käyttävät juuri tämän hoitajan palveluja. 

Vierailija kirjoitti:

Minä lähdin kaupan kassalle. Ja takaisin en hoitoalalle mene, vaikka kaatuis koko paska, ennenkuin asiat muuttuu siellä parempaan suuntaan. Sitä odotellessa, en pidättele henkeäni. 

Valkkasit ammatin jota automatisoidaan kovaa vauhtia. Automaattikassoja alkaa olla joka puolella ja alalle löytyy kyllä myyntityöhön koulutettujakin. 

Heseen ja subiin.

Minä lähdin opiskelemaan yliopistoon.

Opiskelee toiseen, yhtä kuormittavaan ammattiin eli opettajiksi 😄.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä lähdin kaupan kassalle. Ja takaisin en hoitoalalle mene, vaikka kaatuis koko paska, ennenkuin asiat muuttuu siellä parempaan suuntaan. Sitä odotellessa, en pidättele henkeäni. 

Valkkasit ammatin jota automatisoidaan kovaa vauhtia. Automaattikassoja alkaa olla joka puolella ja alalle löytyy kyllä myyntityöhön koulutettujakin. 

Jaa. Hyvinpä silti töitä sain. Olen töissä pienessä erikoisliikkeessä, jonne ei automaattikassoja ole ihan äkkiä tulossa. Ja työnkuvaani liittyy paljon muutakin kuin vain kassalla olemista. 

Ne lehtikuvissa kesähelteiden aikaan näkyneet biksuhoitsut voisi tulla tänne.

Ennen lähtivät lentoemännäksi mutta nyt taitaa olla se tie tukittu :/

Olin joustava ja tunnollinen, kunnes lähemmäs 50-vuotiaana kyllästyin siihen. Olen edelleen hoitoalalla, mutta nykyään otan ”rusinat pullasta” eli teen keikkatyötä. Töitä riittää, joten niiden loppumisesta en ole huolissani. Toki minulla ei ole tiettyjä etuja, joita palkkasuhteessa olevalla on, mutta ei se enää tässä iässä haittaa, koska on kertynyt säästöjä. Joskus teen pelkästään sunnuntaisin 16 tunnin työvuoron, koska siitä saa lisineen neljän päivän palkan. Muuten olen sitten jouten.

Lehdessä oli tänään juttu hoitajista, jotka vaihtavat vakituisen viran keikkatyöhön. Näin he saavat itse päättää työvuoronsa ja usein jopa työpisteen. Ei ole vakituisen hoitajan vastuuta ja voi helpommin sanoa ei.

Vierailija kirjoitti:

Olin joustava ja tunnollinen, kunnes lähemmäs 50-vuotiaana kyllästyin siihen. Olen edelleen hoitoalalla, mutta nykyään otan ”rusinat pullasta” eli teen keikkatyötä. Töitä riittää, joten niiden loppumisesta en ole huolissani. Toki minulla ei ole tiettyjä etuja, joita palkkasuhteessa olevalla on, mutta ei se enää tässä iässä haittaa, koska on kertynyt säästöjä. Joskus teen pelkästään sunnuntaisin 16 tunnin työvuoron, koska siitä saa lisineen neljän päivän palkan. Muuten olen sitten jouten.

Näin tekee myös ystäväni. Sai melkein millin perinnön eikä miehensäkään mikään köyhä ole. Tekee keikkaa silloin kun itselle sopii. Olen kateellinen tuollaisesta keikkatyöstä, omalla alalla ei ole sellaiseen mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Lehdessä oli tänään juttu hoitajista, jotka vaihtavat vakituisen viran keikkatyöhön. Näin he saavat itse päättää työvuoronsa ja usein jopa työpisteen. Ei ole vakituisen hoitajan vastuuta ja voi helpommin sanoa ei.

Entä jos kaikki hoitajat alkavat tekemään noin? Eikö teillä ole moraalia ja empatiaa työkavereita ja potilaita kohtaan?

Kuka mitenkin. Osa menee kouluun, osa muihin töihin. Osa varmaan jää karenssista huolimatta työttömäksi. Minä menin lasten ip kerhoa ja aamutoimintaa ohjaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lehdessä oli tänään juttu hoitajista, jotka vaihtavat vakituisen viran keikkatyöhön. Näin he saavat itse päättää työvuoronsa ja usein jopa työpisteen. Ei ole vakituisen hoitajan vastuuta ja voi helpommin sanoa ei.

Entä jos kaikki hoitajat alkavat tekemään noin? Eikö teillä ole moraalia ja empatiaa työkavereita ja potilaita kohtaan?

Löytyy empatiaa, mutta en halua hukata tätä ainutta elämää siihen, että olen töissä melkein 24/7.

Vakituisena en jatkanut. Lähdin. Teen töitä siellä ja täällä niinä vuoroina, kun mulle sopii. Otan aikalisän. Mietin. Vakituiseksi en palaa. Haluan oman elämän.