Onnistuuko seurustelu ilman uusperhettä ja yhteen muuttoa, kokemuksia kaipaan

Olen seurustellut viisi vuotta

Ei mitään aikomusta muuttaa koskaan yhteen. Miehen lapset aikuisia. Oma nuorin on 16v.

Ei kai se onnellinen parisuhde ja seurustelu yhteenmuuttoa vaadi. Vähemmillä konflikteilla pääsee.

Parasta asua erillään. Toimii usein paremmin, kun lasten tilanne ei muutu. Ehtii sitä yhteen muuttaa myöhemminkin.

Miten teillä asuminen sitten sujuu? tuleeko koskaan tunnetta että on vain toisen luona kylässä?

Itse olen eniten miehen luona. Omassa kodissa ehkä 1/4 kuukaudesta ja usein ilman miestä.

AP

Ajattele lapsia, älä muuta.

Tai mieti, miltä itsestäsi tuntuisi, että asuisit miehen kanssa kaksin ja teille muuttaisi toinen nainen, joka olisi tasavertainen sinun kanssasi. Älä mieti, miltä se tuntuisi seksin tai tunteiden kannalta, kuvitellaan vaikka että kyseessä olisi miehen täti. Mutta hänestä tulisi siis perheenjäsenenne. Kaikessa, mitä teette, pitäisi ottaa hänet huomioon. Ruokailuissa, siisteydessä, lomanvietossa, siinä mitä haluatte katsoa illalla televisiosta tai suoratoistopalvelusta, hänellä olisi oikeus tuoda teille ystäviään vaikka inhoaisit heitä jne jne.

Minusta lapsia ei pidä laittaa kärsimään sisko- ja velipuolista tai edes siitä, että uusi aikuinen ihminen muuttaa saman katon alle.

Vierailija kirjoitti:

Ajattele lapsia, älä muuta.

Tai mieti, miltä itsestäsi tuntuisi, että asuisit miehen kanssa kaksin ja teille muuttaisi toinen nainen, joka olisi tasavertainen sinun kanssasi. Älä mieti, miltä se tuntuisi seksin tai tunteiden kannalta, kuvitellaan vaikka että kyseessä olisi miehen täti. Mutta hänestä tulisi siis perheenjäsenenne. Kaikessa, mitä teette, pitäisi ottaa hänet huomioon. Ruokailuissa, siisteydessä, lomanvietossa, siinä mitä haluatte katsoa illalla televisiosta tai suoratoistopalvelusta, hänellä olisi oikeus tuoda teille ystäviään vaikka inhoaisit heitä jne jne.

Minusta lapsia ei pidä laittaa kärsimään sisko- ja velipuolista tai edes siitä, että uusi aikuinen ihminen muuttaa saman katon alle.

Olisiko tuo täti siis se lapsi vai minä?

Vietän nyt jo paljon aikaa miehen luona silloin kun siellä nämä lapsetkin ovat.

Itselläni oli lapsuudessa äitipuoli joka muutti meille kun  olin 14 vuotias. En mä siitä kärsinyt. En tosin luonut häneen mitään suhdetta. Hän on edelleen naimisissa isäni kanssa, mutta esim lapseni eivät hänen nimeään edes aina muista.

No tämä oli sivuseikka tähän aiheeseen.

Lähinnä pohdin sitä että millaista se seurustelu sitten on kun molemmilla on oma koti. 

AP

Me muutimme yhteen isompien ollessa teinejä. Lähdimme siitä olettamuksesta, että kenenkään elämä eimsaa huonontua yhteenmuutossa. Eli lapsilla piti olla omat huoneet jokaiselle sopivien kulkuyhteyksien varrella, ja täällä Hgissä sellaisen sai 2100 eurolla kk.

Toinen juttu oli, että saavutetuista eduista ei tarvitse luopua. Esim. Minun kuopukseni oli tottunut, että juttelen hänen kanssaan kaksistaan joka ilta tunnin. Se jatkui edelleen. Mieheni myös yrittäjänä teki pitkää päivää, ja siksi tein ruoan jo aikaisin, jotta saan vietettyä yhteistä aikaa lasteni kanssa.

Kaiken lisäksi lapset lahjottiin uusilla pelikoneilla.

Nyt kaikki ovat jo täysi-ikäisiä ja vain yksi asuu enää kotona. Jälkiviisaana sanon, että kaikki meni hyvin, (vaikka saankin tähän miljoona alapeukkua), ja annan meriitin yllämainituille periaatteille sekä miehen leppoisalle luonteelle.

olisiko lisää kokemuksia?

AP

Vaikka puolison lapset aikuistuvat, eivät he ole elämästä poissa.  Tulee miniöitä,vävyjä, lastenlapsia jotka aina kuvioissa mukana.  On harhakuvitelma, että voisi elää vain kahdestaan, jos edellisistä liitoista lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka puolison lapset aikuistuvat, eivät he ole elämästä poissa.  Tulee miniöitä,vävyjä, lastenlapsia jotka aina kuvioissa mukana.  On harhakuvitelma, että voisi elää vain kahdestaan, jos edellisistä liitoista lapsia.

Tiedän tämän, mutta on se eriasia silti kuin elää uusperheenä teinilasten kanssa.

Oliko sinulla kokemus parisuhteesta joissa aikuiset asuvat erillään? Miten toimii?

AP

Ystäväni seurusteli miesystävänsä kanssa 10 vuotta, ennenkuin muuttivat yhteen. Mies halusi laatuaikaa lastensa kanssa heidän opiskelujensa loppuun asti, mikä minusta oli kyllä kummallista. Lapset oli jo 5 vuotta aikaisemmin siis täysikäisiä.

Nosto

Minusta outoa tuo että olet kotonasi vain silloin kun lapset ovat siellä ja miehen (ja hänen lastensa) luona aina muulloin. Itse kyllä asuisin omassa kodissani silläkin välillä kun lapset ovat sieltä pois, jotenkin väliaikaisen tuntua ja lapsille varmaan sen tuntuista että odotat vain että milloin muuttavat pois kotoa. 

Kaksi vuotta seurustelua, molemmilla teinilapsia kotona, nuorimmat aloittivat juuri ammattikoulun ja lukion. Välillä on ikävä, ja tarve nähdä enemmän toisiamme. Toisaalta olemme kumpikin introvertteja ja kaipaamme paljon omaa aikaa, joten meille sopii jatkaa näin, kunnes nuoremmatkin ovat omillaan.

Vierailija kirjoitti:

Minusta outoa tuo että olet kotonasi vain silloin kun lapset ovat siellä ja miehen (ja hänen lastensa) luona aina muulloin. Itse kyllä asuisin omassa kodissani silläkin välillä kun lapset ovat sieltä pois, jotenkin väliaikaisen tuntua ja lapsille varmaan sen tuntuista että odotat vain että milloin muuttavat pois kotoa. 

Tarkoitatko että miesystäväni lapsille tulee tunne että odotan heidän muuttavan pois kotoa jos hengaan siellä liikaa?

Omani ovat pääsääntöisesti isällä, kodissa joka heille on eniten koti.

Mutta totta tuo että ehkä pitäisi alkaa olemaan enemmän yksin omassa kodissa. En ole vain nähnyt mitään syytä siihen. Haluamme molemmat olla mahdollisimnan paljon yhdessä. Nukkua vieressä jne. Tehdä arkisia asioita yhdessä.

Ap