Lue keskustelun säännöt.
Elämässä menee ihan kaikki pieleen
17.08.2021 |
Olen viime aikoina havahtunut karuun todellisuuteen, että minulla menee nykyään kaikki elämässä pieleen.
Elämäntarinaani sen kummemmin avaamatta, tarkoitan siis, että elämän ihan kaikilla saroilla. Pikkuasioissakin. Raha-asiat menevät sitä huonommin mitä enemmän säästän. Ihmiset ympärilläni tekevät minusta hermoraunion ja vaikeuttavat elämääni koko ajan enemmän ja enemmän. Työasioissa suunta on ihan hukassa enkä tiedä enää mitä pitäisi tehdä, mitä valintoja pitäisi tehdä. Kaikki tavarat, kodinkoneet yms. menevät rikki. Vanha talo alkaa kirjaimellisesti hajota ympäriltä. Oma kroppakin alkaa hajota enkä saa tarpeeksi unta. Oma pieni piha on täynnä etanoita, ja mitä enemmän yritän niitä hävittää, sitä enemmän niitä tulee. Mitä enemmän siivoan, sitä sotkuisempaa täällä on. Ja niin edelleen.
Tuntuu kuin kaikki mitä teen olisi täysin tehotonta, yhtä tyhjän kanssa. Kuin huitoisin paikallani jossain tyhjiössä, vaikuttamatta mihinkään. Päivän päätteeksi mikään ei ole muuttunut, mikään ei ole edennyt eikä korjaantunut, vaikka olen ihan poikki. Ja tätä sitten päivästä toiseen.
Olisi kiva saada hengähdystauko, mutta aina kun sellaista yritän, kaikki pahenee kuin taikaiskusta potenssiin sata, ihan kuin kostoksi siitä että julkenin yrittää levähtää.
En halua rypeä missään itsesäälissä, mutta on aina vain vaikeampaa ravistaa vastoinkäymiset pois selästä ja jatkaa reippaasti matkaa. Lannistuneisuus alkaa painaa jaloissa kuin lyijy. Yritän lukea kaikenlaisia self help -oppaita ja mindset-juttuja, mutta ne tuntuvat välillä melkeinpä pilkalta. Saan paniikkikohtauksia joka päivä. Huomaan usein, että päällimmäisenä ajatuksena on, että haluaisin mennä (Aggretsuko-sarjan tyyliin) johonkin suljettuun karaokekoppiin kirkumaan suoraa huutoa.
Ei ole siis kyse vain sellaisesta, että esimerkiksi stressaava työpaikka myrkyttäisi elämän ja siitä pitäisi päästä eroon. Ei, vaan elämässä melkein kaikki myrkyttää sitä elämää. Miten sellaista lähdetään purkamaan? Psykoterapiaankaan en voi mennä, sillä minulla ei ole siihen varaa, eikä minulle pyynnöstäni huolimatta sitä myönnetty Kelakorvauksella.
Kommentit (35)
Kuulostaa tutulta! Etanoista lähtien. Olen tässä yritellyt sellaista (kenties hömppäkikkaa) et sitähän sanotaan että se lisääntyy mihin keskittyy, että koetan olla esim ajattelematta liikaa raha-asioita ja rahaa, silti toki suhteuttaen tulot menoihin ja säästämällä mutta että se olisi enemmänkin semmoista rutiinia eikä semmoista että koko ajan stressaan asiasta. Ja koettaa keskittyä asioihin mistä tulee edes vähän hyvä olo, jos ne sitten valtaisivat enemmän alaa, vaikka näitä ikäviä hommiakin pitää tietty sivussa hoitaa sen verran kuin jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakkaa vaatimasta, lakkaa toivomasta. Keskity pieniin onnenhetkiin, älä mieti tulevaisuutta. Asiat muuttuu koko ajan etkä mahda sille mitään, vaikka kuinka rimpuilisit vastaan. Olet elossa, siinä on jo kiitollisuuden aihetta.
Kuka sitä kotia sotkee? Sinä vain joku muu? Aloita laittamaan koti kuntoon. Kodin siisteys on ihan saavutettavissa oleva tavoite eikä maksa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta! Etanoista lähtien. Olen tässä yritellyt sellaista (kenties hömppäkikkaa) et sitähän sanotaan että se lisääntyy mihin keskittyy, että koetan olla esim ajattelematta liikaa raha-asioita ja rahaa, silti toki suhteuttaen tulot menoihin ja säästämällä mutta että se olisi enemmänkin semmoista rutiinia eikä semmoista että koko ajan stressaan asiasta. Ja koettaa keskittyä asioihin mistä tulee edes vähän hyvä olo, jos ne sitten valtaisivat enemmän alaa, vaikka näitä ikäviä hommiakin pitää tietty sivussa hoitaa sen verran kuin jaksaa.
Onko se auttanut? Olen itsekin yrittänyt tuollaista, mutta minulla taitaa olla lähtökohtaisesti ihan liikaa negatiivisuutta, että se onnistuisi. Koen oikeasti hankalaksi keskittyä mukaviin asioihin jos on m.m. erääntyneitä laskuja maksamatta. Joskus luen tai katselen jotain hyvänmielen romanttista hömppää, josta tulee kyllä siksi aikaa hyvä olo, mutta tunnen sen jälkeen syyllisyyttä siitä että taas olen haaskannut yhden päivän saamatta mitään aikaiseksi.
Toisaalta sellainen tunne minulle tulee joka tapauksessa, haaskaan päivän sitten mukavaan hömppään tai turhaan säheltämiseen. Samalla vaivalla kai voisin keskittyä mukaviin asioihin ja antaa vaikka niiden hemmetin etanoiden tuhota koko piha.
Hanki kanoja. Kanat syövät etanat ja sinä kanat ja rahahuoletkin kevenevät. Tai syö ne etanat itse.
Sori. Yritin olla hauska mutta siis, taidan tietää mistä puhut. Tuo kuulostaa siltä, että joko ostovoimasi on heikentynyt eli palkka ei ole noussut aikoihin jos ikinä, tai sitten kulusi ovat kasvaneet. Tai sitten vain olet pitkään sinnitellyt ja nyt olet siinä vaiheessa, jossa korjausvelka kaatuu päälle vaikka alussa tuntui samalla tulotasolla, että mikäs tässä.
Kaikki se muu kyvyttömyydentunne seuraa kätevästi tuosta avuttomuudentunteesta, kun köyhyys hiipii elämään.
Pystytkö tekemään jotain nopeita ratkaisuja keventääksesi taakkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta! Etanoista lähtien. Olen tässä yritellyt sellaista (kenties hömppäkikkaa) et sitähän sanotaan että se lisääntyy mihin keskittyy, että koetan olla esim ajattelematta liikaa raha-asioita ja rahaa, silti toki suhteuttaen tulot menoihin ja säästämällä mutta että se olisi enemmänkin semmoista rutiinia eikä semmoista että koko ajan stressaan asiasta. Ja koettaa keskittyä asioihin mistä tulee edes vähän hyvä olo, jos ne sitten valtaisivat enemmän alaa, vaikka näitä ikäviä hommiakin pitää tietty sivussa hoitaa sen verran kuin jaksaa.
Onko se auttanut? Olen itsekin yrittänyt tuollaista, mutta minulla taitaa olla lähtökohtaisesti ihan liikaa negatiivisuutta, että se onnistuisi. Koen oikeasti hankalaksi keskittyä mukaviin asioihin jos on m.m. erääntyneitä laskuja maksamatta. Joskus luen tai katselen jotain hyvänmielen romanttista hömppää, josta tulee kyllä siksi aikaa hyvä olo, mutta tunnen sen jälkeen syyllisyyttä siitä että taas olen haaskannut yhden päivän saamatta mitään aikaiseksi.
Toisaalta sellainen tunne minulle tulee joka tapauksessa, haaskaan päivän sitten mukavaan hömppään tai turhaan säheltämiseen. Samalla vaivalla kai voisin keskittyä mukaviin asioihin ja antaa vaikka niiden hemmetin etanoiden tuhota koko piha.
Siivoa 5 minuutin pikapätkissä sen romanttisen hömpän tahtiin? Sitten olet vartin ylpeä ja siivoat taas pätkän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa vaatimasta, lakkaa toivomasta. Keskity pieniin onnenhetkiin, älä mieti tulevaisuutta. Asiat muuttuu koko ajan etkä mahda sille mitään, vaikka kuinka rimpuilisit vastaan. Olet elossa, siinä on jo kiitollisuuden aihetta.
Kuka sitä kotia sotkee? Sinä vain joku muu? Aloita laittamaan koti kuntoon. Kodin siisteys on ihan saavutettavissa oleva tavoite eikä maksa mitään.
Minä varmasti sotken, mutta muutkin. Täällä on lähtökohtaisesti ihan liikaa tavaraa, jota yritän karsia, mutta kaikki ei ole minun omaani enkä ole vielä malttanut alkaa heittää kaikkea omaisuuttani pois extreme-konmaritus-tyyliin. Torissa olen yrittänyt myydä, eikä mikään mene kaupaksi vaikka myyn halvemmalla kuin muut vastaavat. Lannistuneena tietysti ajattelen, että se on sitä samaa huonoa tuuria.
Mutta olet oikeassa, koti pitäisi saada edes siistiksi. Toki kotia ei varsinaisesti kuntoon saa, jos kaikki vähän repsottaa eikä ole varaa remontoida mitään.
Olet oikeassa, että pitäisi keskittyä pieniin onnenhetkiin. Mutta minusta on todella lannistava ja masentava ajatus, että pitäisi lakata toivomasta. On minulla ollut elämässä kaikenlaisia unelmia ja päänmääriä. Haluaisin että olisi edelleenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta! Etanoista lähtien. Olen tässä yritellyt sellaista (kenties hömppäkikkaa) et sitähän sanotaan että se lisääntyy mihin keskittyy, että koetan olla esim ajattelematta liikaa raha-asioita ja rahaa, silti toki suhteuttaen tulot menoihin ja säästämällä mutta että se olisi enemmänkin semmoista rutiinia eikä semmoista että koko ajan stressaan asiasta. Ja koettaa keskittyä asioihin mistä tulee edes vähän hyvä olo, jos ne sitten valtaisivat enemmän alaa, vaikka näitä ikäviä hommiakin pitää tietty sivussa hoitaa sen verran kuin jaksaa.
Onko se auttanut? Olen itsekin yrittänyt tuollaista, mutta minulla taitaa olla lähtökohtaisesti ihan liikaa negatiivisuutta, että se onnistuisi. Koen oikeasti hankalaksi keskittyä mukaviin asioihin jos on m.m. erääntyneitä laskuja maksamatta. Joskus luen tai katselen jotain hyvänmielen romanttista hömppää, josta tulee kyllä siksi aikaa hyvä olo, mutta tunnen sen jälkeen syyllisyyttä siitä että taas olen haaskannut yhden päivän saamatta mitään aikaiseksi.
Toisaalta sellainen tunne minulle tulee joka tapauksessa, haaskaan päivän sitten mukavaan hömppään tai turhaan säheltämiseen. Samalla vaivalla kai voisin keskittyä mukaviin asioihin ja antaa vaikka niiden hemmetin etanoiden tuhota koko piha.
Siivoa 5 minuutin pikapätkissä sen romanttisen hömpän tahtiin? Sitten olet vartin ylpeä ja siivoat taas pätkän.
Tuossa on ideaa! Aion kokeilla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun minulla loppui voimat raudanpuutteen takia, niin minä tein niin että annoin kaiken olla joka ei ole niin tärkeää, teen joskus jos jaksan. Pesen pyykit niin että perheellä on puhtaita vaatteita ja käyn kaupassa, teen ruokaa sen mukaan kun jaksan, mieskin jotain saa laitettua. Mies hoitaa tiskit, roskat ja lemmikit, ruohonleikkuun ja lumityöt, onneksi niitä ei ole paljon. (mieskin on sairas ja raskaassa työssä)
Kyllähän se koville ottaa kun ahdistaa ne tekemättömät työt, mutta kun ei jaksa niin ei jaksa, vaikka sitten menee hömppää katsoessa koko päivä. Menen nukkumaan töiden jälkeen pariksi kolmeksi tunniksi jotta jaksan käydä kaupassa ja laittaa pyykit. Näin mennään siihen asti kun saan apua raudanpuutteeseen.
Elämä on sarja valintoja. Isoja ja pieniä. Jos aivan kaikki tuntuu menevän pieleen niin käytä strategiaa jossa teet valinnat kuten nytkin mutta sitten toimit päin vastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hanki kanoja. Kanat syövät etanat ja sinä kanat ja rahahuoletkin kevenevät. Tai syö ne etanat itse.
Sori. Yritin olla hauska mutta siis, taidan tietää mistä puhut. Tuo kuulostaa siltä, että joko ostovoimasi on heikentynyt eli palkka ei ole noussut aikoihin jos ikinä, tai sitten kulusi ovat kasvaneet. Tai sitten vain olet pitkään sinnitellyt ja nyt olet siinä vaiheessa, jossa korjausvelka kaatuu päälle vaikka alussa tuntui samalla tulotasolla, että mikäs tässä.
Kaikki se muu kyvyttömyydentunne seuraa kätevästi tuosta avuttomuudentunteesta, kun köyhyys hiipii elämään.
Pystytkö tekemään jotain nopeita ratkaisuja keventääksesi taakkaa?
Tämä oli aika hyvin tiivistetty. Olet oikeassa, minuun pätee tuo sinnittelyversio. Asiat alkoivat mennä pieleen vuosia sitten, kun nuorena aloittamani yritys meni konkurssiin ja maksoin lainani pienestä palkasta sinnittelemällä. Siitä alkoi se jatkuva sinnittelyn kierre. Olen ihan oikeasti köyhä. Myönnän sen.
En tiedä, mitä voisin muuttaa. Asun perityssä, huonokuntoisessa talossa muuttotappioalueella, ja tästä talosta ei myynnissä mitään saa. Vuokralle muuttaessa kulut kasvaisivat entisestään, ainakin minun laskujeni mukaan. Ainoa, mitä olen keksinyt, on että tuloja pitäisi saada lisää. Mutta kaikki yritysideani (ja ne eivät ole välttämättä varsinaisia yritysideoita, vaan ihan vain ideoita lisätienestien saamiseksi) kaatuvat siihen, että minulla ei ole tarpeeksi ylimääräistä aikaa satsata siihen, eikä myöskään aikaa tehdä kauan ilmaista työtä, jotta idea alkaisi joskus tuottaa.
Minulla oli joskus romanttinen ajatus siitä, että köyhäkin voi tienata sieltä täältä mukavia lisätienestejä, jos vain on tarpeeksi ahkera.
Muutenkin on ollut aika raskasta huomata, että ahkeruus ei pötki kovin pitkälle elämässä.
Voisiko olla aikuisiän ADHD tai ADD? Sähellän itse samaan tapaan. Aloitan yhtä, säntään toiseen ja mikään ei näytä tulevan tehdyksi ja valmistuvan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hitsi tämä on kuin minun kirjoittamani :o. Juuri tuo että teen koko ajan mutta poljen silti paikoillani. Korjattavaa tulee enemmän kuin ehdin korjata. Ponnistelen terveyden menetyksen uhalla mutta mikään ei muutu. Joku tuossa kirjoitti että kun keskittyy hetkessä elämiseen asiat muuttuu. Kun ei muutu. Olen hämmästynyt siitä miten voi olla ettei ikinä mikään muutu.
Vierailija kirjoitti:
Kun minulla loppui voimat raudanpuutteen takia, niin minä tein niin että annoin kaiken olla joka ei ole niin tärkeää, teen joskus jos jaksan. Pesen pyykit niin että perheellä on puhtaita vaatteita ja käyn kaupassa, teen ruokaa sen mukaan kun jaksan, mieskin jotain saa laitettua. Mies hoitaa tiskit, roskat ja lemmikit, ruohonleikkuun ja lumityöt, onneksi niitä ei ole paljon. (mieskin on sairas ja raskaassa työssä)
Kyllähän se koville ottaa kun ahdistaa ne tekemättömät työt, mutta kun ei jaksa niin ei jaksa, vaikka sitten menee hömppää katsoessa koko päivä. Menen nukkumaan töiden jälkeen pariksi kolmeksi tunniksi jotta jaksan käydä kaupassa ja laittaa pyykit. Näin mennään siihen asti kun saan apua raudanpuutteeseen.
Kuulostaa ihan järkevältä. Toivottavasti ongelma korjaantuisi pian!
Itselläni ei valitettavasti ole apua kotona, koska ainoa aikuinen täällä on kroonisesti sairas joka ei pysty tekemään mitään. Itsekin pelkään, että minulle tulisi vielä sama autoimmuunisairaus, koska minulla on ollut jotain sen oireita. Stressi ei paranna asiaa, tietenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta! Etanoista lähtien. Olen tässä yritellyt sellaista (kenties hömppäkikkaa) et sitähän sanotaan että se lisääntyy mihin keskittyy, että koetan olla esim ajattelematta liikaa raha-asioita ja rahaa, silti toki suhteuttaen tulot menoihin ja säästämällä mutta että se olisi enemmänkin semmoista rutiinia eikä semmoista että koko ajan stressaan asiasta. Ja koettaa keskittyä asioihin mistä tulee edes vähän hyvä olo, jos ne sitten valtaisivat enemmän alaa, vaikka näitä ikäviä hommiakin pitää tietty sivussa hoitaa sen verran kuin jaksaa.
Onko se auttanut? Olen itsekin yrittänyt tuollaista, mutta minulla taitaa olla lähtökohtaisesti ihan liikaa negatiivisuutta, että se onnistuisi. Koen oikeasti hankalaksi keskittyä mukaviin asioihin jos on m.m. erääntyneitä laskuja maksamatta. Joskus luen tai katselen jotain hyvänmielen romanttista hömppää, josta tulee kyllä siksi aikaa hyvä olo, mutta tunnen sen jälkeen syyllisyyttä siitä että taas olen haaskannut yhden päivän saamatta mitään aikaiseksi.
Toisaalta sellainen tunne minulle tulee joka tapauksessa, haaskaan päivän sitten mukavaan hömppään tai turhaan säheltämiseen. Samalla vaivalla kai voisin keskittyä mukaviin asioihin ja antaa vaikka niiden hemmetin etanoiden tuhota koko piha.
On se ainakin siten että muistan pari vuotta sitten likipitäen rahattomana ajatelleeni että plaah, etsin nyt vaikka kaikki pikkukolikot talosta ja alan kerätä rahaa vaikka vähänkin. Nyt minulla on n parikymmentä tuhatta euroa. Toki en väitä että yhtäkkiä löysin jostain sohvannurkasta kymppitonnin ja takintaskusta toisen mutta päädyin tekemään asioita joista sai vähänkin rahaa ja koitin olla liikaa tuhlaamatta sitä kuitenkaan pakonomaisesti ajattelematta rahastressiäni 24/7.Eihän tälläkään kuuhun mennä mutta kumminkin näin esimerkkinä.
Terapiaa kyllä kannattaa yrittää uudestaan tai siinäkin aloittaa mistä tahansa pienestä teosta johtaisi terapiaan (en tarkoita että pitäisi mennä kanaksi pukeutuneena huutelemaan rivouksia kaupungille tms jolla saisi valkotakkiset paikalle, mutta onko mitään ilmaista keskusteluapua taikka Kelasta neuvontaa aiheeseen).
Eli en itsekään usko tai väitä että joku päälleliimattu positiivinen fiilis poistaa kaikki ongelmat vaan jos jostain mukavista asioista saa energiaa tehdä asioille jotakin vaikka vähänkin niin se voi viedä ikäviä asioita eteenpäin vs miettiä ja stressata syyllisyydentuntoisena niitä ikäviä juttuja
Älä ainakaan syö niitä etanoita.
https://www.google.com/url?sa=t&source=web&rct=j&url=https://www.mtvuut…
Mulla on sympatiat kyllä AP:ta kohtaan.
Itse olen ollut molempien vanhempien vihaama lapsi. Isä hylkäsi tylysti. Äiti pahoinpiteli ja teki velkaa minun nimissäni. Kun äiti 18 täytettyään oli tuhlannut elatusavut ja lapsilisät omiin tarpeisiinsa, heitti minut nälkiintyneenä pois kotoa sossun armoille. Päälle tuli kirjeitä ulosottomieheltä veloista, joita minä en ole tehnyt.
Koulussa on kiusattu ala-asteelta asti. Eikä vain oppilaat, vaan myös opettajat, opinto-ohjaajat yms väheksyen kaikkea mitä teen tai olen.
Työpaikoilla joita jonkin verran ehdin saada, on vain kiusattu.
Ostin oman kodin, myöhemmin alue kuin salamaniskusta muuttui muuttotappioalueeksi, nyt tätä ei saa myytyä ja talo on muuttunut vanhan ajan rauhallisesta talosta nar*kien ja juoppojen temmellyskentäksi.
Tässä on miettinyt kaikkea mitä on yrittänyt ja uskonut. Aina on selitetty, että kyllä se siitä kun oikein tekee ja käärii hihat. Mutta ei. Ei se toimi niin. Jotenkin sitä on vain syntynyt huonojen tähtien alla ja jokaikinen asia mitä yrittää tehdä, lähinnä läimii naamalle.
Nyt en enää yritä. Minä en sovi tähän maailmaan. Pitäkää tunkkinne. Minä lähden lopullisesti pois. Se on ainoa järkevä teko mitä enää voi tehdä. Kukaan ei välitä, ei rakasta ja koskaan ei saanut reilua tilaisuutta.
Jätä kaikki turha pois. Sä hössötät liikaa. Anna sen pihan olla ja etanoiden. Keskity asioihin jotka tuottaa sulle iloa.
1. Nuku tarpeeksi
2. Listaa asiat ja tarkastele kohta kerrallaan mitä voi millekin tehdä.
3. Jos ei voi tehdä mitään, anna olla.
Kuulostaa jonkun tason burn-outilta. Pystyisitkö AP ottamaan aikaa itsellesi ihan joka päivä ja tekemään vaikkapa 30 min kävelyn ja puhdistamaan ajatuksia? Kävelyn aika olisi hyvä keskittyä kaikkeen positiiviseen mitä näkee ympärillään, esim pörröinen orava, auringonpaiste, kaunis kukka jne. Toinen mitä voisin ehdottaa on meditointi päivittäin.
Nostan nyt nolosti omaa aloitustani....