Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mulla on ikävä mun poikaa
16.08.2021 |
Asuu vielä kotona, mutta ei käytännössä enää vietä ollenkaan aikaa mun kanssa. Tuli just koulusta ja söi tässä välipalaa, vastasi mumisten mun kysymyksiin, viestitteli samalla jollekin, lähti ulos ja huikkasi että tulee illalla.
Jos ei ole harrastuksissa tai kavereilla, on omassa huoneessaan. Ei enää tuu pelaamaan lautapelejä meidän muiden kanssa tai lähde mökkeilemään.
Tiedän että tää on normaalia mutta silti niin haikeaa. Ikävä on vaikka järjellistä syytä ei oo.
Kommentit (15)
Onneksi mun lapset on vielä pieniä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsenäistyy. Myöhemmin huomaat että ootte taas lähentyneet. Tiedän mistä puhun. Annat nyt vaan tilaa.
Mullakin on. Kuoli pari vuotta sitten.
Mieti ap mitä puhut. Sä voit vaikka tänään halata sun rakasta lasta, mä en enää koskaan..
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on. Kuoli pari vuotta sitten.
Mieti ap mitä puhut. Sä voit vaikka tänään halata sun rakasta lasta, mä en enää koskaan..
Aloittaja elää omaa elämäänsä, sinä omaansa. Se, että sinulle on tapahtunut valtava tragedia, ei poista sitä, että aloittajan lapsi kasvaa isoksi ja lähtee pikkuhiljaa pesästä. Niin kuuluukin tapahtua, mutta saa se silti tuntua.
On joku 15v joka asuu vielä 3v kotona? Älä nyt vielä hyvä nainen itke!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on. Kuoli pari vuotta sitten.
Mieti ap mitä puhut. Sä voit vaikka tänään halata sun rakasta lasta, mä en enää koskaan..
Älä valehtele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siinä käy kun perustaa oman elämänsisältönsä sikiämiseen.
Ei hän sinun viihdyttämisestään vastuussa ole, vaikka sitä varten tehty.
Minulla on pari teiniä jotka itsenäistyvät kanssa kovaa vauhtia. Tosi paljon ovat menossa ja kavereiden kans. Onneks vielä meillä on yhteisiäkin juttuja, mm syödään lähes joka ilta yhdessä iltapala. Mutta kyllä minäkin olen alkanut jo pikkuhiljaa valmistautumaan siihen että kohta pitää päästää kunnolla irti. Haikeaa se on ja ikävä on vaikka kyse on tavallaan positiivisesta asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en ikävöi, vaikka samalla tavalla käyttäytyy. Olen järkevämpi ihminen.
Mökkeilyn nyt ymmärtää, se harvoja tuossa tilanteessa kiinnostaa, mutta jos muu kaikki yhteinen kuihtuu olemattomiin, niin kyllä se helposti tekee sellaisen haikean olon, ja kaipailee niitä aikoja kun oli läsnä enemmän. Useimmilla se liittyy tiettyyn, ns. itsenäistymisvaiheeseen, ja yhteys saattaa palata sen jälkeen hyvinkin, mutta vähän ehkä toisenlaisena. Kaikki tällaiset ajanjaksot enemmän tai vähemmän katoaa jossain vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi mun lapset on vielä pieniä!
Oot varmaan aika väsy .... jos haluaa omaa aikaa, saa maksaa itsensä kipeäksi lastenhoitajille. Kaiken lisäksi sossut varmaan koko ajan kykkii kannoilla :D
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on. Kuoli pari vuotta sitten.
Mieti ap mitä puhut. Sä voit vaikka tänään halata sun rakasta lasta, mä en enää koskaan..
Meillä sama kuin sinulla, mekään emme voi koskaan enää halata tai kuulla hänen ääntään. Et voi kuitenkaan syyllistää ketään, joka ikävöi lastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on. Kuoli pari vuotta sitten.
Mieti ap mitä puhut. Sä voit vaikka tänään halata sun rakasta lasta, mä en enää koskaan..
Meillä sama kuin sinulla, mekään emme voi koskaan enää halata tai kuulla hänen ääntään. Et voi kuitenkaan syyllistää ketään, joka ikävöi lastaan.
Minun poikani on elossa, mutta ei häntäkään voi halata eikä ääntäkään juuri kuule.
Syy: ei halua tulla halatuksi ja mieluummin vastailee yksisanaisesti viesteihin kuin puhuu edes puhelimessa.
Ei voi etukäteen tietää, millaiseksi suhde omiin lapsiin muuttuu, kun aikuistuvat.
Eikä tarvi aina syyttää huonosta kasvatuksesta ja kohtelusta. Lapsilla on ihan omat syynsä, eivätkä he välttämättä tiedosta niitä itsekään.
Alue: Aihe vapaa
Sitä se on. Meillä eletään samaa vaihetta nyt.