Apuja: Miten ymmärtää teiniä?
Kyllä on kasvatus haasteellista... Kertokaa miten eletään hyvässä tasapainossa ja yhteisymmärryksessä perheessä jossa teini (ja pieniä lapsia)?
Arvo-, asenne ja ajatuseroja mm.:
- rajoitukset (ei edes tiukat); kotiintuloajat, televisio kiinni tiettyyn aikaan koulua edeltävänä iltana...
- tyyli ja pukeutuminen
- rahanarvo
- tupakointi
- omaisuuden arvostaminen, pidetään hyvää huolta siitä mitä on ettei riikkoonnu jne.
- pidetään kiinni yhdessä sovituista asioista ja lupauksista
- puhutaan tuntemuksia, kukaan kun ei lue ajatuksia...
Että näin... Muilla samoja tuntemuksia, kokemuksia, ratkaisukeinoja?
Välillä mietin kannatta$ako edes harkita kompromisseja että molemmat tulisi asioissa toisiaan vastaan (mahdotonta?) vai sanoa vaan että näin on, piste, vaikka millainen naama ja ovenpaukutus siitä seuraisi?
Kommentit (2)
joihin ei kauheasti kannata puuttua. Tosin itsekin vasta puutuin kun poika oli ostanut paidan jossa luki vittu jee, PMMP-paita, sanoin ettei ainakaan isoäidin aikana paitaan pukeudu.
On tietysti asioita joissa on sanottava asia on näin ja piste mutta niitä on aika vähän enään teini-ikäisellä, aika paljon täytyy neuvotella, mutta ota se kasvunpaikkana vanhempana.
Ja tarkoitushan ei olekaan, että pääsette koskaan mihinkään yksimielisyyteen asioista, koska sen teinin pitää vähitellen itsenäistyä ja harjoitella oman mielipiteen luomista. Mutta noista erimielisyyksistä pitää vaan puhua ja selittää juurta jaksaen, että miksi ja mitä maksaa ja niin edelleen.
Ja vastauksena tähän kysymykseen
asiantuntijat sanovat että molempi on tarpeen. TÄrkeissä asioissa on pidettävä kiinni vaikka mikä naama ja ovenpaukutus ja vielä pahempikin seuraisi, mutta on myös yritettävä löytää niitä asioita, joissa teini VOI saada periksi ja halunsa mukaan.