Olen 3 kk tytön äiti, tajusin juuri että mieheni on täys sovinisti.

kunnolla, kun esikoinen oli parin kuukauden ikäinen. Lähdin ulos kävelylle. Saivat pärjätä miten lystäsivät, olin yli tunnin poissa. Vähän selvensi tilannetta.

annat vaihtoehdot, joko tunti-pari illalla ja viikonloppuna tai menet viikonloppuna yöksi muualle. Isä kyllä pärjää yhden yön vauvan kanssa, pumppaat vaikka maitoa valmiiksi jääkaappiin jos ei korviketta suostu juomaan.



Valitettavasti miehesi ei muutu jos et todella vaadi muutosta. Tuo yksi yö kahdestaan vauvan kanssa todella herättää, taatusti saat sen jälkeen iltaisin omaa aikaa, harva mies haluaa jäädä toistamiseenvauvan kanssa yön yli.

Sen ymmärrän että jos vaimo hoitaa lasta/lapsia kotona niin silloin myös hoitaa kotia. Pesee pyykkiä, siivoaa kun kerkee ja tekee ruokaa. Noihin ei paljoa mene aikaa.

Mun mielestä jokainen ihminen tarvii edes joskus omaa aikaa. Jos on pieni vauva niin edes silloin tällöin jonkun illan muutama tunti. Taikka sovitte että sinä käyt vaikka 2 kertaa viikossa lenkillä ihan yksin.

Eli siltä osin asia kunnossa, mies hoitaa kyl jos mä lähden asioille. Mutta kotona ei. Pitäisikö mun vaan lähteä joka päivä jonnekin yksin? Olen tähän mennessä ollut ehkä viisi kertaa ilman lasta muualla. -ap-

Jos ei vakava keskustelu auta, ota ero.

Pääset paskasta.

jonka seurassa lapsi vain itkee äidin perään. Se on edessä viimeistään muutaman kuukauden kuluttua, jos isä ei ota kunnolla kahdenkeskistä aikaa vauvan kanssa.

ajattelisin, että suurin syy tuohon 'sähän oot äitiyslomalla' tokaisuun taitaa olla tietämättömyys. Jos ei mies ole kertomaasi enempää lasta hoitanut, ei hän välttämättä käsitä, ettei se äitiysLOMA aina todellakaan ole lomaa. Osalla miehistä on se yleinen harhaluulo, että äidillä on koko päivä aikaa siivota, pyykätä, laittaa ruokaa ja hoitaa siinä sivussa vauvaa (joka öisin herättää 10x) ja ehtivät hyvin vielä nukkuakin. Jos ei noita ole tehnyt, niin: oletko koko päivän vain laiskotellut?



Meillä oli esikoisen aikana vähän samaa, mies ei tosin kauheasti kehuskellut, mutta ei juuri hoitoonkaan osallistunut. Nyt lapsia on 5, eikä taatusti enää päästä suustaan vastaavia lausahduksia. Kun on hoitanut itse (ja pyytänyt mummoa apuun heti tämän työpäivän päätyttyä) perheen muita lapsia sen pari päivää, jotka olen sairaalassa uuden vauvan kanssa ollut, ei ole enää sanonut, että olen lomalla...

Lähinnä ongelma on kuitenkin iltaisin ja viikonloppuisin, kun mieheni rauhassa käy suihkussa tekee omia hommiaan menee minne lystää ja mä olen vauva kainalossa tai tissillä tai viihdytän sitä, enkä juuri ehdi mitäään omia hommia tekemään...



Viikolla päivisin ok, mutta haluaisin edes välillä, että mies oma-aloitteisesti olisi OMAN lapsensa kanssa.

ja mm. herää 10 kertaa yössä pomonsa puheluihin puhumaan työasioita niin sinäkin voit tehdä äidin työtä 24/7.



Tuo kyllä saattaa myös toimia kun höystät asiaa jonkun jo sanomalla "sitä paitsi, jos et nyt alusta alkaen ole lapsesi kanssa tiiviisti niin lapsesta tulee niin äidin tyttö ettei isä kelpaa vanhempanakaan yhtään mihinkään, ei edes sellaiseen kivaan jota isän olisi hauska tehdä lapsen kanssa ja osoittaa kavereille että on läheinen lapsen kanssa".

teille. Mies ei vaan tajua. Jutelkaa, jutelkaa ja jutelkaa. Kerro miltä susta tuntuu, kun koko ajan olet vauvassa kiinni ja mies taas touhuaa omiaan. Sano, että tarvitset välttämättä välillä rauhaa, että jaksat pyörittää taas arkea. Kysy, miltä miehestä tuntuisi, jos vauva olisi koko ajan hänellä sylissä, kun tekee omia juttujaan.

Miehelle pitää jotkut asiat vääntää rautalangasta, kun ei tunnu näkevän niitä mun kannalta...ap

Mutta ikävä kyllä tuo sun miehes ei oo ainoa laatuaan. Yksi luistaa lastenhoidosta, toinen siivouksesta ja kolmas kaupassa käynnistä.



Lopeta kyselemästä miehen suostumusta olemaan lapsen kanssa. Ilmoitat vain kylmästi, että sä oot nyt lapsen kanssa. Etkä kuuntele vastaan sanomisia.



Ymmärrän, että susta olis kiva olla kotona niin, että mies hoitaisi vauvaa. Mutta ehkä sen aika on myöhemmin. Nyt suosittelisin, että alat käymään lenkillä, vaikka sauvakävelemässä iltaisin. Ilmoitat, että sä lähdet joka ilta kuudelta lenkille, ja mies hoitaa vauvaa silloin. Ja sit teet sen. Ja jos ei huvita lenkkeillä, niin meet lähimpään kahvilaan kahville tai kirjatoon lukemaan vauvalehden, mitä se miehelle kuuluu millaisia lenkkejä sinä teet.



Tuosta on se hyvä puoli, että saat sitä omaa aikaa. Ja vaikka se ei ole ihan sellaista aikaa kuin toivoisit, niin miehesi oppii olemaan vauvan kanssa joka ilta. Ehkä myöhemmin joskus talvella voit jopa jäädä kotiin, ja mies on silti vauvan kanssa. Ja lisäksi sun kunto kohoaa ja pysyy yllä, joten jaksat sen puoleen paremmin.



Miehestä voi kasvaa vielä oikein mainio isä. Ei tietty ole kiva, että sinä joudut sen kasvatustyön tekemään, mutta aina tässä elämässä ei voi saada kaikkea.

Naura sen sanomisille muiden kuullen. Riitahan siitä voi tulla, eikä oo kiva mollata omaa miestä vieraiden nähden. Mutta ei oo oikein sekään, että mies ottaa kunnian sun tekemästä työstä. Ei todellakaan tarvi antaa vieraiden uskoa, että se on totta. Hymädät vieraille, että etpä ole huomannut miehen osallistuneen, kun tällä viikolla on kahdesti pitänyt lastaan sylissä.

arvaas mitä mä tein...

mä otin tenavan kainaloon ja muutin takas "omalle paikkakunnalleni"! sain asunnon alta momentin (luottotiedot ok), muuttoavustuksen&takuuvuokran sossusta (ei omaisuutta, ei säästöjä/osakkeita, ei velkaakaan..)tuloina pikkuriikkiset vanhempainpv-rahat.



Avot! mutta nyt tää tuore isukki alkoi tajuamaan missä mennään! Nyt hän alkaa ymmärtää etten olekaan hänelle äidiksi papin edessä lupautunut, ja hänen pitää käyttäytyä kotona niinkuin aviomiehen eikä teinipojan, ottaa vastuu niin pojastaan kuin itsestäänkin. Jep, äitinsä on kotiäiti- edelleen, vaikka munkin aviomieheni on jo reilusti yli 30-v.



Jostain syystä miehet tajuaa vasta sitten, että nainen on tosissaan ku ne TODELLA lähtee eikä vaan puhu siitä.



PS.Meidän parisuhde voi paremmin ku 1,5vuoteen- vauva on nyt 6kk... Ja saa mies ihmeitä tehdä, että takaisin saman katon alle mentäis!

No mä tein nyt niin, että näytin miehelle tän ketjun. Se ei nois eka halunnu lukee, mut vilkas kuitenkin ja lupas nyt olla enemmän vauvan kanssa(!!!!)...no katsotaan kuin käy. On mies enennkin luvannut yhtäsuntoista ja saattaa se hetken auttaakin, mut mä luulen et me vielä tästä väännetään. Kiitoksia tuesta, kyllä siellä nupissa tais jotain liikahtaa:) -ap-

v...u mikä sika,potki pihalle se p....a. sillä on toinen nainen !!! minä pidän palkkatonta "vastaa 14 kk " vapaata vain sen takia että saan olla lapsen kans. m41

ehdota miehelle että jäisi vanhempaainvapaalle esim kolmen kuukauden päästä ja palaa itse töihin. luonnollsesti ehdota asiaa niin että mies voisi jäädä lomailemaan ;)

miehen mielipidettä tuosta viikonloppuyöstä vauvan kanssa. Ilmoittaisin vain, että tarvitsen unta ja lähden muualle nukkumaan. Selviää ne kun on pakko.



3 kk on vielä tosi pieni. Mulla on nyt puoli vuotias joka on ollut kohtalaisen vaativa vauva. Ekaan kolmeen kuukauteen en hirveästi edes saanut kotihommia tehtyä, olin vain käsittämättömän poikki ja vauva ei nukkunut kuin vieressäni, sylissä tai vaunulenkillä. "Itsekseen" joskus vahingossa 10 minuuttia. Hereillä ollessaan ei viihtynyt omissa oloissaan tuskin ollenkaan. Yritä siinä nyt sitten siivota, laittaa ruokaa jne. Oman jaksamisen vuoksi kävin myös jonkin verran kaupungilla yms. vauvan kanssa ja se teki todella hyvää.



3 kk jälkeen onneksi alkoi hieman helpottamaan, joten viikko viikolta olen jaksanut tehdä hieman enemmän. Lapsia on erilaisia, joten mielestäni ei kannata hirveästi vertailla muihin. Tuttavapiirissäni eniten kuitenkin näyttävät ehtineen tehdä ne, joilla on mahdollisuus saada lapsi usein hoitoon ja/tai mies osallistuu paljon.



Mun mieheni ei ihan hirveästi osallistunut, mutta toisaalta ymmärsi ja uskoi, etten jaksa ja ehdi.

Taitaa olla oikeesti sovinisti. Toivottavasti ei lyttää tyttärenne itsetuntoa.