Miten pitkään tapailit nykyistäsi ennen kuin tiesit, että hän on oikea?
Mikä vaikutti lopulliseen päätökseen?
Kerro myös oletko mies vai nainen.
Kommentit (43)
Parin kuukauden jälkeen alkoi olla vahva tunne siitä, että tässä on hyvä olla. En varsinaisesti usko "siihen oikeaan", mutta ihmisiin jotka sopivat toisilleen paremmin kuin toiset.
Varmaan joku 3kk oltiin seurusteltu kun kumpikin tiesimme, että tämän tyypin kanssa tulen menemään naimisiin.
Oltiin ensin kavereita puoli vuotta, jolloin en tiennyt. Kun kokeiltiin tapailua, tiesin alle kuukaudessa.
Olen nainen.
Aikalailla tapailumme alkumetreillä. 3 kuukautta ehdittiin seurustella ennen kuin mies kosi. Siitä 4 kuukauden päästä oltiinkin jo naimisissa. Nyt 7 vuotta naimisissa ja yhteinen lapsi. Hyvin pyyhkii edelleen. Tätä ennen piti kyllä seurustella parin vähän huonommankin vaihtoehdon kanssa, sarjassamme kokemuksia, jotka olisi voinut jättää myös väliin.
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi tapailuun: ellei päätöstä kykene tekemään muutaman treffin jälkeen, on hakoteillä!
Mitä päätöstä? Että ollaan loppuelämä yhdessä?
Ei tarvinnut tietää. Toinen ilmoitti asian eka treffeillä, enkä ole kyseenalaistanut väitettä.
Täällä vastaajista päätellen suurin osa on naisia, jotka ovat päättäneet asian itsekseen ja juntanneet sitten miesparin väkisin naimisiin kanssaan.
Lapsi tekaistu kiireessä, jotta elinkautisvanki pysyisi.
Tunsimme ennestään, mutta heti ensimmäisillä varsinaisilla treffeillä huomasin että voihan kakka, se on muuten nyt tässä.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Täällä vastaajista päätellen suurin osa on naisia, jotka ovat päättäneet asian itsekseen ja juntanneet sitten miesparin väkisin naimisiin kanssaan.
Lapsi tekaistu kiireessä, jotta elinkautisvanki pysyisi.
Eipä ole lasta ja mies aneli naimisiin kanssaan. Sori siitä.
Oltiin nettikavereita, joten tunnettiin toistemme ajatusmaailma melko perusteellisesti jo etukäteen.
Ekan livetapaamisen aikana tapahtunut ensisuudelma oli varma merkki, että tässä se nyt on.
2-3 kk treffailtiin ja se oli siinä 54 vuotta kesti romanssimme.Kyllä sen tietää kun kipinät iskee ja askeleet sopii yhteen.
Alle kuukaudessa. Olimme 18-vuotiaita teinejä ja nyt yhdessä vajaa 20 vuotta :)
Vierailija kirjoitti:
En suostuisi tapailuun: ellei päätöstä kykene tekemään muutaman treffin jälkeen, on hakoteillä!
Sama! Kyllä sen tietää aika nopeasti. Mulla taisi mennä n. 3 - 4 viikkoa. Seksi tuntui myös hyvältä, oli vaan ihanaa herätä sen miehen vierestä. En minäkään ikinä suostuisi mihinkään epämääräiseen tapailusuhteeseen, joko ollaan tai sitten ei olla. Niin ja 20 vuotta yhdessä.
Viisi vuotta ehkä ehdittiin tuntea jotenkin, jonkinlaista vetovoimaa oli alusta asti, mutta sen verran erilaiset elämänvaiheet, että jäi flirtin tasolle. Sattumusten kautta tutustuttiin myöhemmin läheisemmin ja ennen ensimmäistäkään treffiä tiesin, että tässä miehessä on jotain erityistä. Yhteistä elämää on nyt viitisen vuotta takana ja eiköhän tällä mennä päätyyn asti. En osaa selittää miksi, kaikki on vaan kohdallaan ja vetovoima ja kiintymys vaan syvenee vuosi vuodelta.
Olemme nelissäkympissä jo ja molemmat aiemmin perheytyneitä, joten kokemuksen tuomalla varmuudella uskallan sanoa, että löysin sen mulle tarkoitetun ihmisen. Hänen kanssaan on rauha <3
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Täällä vastaajista päätellen suurin osa on naisia, jotka ovat päättäneet asian itsekseen ja juntanneet sitten miesparin väkisin naimisiin kanssaan.
Lapsi tekaistu kiireessä, jotta elinkautisvanki pysyisi.
Heh, ei olla naimisissa ja lapsellakin on toinen isä. Siinä sitä vasta mies mitataankin kun pystyy avaamaan sydämensä toisen miehen lapselle ja alkamaan hänelle luotettavaksi aikuiseksi, ystäväksi ja toiseksi iskäksi, sen parhaan ikioman iskän lisäksi.
Niin. Siis olette suomalaisia. Miksi piti mainita? Miten vaikuttaa tähän asiaan? Vai oletteko molemmat suomalaisia?? Tunnistettavuus??
Kun siinä juna-asemalla näin hänet niin silloin. Kun halattiin, olin jo aivan varma. Oltiin "tunnettu" jo jonkun aikaa yhdellä nettifoorumilla. Yleisesti ja yksityisviestein. Sovittiin tapaaminen ja se oli siinä. 15 vuotta jo. Olen nainen ja ns toisella kierroksella.
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Täällä vastaajista päätellen suurin osa on naisia, jotka ovat päättäneet asian itsekseen ja juntanneet sitten miesparin väkisin naimisiin kanssaan.
Lapsi tekaistu kiireessä, jotta elinkautisvanki pysyisi.
Olet niin väärässä🤣
Ensin suunniteltiin ja rakennettiin talo, sitten aloimme toivomaan yhteistä lasta. Siinä harjoitellessa meni 3 vuotta kunnes lopulta saimme raskauden loppuun saakka. Viikkoa ennen kuopuksen syntymää käytiin maitraatissa. Tässä vaiheessa olimme olleet yhdessä lähes 6v.
Koskaan ei ole tarvinnut epäillä etteikö pysyisi ihan vapaaehtoisesti
20
Parin kuukauden jälkeen lähdimme viikonlopuksi Tallinnaan, sitä ennen olimme nähneet vain korkeintaan yön yli. Takastulomatkalla laivalla se kolahti.
Muutaman viikon ja sen jälkeen muutettiin yhteen.
Äitini kyllä totesi, että voi voi, noin nopeaa toimintaa, kyllä sinä tulet vielä maitojunalla takaisin kotiin.
No, tuosta on nyt aikaa liki 37 vuotta ja edelleen saman miehen kanssa erittäin onnellisena.
Terveisiä äidille pilven päälle.