Mitenköhän nämä nykyajan lapset olisivat pärjänneet minun lapsuudessani?

Kun ei ollut mitään kännyköitä, tabletteja, tietokoneita ja muita vempaimia eikä kaikenlaisia ihmeellisiä, toinen toistaan hienompia leluja vaan leluina oli käpylehmiä, pojilla ehkä puuhevonen ja tytöllä äidin tekemä räsynukke. Leluja ei ollut paljon mutta toisaalta ei ehditty leikkimäänkään niin paljon kuin pienestä pitäen jouduttiin auttamaan aikuisia kaikenlaisissa töissä. Aikuisia täytyi totella, kunnioittaa ja teititellä. Kiukutella ei saanut eikä sanoa vanhemmille vastaan koska vanhempien sana oli laki. Jos ei totellut, niin piiskaa sait ja muutenkin lapset pidettiin kurissa. Ruoka oli hyvin yksinkertaista, monesti meilläkin syötiin pelkkää kauravelliä monta päivää peräkkäin kun muuhun ei ollut varaa. Maitoa sai siihen vähän joukkoon ja marjoja joita oltiin itse metsässä poimittu. Koulussa opettajaa täytyi totella eikä tunnilla saanut häiritä opetusta koska siitä seurasi nopeasti ankara rangaistus. Kun vastattiin opettajan kysymykseen, niin noustiin pulpetin viereen seisomaan kun vastattiin. Opettajia täytyi kunnioittaa ja totella kuten muutenkin aikuisia. Koulumatkat mentiin mennen tullen säässä kuin säässä kävellen useamman kilometrin matkat joka koulupäivä maanantaista lauantaihin. Pienin lapsi nukkui kätkyessä mutta muut lapset lattialla heinien päällä olevien säkkikankaiden päällä säkkikangas peittona. Kuinkahan nämä nykylapset sellaista lapsuutta kestäisivät jos yllättäen sellaista joutuisivat kokemaan?