Osaako joku kertoa, että miten "hyvä näytteleminen" määritellään?

Sanoisin, että näyttelijä on hyvä silloin kun näyttelemiseen ei kiinnitä huomiota.

Varmaan jokaisella oma mielipide. Itse perustan väittämän usein sille uskonko roolin. Eli siis miten vuorosanat sanoo, miten uskottavasti välittyy tunne jnejne.

Jotkut näyttelijät eivät vain saa välitettyä tunnetta. Ja esim monet lapsinäyttelijät ovat hirmu teennäisiä. Mennee kokemattomuuden piikkiin.

Kun on selvin päin.

Mikä masiina?!

Hyvä näyttelijä mumisee epäselvästi omituista ja epäluontevaa kirjakielen ja puhekielen sekoitusta, vetää omituisia kilareita ilman näkyvää syytä jolloin kuola roiskuu suusta ja nenänpäästä roikkuu pitkä räkäklimppi. Hän myös pitää taukoja omituisissa kohdissa kesken lauseen muistellakseen mikä on seuraava vuorosana.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että näyttelijä on hyvä silloin kun näyttelemiseen ei kiinnitä huomiota.

Näinhän se oikeasti on, mutta suomalaiset näkee yleensä vain sen roolin ja pitää räväköistä rooleista missä irrotellaan ja pitää tällaisten esittäjiä ”hyvinä näyttelijöinä”. Eli helmiä sioille.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä näyttelijä mumisee epäselvästi omituista ja epäluontevaa kirjakielen ja puhekielen sekoitusta, vetää omituisia kilareita ilman näkyvää syytä jolloin kuola roiskuu suusta ja nenänpäästä roikkuu pitkä räkäklimppi. Hän myös pitää taukoja omituisissa kohdissa kesken lauseen muistellakseen mikä on seuraava vuorosana.

Tuo on siis hyvä suomalainen näyttelijä, hyvä amerikkalainen näyttelijä heiluttaa koko ajan päätään vasemmalta oikealle ja takaisin kuin pingistuomari. Esim Sons of anachyä oli pidemmän päälle vaikea katsoa kun keskittyi koko ajan tuohon Jaxin pakkoliikkeeseen.

Ihan sama kuin musiikissakin. Joku pystyy kuulemaan, että laulaja laulaa epäpuhtaasti ja joku toinen ei huomaa, että esitys on alavireinen tai laulaja laulaa peräti väärällä nuotilla.

Uuno Turhapuroja kun katsoo, niin meinaa välillä unohtaa että näyttelevät vain. Esim. appiukonkin inho Uunoa kohtaan tuntuu niin aidolta.

Tarviiks sitä jonkun taviksen määritellä? Eiks riitä se, että ohjaajat pystyy määrittelemään sen, kenet haluaa castata?

Myös huonon näyttelemisen määritteleminen on semmonen huutoäänestysjuttu. En jymmärrä miks tämmöstä

Huono näyttelijä näyttelee kaikki roolinsa samalla tavalla.

Hyvä näyttelijä on uskottava. Hän ei vaikuta esittävän, eleet ja ilmeet ovat luontevia. Lisäksi hän pystyy esittämään erilaisia rooleja. Katso vaikka leffat Kuumat kinkut, Milk ja Kuolemaantuomittu ja vertaa Sean Pennin rooleja niissä keskenään. Siinä on hyvä näyttelijä, jonka taidot ovat kiistaton fakta.

Näyttelijä on hyvä, kun hän tarjoaa uskottavan vaikutelman; huonon näyttelijän puheet ovat ristiriidassa puhetavan sekä käytöksen kanssa, tai käytös itsessään on outoa.

Vierailija kirjoitti:

Mikä masiina?!

Ap:llä katosi ajatus kokonaan.

Yksi mittari on tietenkin se, että rooli pysyy päällä. Ja se että näyttelijä on ihan toisenlainen siviilissä.

Kun näyttelijä sisäistää roolinsa, on uskottava ja muuntautumiskykyinen, sekä kantaa roolin kaikkine vivahteineen, uskottavasti läpi koko näytelmän, hän on hyvä näyttelijä.

Esim: Jo edesmennyt Esko Nikkari oli yksi maamme parhaita luonnenäyttelijöitä. Elokuvissa hänen roolisuorituksensa nousi aina pintaan ja oli yksi kantava voima.

(Katso Pohjanmaa elokuvan poliisikuulustelu, tai Rentun Ruusu elokuva, huomaat Nikkarin vähäeleisen taidon eläytyä vahvasti roolisuoritukseensa.)

En pysty katsomaan Vikings-sarjaa, joku siinä näyttelemisessä tökkii.

Pihlajasadussa näkyi ammattinäyttelijän ja taviksen välinen ero: Jukka oli aivan sama hahmo kuin 20 vuotta sitten mutta Siljaa ei voinut tuntea samaksi ollenkaan.

Kai olet katsonut Edvin Laineen Tuntemattoman?  Sitä ei turhaan verrata kesäteatteriin.

Hyvä näyttelijä on uskottava erilaisissa rooleissa. Kyllä sen ihan amatöörikin erottaa.