Lue keskustelun säännöt.
Ystäväni on muuttunut oudoksi
11.08.2021 |
Olemme yli 30- vuotiaita ja olleet ystäviä yli 10 vuoden ajan. Elämä on kuljettanut meitä eri suuntiin. Minulla on lapsia ja olen matalasti koulutettu. Ystäväni taasen on akateemisen koulutuksen omaava, korkeassa asemassa ja lapseton.
Hän on aiemmin ollut hyvin "luonnonläheinen" koulutuksesta ja työstä huolimatta, sellainen jalat maassa- tyyppi.
Nyt viimeisen vuoden aikana hän on alkanut piikittelemään melkein kaikkea sanomaani, mikään ei mene oikein, ei sitten mikään. Olen itsekkin luonnonläheinen ja stressaan helposti asioista sekä olen myös tempperamenttinen.
Erään kerran tässä esimerkiksi juteltiin remontista ja harmittelin, kun ei ole rahaa laittaa vessan remonttiin. Tähän ystäväni sanoi, että "mitä sä sitä vessaa remppaamaan, ihan hyvinhän toi vanha toimii". Johon sanoin, että eihän se toimi lapsiperheenä kovin hyvin, kun syystä X aikaisempi asukas on asentanut mm.hanan "väärin päin" ja vauvan pyllyn pesu on hankalaa. Lisäksi materiaalit ovat kiinni heppoisesti, halpaa vanhaa materiaalia ja pönttö rempallaan.
Tähän ystäväni sanoi, että "sä aina valitat kaikesta, mikset näe hyviä puolia ikinä, vessa on vessa ja sillä hyvä!"
Tämä sama teema toistuu nykyisin joka ikisessä keskustelussamme, vaikka sanoisin mitä vain missä en itse näe tätä negatiivista sävyä yhtään, on kyse siis ihan elämän asioista - ei mistään itkupotkuraivareista.
Meiltä puuttui lastenhoitoapu ja harmittelin tätä asiaa kovasti, kerroin että olen väsynyt. Ystäväni sanoi, että "ja vielä lisää lapsia haaveilette tulevaisuudessa". Ymmärrän pointin, mutta pahoitin tästä mieleni - eikö äiti saa olla väsynyt koskaan ja sanoa sitä ääneen? Tarkoittaako se sitä, jos äiti on väsynyt kun ei ole viikkoon nukkunut kunnolla, että lapsiluku on sitten siinä kerran lapset nyt sattuu sairastelemaan silloin tällöin?
Hän haukkui työpaikkani ja sanoi, että miksi et hae parempaa kun tässä minun tekemässä työssäni ei ole mitään järkeä hänen mielestään (pidän työstäni).
Hän arvosteli myös ulkonäköäni, kuinka juntin näköinen olen. Ystäväni?
Tätä on vaikea sanoittaa niin, ettei tästä kukaan tunnistaisi ketään, mutta jos sanoisin esimerkiksi, että "voi itku, tänään sataakin vettä" niin todennäköisesti ystäväni sanoisi tähänkin, että "taasko sä valitat, syksyllä nyt sattuu satamaan vettä ja sillä siisti!"
Hänestä on muodostunut kuva, että kaikki on aina hyvin, elämä on ihanaa, pahoja asioita ei ole eikä niitä tarvitse käsitellä ja kaikki ihmiset ovat onnellisia ja varakkaita aina. Mistään negatiivisesta asiasta, tai siihen viittaavasta asiasta ei saa sanoa eikä sitä ole olemassa. Se entinen "jalat maassa tyyppi" on hävinnyt jonnekkin ja tilalle on tullut hyvin erikoinen persoona, jonka kanssa en halua enää olla tekemissä jatkuvan nälvimisen ja ylenkatsomisen takia.
Asia ihmetyttää minua kovasti. Olenko kuitenkin itse se, josta onkin tullut nillittäjä ja valittaja, mutten sitä itse tajua vaikka yritän nykyisin todella kovasti miettiä omia sanomisiani vai mitä meille on tapahtunut? Mihin ystäväni hävisi?
Kommentit (48)
Hänellä on paha olla. Voi johtua ihan mistä vaan. Moni ihminen on samanlainen. Jokin huono vaihe menossa - tai jtn vakavempaa.
Älä keskity haukkumaan häntä vaan yritä ymmärtää, se kumpuaa omasta pahasta olosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritän tässä miettiä, minkälaisessa ihmissuhteessa minua saisi sanoa juntin näköiseksi (vaikka olenkin). Ei niin missään.
Jos kärsii lapsettomuudesta, ei jaksa kuunnella, kun valitat siitä, että vauvan hoitaminen on vaikeaa, kun vessan hana on asennettu "väärin".
Kannattaa ottaa etäisyyttä ja hakea muuta seuraa. Ehkä jossain vaiheessa olette taas samassa elämäntilanteessa ja ystävyys lämpenee uudestaan. Siihen asti riittää, kun tykkäilet silloin tällöin hänen somejulkaisuistaan ja vastailet toisinaan viesteihin, että olisi kiva jossain vaiheessa nähdä, kunhan kiireet helpottaa.
"Hän haukkui työpaikkani ja sanoi, että miksi et hae parempaa kun tässä minun tekemässä työssäni ei ole mitään järkeä hänen mielestään (pidän työstäni)."
Olitko itse kommentoinut työtäsi jotenkin? Mitä olet kertonut hänelle siitä? Entä sattuuko hänellä esim. olemaan kaltaisiasi alaisia? Yritän hahmottaa, mistä hän saa kuvaa, ettei tekemässäsi työssä ole järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Hänellä on muka elämä hallussa, kun on uraorientoitunut ja lapseton. Vielä oman hedelmällisyyden hiipuminen ei ole iskenyt tajuntaan. Sekin aika voi koittaa. Ehkä kokee elämäntapasi vieraaksi, kun ei itse ole siihen valmis.
No, minä olen lapseton vapaaehtoisesti. En uraorientoitunut, työorientoitunut kyllä. Oman hedelmällisyyden hiipuminen on ihana asia. Ei kannata liikaa tehdä oletuksia ap:n ex-kaveristakaan. Ikävältä tyypiltä kuulostaa, jättäisin yhteydenpidon pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostaa lähinnä siltä, että ap valittaa koko ajan, mikään parannusehdotus ei kuitenkaan kelpaa ja ystävä ei enää vaan jaksa.
Jos esimerkiksi ei ole varaa vessaremonttiin, voi joko hyväksyä asian tai mennä parempipalkkaisiin töihin. Se, että ruikuttaa asiasta kaverille, on tosi itsekästä, koska ketään meistä ei kiinnosta muiden vessat. Itse ainakin haluaisin keskustella ystävieni kanssa jostain mielekkäästä, en kuunnella ruikutusta ongelmista, jotka joko korjataan tai hyväksytään.
Samoin tuo äitien jatkuva omasta väsymyksestä märiseminen on tosi rasittavaa, kun ne lapset on kuitenkin ihan itse päätetty hankkia tilanteeseen, jossa ei ole ilmaista lastenhoitoapua tai kykyä sellaisesta maksaa. Miksi, oi miksi, ystävien pitäisi loputtomiin kuunnella ruikutusta itse aiheutetuista ongelmista?
Tuo juntin näköiseksi sanominen ei ole linjassa muiden kohtien kanssa ja kuulostaa lähinnä ap:n koristelulta, että saisi enemmän myötätuntoa. Tai sitten hän on ruikuttanut ulkonäöstäänkin niin pitkään, että ystävä on lopulta tuskastuneena noin todennut. Vinkki: aikuiset naiset joko hyväksyy ulkonäkönsä tai tekee sille jotain, ei odota kavereilta egobuustia jatkuvien kehujen muodossa.
Olet siis hankkinut elämäsi täyteen ongelmia ja nyt valitat niistä? Tottakai se alkaa ärsyttää toista. Lisäksi haaveilet saavasi lisää lapsia vaikka et jaksa edellistenkään kanssa muuta kuin valittaa kaikesta? Eli toisinsanoen sabotoit omaa elämääsi että saat valittaa. Jospa nyt hoidat loppuun asti ne ristisi mitä olet hankkinut ja lopetat ainakin lisätöiden haalimisen niiden päälle.
Mulla oli samantapainen tilanne. Ystävä alkoi kärttyisästi tivata mm.työasioitani ja neuvoi hyvin aggressiivisesti vaikka sanoin että puhutaanko muusta. Se ystävyys ei pelastunut. Jos valintani ( ihan tavalliset) suututti niin paljon, hänelle oli parasta olla mieluummin ihmisten kanssa jotka voi hyväksyä.