Lue keskustelun säännöt.
Uusioperhe, kun olet itse lapseton
Riittävä(kö?)
11.08.2021 |
Olen parisen vuotta seurustellut mieheni kanssa, ja tämän vuoden aikana hänen lähemmäs 4v poikansa on tullut kuvioihin kun muutimme yhteen. Olen itse lapseton, ja ominaiset "äitigeeni" tuntemukset ovat kaukana. En edes tiedä haluanko ikinä lapsia.
Haluaisin kuulla muiden kaltaisteni kokemuksia, kuinka arkenne sujuu? Roolisi perheessä? Oletko tavannut eksää? Kuinka osallistut lapsen arkeen? Koetko itsesi ulkopuoliseksi?
Vertaistukea tarvitaan. Lähipiirini ihmisillä on vain biologisia lapsia, niin eivät he osaa suhtautua näihin ristiriitaisiin tuntemuksiini.
Kommentit (27)
Vierailija kirjoitti:
Ei tule onnistumaan, uusperheet on katastrofeja poikkeuksetta aina. Ihminen rakastaa omia lapsiaan - ei toisen naisen / miehen. Se ed suhde tulee aina lapsen mukana, eksä ja entinen elämä kummittelee.
Muuta neuvoa ei ole kuin, että jätä tämä suhde ja etsi lapseton mies.
Noh, mainittakoon, että tää eksä on sotkenu jo mieheni äitiäkin tähän kuvioon. Utelee minusta ja jotain uhoaa. Neiti itse jätti, niin jo on kumma kun pitää kummitella. Kyselee vakuutukset ym jutut tältä mieheltä. Siihen olen sanonut tiukasti, että nyt se napanuora poikki ku olis jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin makaa kuin petaa; sitä saa mitä tilaa
Vierailija kirjoitti:
Musta ei olis ikinä äitipuoleksi kumppanin lapselle, vaikka itselläkin lapsia on. Vanha sanonta on viisas: omat lapset, muiden kakarat.
Ei minustakaan ole äitipuoleksi. Omat olen aikuiseksi hoitanut. Monella lapsella ei ole mitään käytöstapoja. Enkä jaksa/ halua hoitaa ja viihdyttää muiden lapsia.
Riittävä(kö?) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun ei tarvitse alkaa lapsen äidiksi. Olet lapselle ystävällinen ja annat tilaa isälle olla lapsensa kanssa. Itse halusin perhettä, kun aloin lapsellisen miehen kanssa ja mielelläni vietän aikaa bonusten kanssa, mutta mies ei tätä odota mitenkään.
Kiitos asiallisesta kommentista.
Olen mieltänyt itseni tähän kuvioon turvallisena aikuisena, en missään nimessä äitipuolena. Koittanu tätä pyörittää oman jaksamisen kannalta. Tässä vain törmäyskurssilla miehen omat valinnat ja teot lastaan kohtaan, jotka ovat minusta vääriä. Annetaan liikaa ruutuaikaa, jopa ruokapöydässä. Sitten ihmetellään kun lapsi ei sujuvasti kerro päivästään..
Kuule, unohda. Mun ei tartte enempää lukea kuin tuo niin tiedän ettei teidän kuvio tule toimimaan. Isä on selkeästi rento kasvattaja, sinä et (joka toki voi johtua myös sun lapsettomuudesta). Niin tai näin, ei tule toimimaan. Puhut nyt jo miehesi kasvatustavoista ylimielisesti ja ilkeästi (“on se kumma…”)
Miksi edes kuvittelin saavani aikuismaista keskustelua aikaiseksi täällä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riittävä(kö?) kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tule onnistumaan, uusperheet on katastrofeja poikkeuksetta aina. Ihminen rakastaa omia lapsiaan - ei toisen naisen / miehen. Se ed suhde tulee aina lapsen mukana, eksä ja entinen elämä kummittelee.
Muuta neuvoa ei ole kuin, että jätä tämä suhde ja etsi lapseton mies.
Noh, mainittakoon, että tää eksä on sotkenu jo mieheni äitiäkin tähän kuvioon. Utelee minusta ja jotain uhoaa. Neiti itse jätti, niin jo on kumma kun pitää kummitella. Kyselee vakuutukset ym jutut tältä mieheltä. Siihen olen sanonut tiukasti, että nyt se napanuora poikki ku olis jo.
Harva mies jättää lastensa äitiä yksin asioiden kanssa. Ei pidä hyväksyä kiusantekoa, eikä jatkuvaa yhteydenpitoa. Muuten me äidit ikävä kyllä olemme siinä mukana. Ja voimme kysyä exältä apua johonkin. Minä en halua itse uusperhettä. Lasteni isä elää uusperheessä. Hänen uusi puoliso ei koe minua uhkana. Joskus voin viestitellä useinkin. Välillä voi mennä viikkoja tai kuukausia, että minulla ei ole ex miehelleni asiaa.
Ei tarvitse veljeillä, voi silti mahtua hyvin samaan kahvipöytään ja suunnitella vaikka tarvittaessa lapsen kuskaamisia yhdessä, jos mies on vaikka jossain työreissussa. Ei toki sovi kaikille, meille sopi oikein hyvin.