Kun lapsi ei pysty syömään aamupalaa

Minulla vähän sama, varsinkin kun aamuvuoroon meno. Sitten kun saa herärä omaan tahtiin niin hetkenpäästä jo maistuu syöminen.

Eikai aamulla mikään pakko ole syödä. Ottaa vaikka pienen välipalan kouluun mukaan niin jaksaa ruokailuun saakka.

Ei meillä syö myös, en minäkään ole aamupaloja koskaan syönyt kun etoo ruoka ennen puoltapäivää. Ei minkään sortin ongelma.

Itsellä sama. Otan usein esim välipalapatukan, Semper-puuron tai smoothien (lastenruokaosastolta, säilyy repussakin) ja syön jos tulee ennen lounasta nälkä tai heikko olo :)

En ole koskaan syönyt aamiaista. Oksettaa ajatuskin. Pisteet äidilleni siitä, ettei 80-luvullakaan pakottanut syömään. Olen elellyt täysin normaalipainoisena ja ilman syömishäiriöitä koko elämäni. Joten en olisi huolissani, jos lapsi kuitenkin muuten syö normaalisti

Itse en ole syönyt aamupalaa 17 vuoteen kun aamuisin ei vaan ruoka maistu.

En minäkään syönyt koskaan lapsena aamupalaa, enkä nykyään aikuisenakaan. Lounas oli päivän eka ateria silloin ja yleensä nytkin.

Me kaikki emme ole aamupala ihmisiä. En voi syödä mitään aamuisin ennen töihin menoa. Joskus nälkä tulee vasta juuri ennen lounasaikaa. Siksi minulla on vielä aikuisenakin tapana syödä kevyt ja aikainen lounas, iltapäivisin pieni välipala ja kotiin tultua tuhti päivällinen. Ei välttämättä terveellinen tapa, mutta mun kehon sisäinen "kello" sanoo, että tämä sopii mulle. Olemme kaikki erilaisia.

Mulla oli tuota myös samassa iässä. Refleksinomainen yökkäys, eikä sille voi mitään. Jogurtti oli pahin, se yököttää edelleen, koostumuksesta johtuu. Toiseksi pahin oli murot, veikkaan että se johtui maidosta kun juuri samoihin aikoihin siirryimme kaupan maitoon, kun suoraan navetasta ei saanut enää hakea, laktoosivaiva kenties? Vedin sitten puurolla pari vuotta ja teininä siirryin leipään ja mehuun. Kokeilkaa eri ruokia, terveellisyydestä en kantaisi turhaa huolta, pääasia että jostain saa energiaa aamupäivän ajaksi.

Ei ole huolestuttavaa. Moni ei syö aamupalaa, ei se ole elinehto.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli tuota myös samassa iässä. Refleksinomainen yökkäys, eikä sille voi mitään. Jogurtti oli pahin, se yököttää edelleen, koostumuksesta johtuu. Toiseksi pahin oli murot, veikkaan että se johtui maidosta kun juuri samoihin aikoihin siirryimme kaupan maitoon, kun suoraan navetasta ei saanut enää hakea, laktoosivaiva kenties? Vedin sitten puurolla pari vuotta ja teininä siirryin leipään ja mehuun. Kokeilkaa eri ruokia, terveellisyydestä en kantaisi turhaa huolta, pääasia että jostain saa energiaa aamupäivän ajaksi.

Ei monet tarvi ruoasta mitään energia aamupäiväksi. Jos ei ole nälkä, väsy tai kiukku, niin on näitä jotka ei tarvi. Siellähän on maksassa ja lihaksissa hyvin energiaa vapautettavaksi paaston aikana. Toisten elimistö vapauttaa sitä sen verran hyvin, että pystyy ihan hyvin olemaan esim. 16 h syömättä mitään (yö + lounaaseen asti) ilman minkään sortin ongelmia. Joillain alkaa verensokeri laskea, ja näiden voi kannattaa sititen kantaa mukana jotain aamupäivän evästä tällaisen varalle.

Juu, aikuisillakin on tuota samaa. Joten sitten vaan evästä mukaan tai myöhemmin syö.

Mulla on tänä päivänäkin toi vielä. Nälkä tulee n. 1-1,5h heräämisestä, Sitä ennen ei voi ajatellakaan syövänsä jotain. N50

Lapseni on myös samanlainen. Juo aamulla teetä hunajalla maustettuna. Saattaa syödä muutaman hedelmäpalan tai marjan tai hieman tuorepuuroa. Pienempänä joi kaakaota aamulla. 

Mulla oli lapsena sama. En syönyt koskaan aamupalaa, koska se yökötti. Vanhempana olen oppinut syömään aamuisinkin. Mun porukat eivät onneksi pakottaneet syömään aamupalaa. Olen siis nykyisin ihan kaikkiruokainen, hoikka, eikä koskaan ole ollut mitään syömishäiriöitä. Eli älä turhaan murehdi. Ihan tavallista osalle ihmisistä tuo aamupalattomuus.

Mulla oli sama lapsena, nyt vähän vanhempana helpottanut. Joskus silti edelleen vaikeaa syödä aamulla. Älä missään nimessä pakota, oikeasti hirveää syödä aamulla, jos tekee oikein pahaa. Mulla meni kaikki hyvät aamupalat aiemmin täysin sivu suun, kun ei vaan pystynyt syömään vaikka kuinka olisi halunnut. Illalla kun syö niin pärjää oikein hyvin ensimmäiset aamun tunnit ruuatta.

Ei meilläkään kelvannut. Yläasteella opetteli kavereineen kahvinjuonnin, ja sen kupillisen lisäksi saattoi hyvänä aamuna mennä joku hikinen keksi. Nykyisin kun asuu omillaan jatko-opiskelijana, laittelee isojakin aamupaloja puuroineen ja kananmunineen.

Onko edellinen kommentoija mun joku kaksoisolento😁 Katsoin ensin että oma kommentti tuli kahteen kertaan.

- nro 15

Aamulla olisi kyllä terveellisempää syödä kuin illalla mättää puoleen yöhön asti, mutta kukin taaplaa tyylillään ja päivän kokonaiskalorimäärä ratkaisee, kuluuko kaikki vai kertyykö vyötärölle. Jos on helpoin jättää aamiainen väliin, saa sitten myöhemmin syödä kunnolla, lihomatta.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan syönyt aamiaista. Oksettaa ajatuskin. Pisteet äidilleni siitä, ettei 80-luvullakaan pakottanut syömään. Olen elellyt täysin normaalipainoisena ja ilman syömishäiriöitä koko elämäni. Joten en olisi huolissani, jos lapsi kuitenkin muuten syö normaalisti

Sama juttu. Hiljattain äitini naureskeli, että "ai et sitten vieläkään syö aamupalaa". En ole kuulemma oikein koskaan syönyt. Toinen lapsistani samanlainen. Itseäni alkaa ihan fyysisesti etomaan, jos yritän pakottaa itseni syömään heti aamulla. En siis enää edes yritä. Ihan normaalipainoinen olen ja terve suhde ruokaan.

Vierailija kirjoitti:

Aamulla olisi kyllä terveellisempää syödä kuin illalla mättää puoleen yöhön asti, mutta kukin taaplaa tyylillään ja päivän kokonaiskalorimäärä ratkaisee, kuluuko kaikki vai kertyykö vyötärölle. Jos on helpoin jättää aamiainen väliin, saa sitten myöhemmin syödä kunnolla, lihomatta.

No ei kai toi ole mikään joko/tai juttu.

En syö aamupalaa, mutta en myöskään mätä raskasta illallista. Mulle luontainen ruokarytmi sijoittuu arkena välille 9.00- 18.00. Harvoin kuuden jälkeen enää syön. Jos syön, niin melko kevyesti. Liikun ja teen fyysistä työtä, joten syön ihan hyvin ja kunnon ruokaa vaikka heti aamulla en syö. Ja siis työt aloitan jo kuudelta, eli oma aamuni alkaa aikaisin.