Jouduin antamaan koirani pois ja syyllisyys on musertavaa
Viikko sitten vein koirani toiseen kotiin. Tuloni romahtivat ja jouduin muuttamaan pieneen kerrostaloyksiöön. Minulla on myös mielenterveysongelmia, jotka pahenivat rankan eron ja työn menettämisen jälkeen.
Koira ei edes ehtinyt olla luonani pitkään, muutaman kuukauden vain. Alle vuoden ikäinen. Rakastin sitä silti yli kaiken, vaikka ongelmia silläkin oli. Hän sai kodin pariskunnalta rauhalliselta alueelta, kahden kivan koirakaverin kanssa ja oma pihakin löytyy. Olen saanut videoita ja kuvia ja pikkuiseni näyttää ihan onnelliselta.
Silti syyllisyys painaa. Sain paljon haukkuja tutuiltani, mutta vannon että yritin ajatella vain koiran parasta. En voi uskoa, että luovuin perheenjäsenestäni. Kaikki syyt ovat alkaneet tuntua vain isoilta tekosyiltä ja että minun olisi pitänyt vain jaksaa. Miten ihmeessä annan itselleni anteeksi? Teinkö ihan valtavan virheen?
Olisiko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta? Voiko tällaisen jälkeen enää edes ajatella omistavansa koskaan omaa koiraa?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Koiralle ehkä paras ratkaisu, mutta melkoista toimintaa silti.
Ollut sinulla muutaman kuukauden, jonka aikana ero, muutto, työttömyys ja masennus? Mikään näistä ei ollut tiedossa ennen koiran hankintaa? Toivon mukaan seuraavan kerran kykenet pohtimaan, miten selviät lemmikin kanssa _jos_ tulee muutoksia elämään. Kiukuttaa vain ihmiset, jotka ottavat lemmikin hetken mielihalusta ja heti kun tulee vaikeaa, laitetaan kaveri kiertoon.
Mielenterveyteni toki oli tiedossa. Luulin voivani jo paremmin, mutta nyt kaiken jälkeen voin huonommin kuin koskaan. Ja kyllä, kaikki muu tapahtui tässä lyhyessä ajassa. Olen kanssasi aivan samaa mieltä enkä koskaan kuvitellut olevani "se ihminen". Osittain siksi koenkin tämän niin raskaaksi.
Kiitos sanoistasi. Rankka alku oli koirallasi. Ihana että löysi sinulta hyvän kodin!
Ap