Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Jouduin antamaan koirani pois ja syyllisyys on musertavaa

Vierailija
11.08.2021 |

Viikko sitten vein koirani toiseen kotiin. Tuloni romahtivat ja jouduin muuttamaan pieneen kerrostaloyksiöön. Minulla on myös mielenterveysongelmia, jotka pahenivat rankan eron ja työn menettämisen jälkeen.

Koira ei edes ehtinyt olla luonani pitkään, muutaman kuukauden vain. Alle vuoden ikäinen. Rakastin sitä silti yli kaiken, vaikka ongelmia silläkin oli. Hän sai kodin pariskunnalta rauhalliselta alueelta, kahden kivan koirakaverin kanssa ja oma pihakin löytyy. Olen saanut videoita ja kuvia ja pikkuiseni näyttää ihan onnelliselta.

Silti syyllisyys painaa. Sain paljon haukkuja tutuiltani, mutta vannon että yritin ajatella vain koiran parasta. En voi uskoa, että luovuin perheenjäsenestäni. Kaikki syyt ovat alkaneet tuntua vain isoilta tekosyiltä ja että minun olisi pitänyt vain jaksaa. Miten ihmeessä annan itselleni anteeksi? Teinkö ihan valtavan virheen?

Olisiko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta? Voiko tällaisen jälkeen enää edes ajatella omistavansa koskaan omaa koiraa?

Kommentit (22)

Vierailija
21/22 |
11.08.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En ole ollut sun asemassasi, mutta olen ottanut koiran, jolle olen jo neljäs koti. Ja koira oli mulle tullessani alle vuoden ikäinen. Edellinen omistaja pystyi myös pitämään vain pari kuukautta. Tällä koiralla oli voimakasta eroahdistusta ja muutenkin menneisyydessään ikäviä asioita (ei edellisen omistajan luona). Kun tuli eläinsuojeluyhdistyksen kautta meille, ihmettelin, miksi edellinen omistaja oli joutunut luopumaan koirastaan. Koirahan oli ja on edelleen mitä mahtavin kotikoira. Tulee ällistyttävän hyvin toimeen sekä kissojeni että  alueen muiden koirien kanssa eikä meillä ollessaan ole tehnyt mitään pahojaan. Mutta mä teinkin etätöitä jo ennenkuin koira tuli meille. Täällä on siis käytännöllisesti katsoen aina joku kotona. Kahden aikuisen talous eikä vielä edes lapsenlapsia. Jo ensimmäisten kolmen viikon aikana koira huomasi, ettei sitä enää viedäkään taas pois eikä jätetä yksin. Ja rauhoittui. Autoon sitä ei saa millään, mutta en ole parin kerran jälkeen enää yrittänytkään. Kaikki eläinlääkäriasiatkin ovat hoituneet toistaiseksi niin, että eläinlääkäri tekee kotikäynnin. Koira on ollut mulla nyt 8 vuotta. 

Kerron tämän sulle siksi, että älä tunne syyllisyyttä. Koirallasi on nyt sellainen koti, jota se tarvitsee. Otit koirasi hyvää tarkoittaen, mutta aina ei asiat mene kuten on suunnitellut. 

Kiitos sanoistasi. Rankka alku oli koirallasi. Ihana että löysi sinulta hyvän kodin!

Ap

Vierailija
22/22 |
11.08.2021 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Koiralle ehkä paras ratkaisu, mutta melkoista toimintaa silti.

Ollut sinulla muutaman kuukauden, jonka aikana ero, muutto, työttömyys ja masennus? Mikään näistä ei ollut tiedossa ennen koiran hankintaa? Toivon mukaan seuraavan kerran kykenet pohtimaan, miten selviät lemmikin kanssa _jos_ tulee muutoksia elämään. Kiukuttaa vain ihmiset, jotka ottavat lemmikin hetken mielihalusta ja heti kun tulee vaikeaa, laitetaan kaveri kiertoon.

Mielenterveyteni toki oli tiedossa. Luulin voivani jo paremmin, mutta nyt kaiken jälkeen voin huonommin kuin koskaan. Ja kyllä, kaikki muu tapahtui tässä lyhyessä ajassa. Olen kanssasi aivan samaa mieltä enkä koskaan kuvitellut olevani "se ihminen". Osittain siksi koenkin tämän niin raskaaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yksi seitsemän