Lue keskustelun säännöt.
Jouduin antamaan koirani pois ja syyllisyys on musertavaa
11.08.2021 |
Viikko sitten vein koirani toiseen kotiin. Tuloni romahtivat ja jouduin muuttamaan pieneen kerrostaloyksiöön. Minulla on myös mielenterveysongelmia, jotka pahenivat rankan eron ja työn menettämisen jälkeen.
Koira ei edes ehtinyt olla luonani pitkään, muutaman kuukauden vain. Alle vuoden ikäinen. Rakastin sitä silti yli kaiken, vaikka ongelmia silläkin oli. Hän sai kodin pariskunnalta rauhalliselta alueelta, kahden kivan koirakaverin kanssa ja oma pihakin löytyy. Olen saanut videoita ja kuvia ja pikkuiseni näyttää ihan onnelliselta.
Silti syyllisyys painaa. Sain paljon haukkuja tutuiltani, mutta vannon että yritin ajatella vain koiran parasta. En voi uskoa, että luovuin perheenjäsenestäni. Kaikki syyt ovat alkaneet tuntua vain isoilta tekosyiltä ja että minun olisi pitänyt vain jaksaa. Miten ihmeessä annan itselleni anteeksi? Teinkö ihan valtavan virheen?
Olisiko kellään kokemusta vastaavasta tilanteesta? Voiko tällaisen jälkeen enää edes ajatella omistavansa koskaan omaa koiraa?
Kommentit (22)
Pääasia että koiralla on hyvä elämä. ❤️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvästi ajattelit koiran parasta ja toimit sen mukaan, se on aivan oikein tehty.
Taasko tämä palstan koirahullu täällä trollaa?
Aivan oikea ratkaisu. Minusta ihan liian moni pitää väkisin koiraa, vaikka ei pysty siitä huolehtimaan "kun on kerran hankkinut" vaikka valtaosa koirista sopeutuu nopeasti uuteen kotiin. Parempi on eläimelle vaihtaa hyvään kotiin kuin olla huonolla hoidolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, paljon voimia sinulle! Minusta teit hyvin ja vastuullisesti, kun halusit antaa koiralle paremman kodin. Sinähän teit juuri oikein ja ajattelit koiran hyvinvointia. Nythän se sai jatkaa elämäänsä, etkä esim vienyt sitä lopetettavaksi. Tuo uusi koti kuulostaa hyvältä. Varmasti oli oikea ratkaisu. En ymmärrä miksi sinun tutut on haukkuneet sinua?! Olet tehnyt parhaan ratkaisun koiran kannalta sinun tilanteessa.
Jos sulla ei jaksaminen/raha/tila riitä siihen että lemmikistä huolehdit, parasta mitä voit sille tehdä on antaa se paikkaan missä sen hyvinvoinnista huolehditaan jo ennen kuin se lemmikki muuttuu eläinsuojelukeissiksi.
Teit oikein, sun on turha potea huonoa omaatuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääasia että koiria piisaa ja naapurit kärsii.
Koirasta tulee onnellinen, se on tärkeintä. Nyt ei voinut mitään tuolle tilanteelle, että piti luopua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti toimit oikein ja ajattelit koiran parasta.
Oliko tämä se pentu, jonka kanssa et tullut toimeen? Tainnut sitten vissiin myös avioerokin tullut. Voi itku sentään🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teit ihan oikein. Koiralla on varmasti hyvät oltavat kun on kavereita ja piha, missä temmeltää. Koita nyt hoitaa itsesi kuntoon. Tsemppiä sulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ollut sun asemassasi, mutta olen ottanut koiran, jolle olen jo neljäs koti. Ja koira oli mulle tullessani alle vuoden ikäinen. Edellinen omistaja pystyi myös pitämään vain pari kuukautta. Tällä koiralla oli voimakasta eroahdistusta ja muutenkin menneisyydessään ikäviä asioita (ei edellisen omistajan luona). Kun tuli eläinsuojeluyhdistyksen kautta meille, ihmettelin, miksi edellinen omistaja oli joutunut luopumaan koirastaan. Koirahan oli ja on edelleen mitä mahtavin kotikoira. Tulee ällistyttävän hyvin toimeen sekä kissojeni että alueen muiden koirien kanssa eikä meillä ollessaan ole tehnyt mitään pahojaan. Mutta mä teinkin etätöitä jo ennenkuin koira tuli meille. Täällä on siis käytännöllisesti katsoen aina joku kotona. Kahden aikuisen talous eikä vielä edes lapsenlapsia. Jo ensimmäisten kolmen viikon aikana koira huomasi, ettei sitä enää viedäkään taas pois eikä jätetä yksin. Ja rauhoittui. Autoon sitä ei saa millään, mutta en ole parin kerran jälkeen enää yrittänytkään. Kaikki eläinlääkäriasiatkin ovat hoituneet toistaiseksi niin, että eläinlääkäri tekee kotikäynnin. Koira on ollut mulla nyt 8 vuotta.
Kerron tämän sulle siksi, että älä tunne syyllisyyttä. Koirallasi on nyt sellainen koti, jota se tarvitsee. Otit koirasi hyvää tarkoittaen, mutta aina ei asiat mene kuten on suunnitellut.
Teit täysin oikean ratkaisun.Koiran elämä kuulostaa paremmalta uudessa perheessä.Ikävä varmasti tietty on:(
Ymmärrän tosi hyvin syyllisyyden, mutta kuulostaa siltä, että teit nyt näissä olosuhteissa vastuullisen ratkaisun. Tottakai sinulla on oikeus/mahdollisuus/lupa ottaa uusi lemmikki, kun aika on parempi. Sillä kertaa pystytkin varmasti arvioimaan tilanteen paremmin.
Luovuin kohta vuosi sitten kissasta ja yhä syyllisyys tulee silloin tällöin pistävinä viiltoina. Ei sille voi mitään.
Yritä antaa itsellesi lupa surra menetystäsi.
Taitaa koira selvitä ap:ta paremmin tästä erosta.
Koiralle ehkä paras ratkaisu, mutta melkoista toimintaa silti.
Ollut sinulla muutaman kuukauden, jonka aikana ero, muutto, työttömyys ja masennus? Mikään näistä ei ollut tiedossa ennen koiran hankintaa? Toivon mukaan seuraavan kerran kykenet pohtimaan, miten selviät lemmikin kanssa _jos_ tulee muutoksia elämään. Kiukuttaa vain ihmiset, jotka ottavat lemmikin hetken mielihalusta ja heti kun tulee vaikeaa, laitetaan kaveri kiertoon.
Minusta ihan okei. Kamala kun energiat ei riitä. Toivon että ap lepäät nyt. Koira on koira ja ajattelee kuin koira. Sillä on nyt muita puuhia.
Koira myös muistuttaa menneisyyden taakoista, eikä anna iloa kun muutos on suuri.
Itke, ja sure. Vie itsesi mielessäsi paikkoihin joissa et ole ollut. Kuu tai meri. Tms.
Elimistö korjaantuu kyllä.
Ihan oikein teit. Älä syyllistä itseäsi!