Naisten yleisimmät persoonallisuushäiriöt

Huumorintajuttomuus.

Eikö nuo tunnetilojen vaihtelut johdu esim. kuukautiskierrosta ja vaikkapa vaihdevuosista? Eli suomeksi osin hormooneista.

Minä veikkaan, että naisten yleisin "persoonallisuushäiriö" ja yleisesti yleisin persoonallisuus"häiriö" on traumatisoituminen jossain vaiheessa elämää. Ratkaisu tuohon häiriöön ja itselle (tai muille) haitalliseen käyttäytymiseen on käsitellä omia traumakipukohtia joka voi auttaa tasoittamaan omaa tunteiden heittelyä.

Lisäksi kannattaa opetella kyseenalaistamaan sitä, mitä yhteiskunta pään sisällemme toitottaa. "Pitää olla sitä tätä", "pitää olla tehokas suorittaja, hyvä äiti, hyvä ulkonäkö jne". Pitääkö oikeasti?? 

Toipuminen alkaa siitä, kun alkaa tulkitsemaan omaa käytöstään ulkopuolelta, eikä vain mene tunteiden mentävänä. Tietoisen läsnäolon taitojen opettelu on yksi osa toipumista.

Lisäksi kannattaa tarkistaa, ettei elä ihmisten ympäröimänä, jotka aiheuttavat pahaa oloa tai olosuhteissa jotka ovat erityisen stressaavia ja aikaansaavat pahaa oloa. Erityisesti kannattaa olla varovainen sen suhteen, ettei anna joidenkin "asiantuntijoiden" diagnosoida sinua persoonallisuudelta häiriöityneeksi reaktiona henkiseen väkivaltaan tai pahoinpitelyyn, jolloin sinut gaslightataan luulemaan, että sinussa on vika, vaikka oikeasti olet reagoinut ihan normaalisti elämäsi tapahtumiin. Tuo diagnoosi voi nimittäin tuottaa paljon enemmän haittaa kuin hyötyä ja vaikuttaa yleisesti kohteluun mt-systeemissä ja terveydenhuollossa muutoinkin.

Mikään määrä pillereitä mitä mt-systeemi voi suosittaa, ei paranna traumaa. Se voi luoda oman pahan olon kierteensä ja olon että tuntee itseään ja tunteitaan vieläkin vähemmän.

Narsismi, mt-ongelmat ainakin, ja noi yllämainitut on ihan perus huttua.

Mä itse ainakin tykkään hyvästä huumorista, mutta nää päivästä toiseen kuullut samat seksistiset, rasistiset tms vitsit ei kauheesti enää naurata. Ja se ei ole mitään huumorintajuttomuutta. Älykäs, mustakin huumori sen sijaan on yksi parhaimmista jutuista elämässä. Ihan vain ensimmäisille kommentoijille tiedoksi.

Vierailija kirjoitti:

Huumorintajuttomuus.

Eli pilkataan vaikka naisen suuria rintoja "häh mitkä utareet', tai todennäköisesti jotain ilkempää, sitten kun naisesta tuntuu pahalta (miehet pahastuisivat myös), niin hoetaan, että läpällä. Ja nainen on muka huumorintajuton, kun ei tällaisesta piikittelystä nauti. Näin se menee.

Vierailija kirjoitti:

Eikö nuo tunnetilojen vaihtelut johdu esim. kuukautiskierrosta ja vaikkapa vaihdevuosista? Eli suomeksi osin hormooneista.

Tunnetilojen vaihtelut kyllä, mutta nyt on kyse diagnosoiduista persoonallisuushäiriöistä.

Draamailu.

Noissa kuvailluissa persoonallisuuden "häiriöissä" (laitoin tuon lainausmerkkeihin, koska vastustan kenenkään sisimmän, persoonallisuuden kuvaamista häiriöityneenä)

pistää miettimään miksi ihminen kokee noin kuin kokee? Mikä on se tausta?  Mitä näille ihmisille on tapahtunut?

Mikä saa tunteet heittelemään?

Miksi pelkää hylätyksi tuloa ja ripustautuu ihmisiin?

Miksi tuntee jatkuvaa tarvetta saada huomiota?

Mielestäni persoonallisuushäiriön kohdalla pitäisi lähtökohta olla ymmärtävyys ihmisen reaktiota elämässä tapahtuneita asioita kohtaan, eikä hänen persoonallisuutensa kuvaaminen häiriöityneenä mikä viittaa siihen, että hänen käytöksensä ja persoonansa on häiriöitynyttä mutta juuri taustasyitä ei mietitä.

Kuinka hyvä lähtökohta ihmisten auttamiselle on toisen käytöksen ja persoonallisuuden rakenteiden kuvaaminen häiriöityneenä?

Vierailija kirjoitti:

Mä itse ainakin tykkään hyvästä huumorista, mutta nää päivästä toiseen kuullut samat seksistiset, rasistiset tms vitsit ei kauheesti enää naurata. Ja se ei ole mitään huumorintajuttomuutta. Älykäs, mustakin huumori sen sijaan on yksi parhaimmista jutuista elämässä. Ihan vain ensimmäisille kommentoijille tiedoksi.

Kyllä osataan taas olla tyhmiä.

Ai tykkäät hyvästä huumorista? Mitenkä nyt silviisii? :D

Ei ole niin että _sinä tykkäät_hyvästä_ huumorista_, kun sinulla on vaan tietynlainen huumori. Jokaisen mielestä oma on paras. Ei ole olemassa yhtä ainoaa hyvää huumoria. huumorintajuja on erilaisia. Samantyylinen huumori kolahtaa samantyyppisiin ihmisiin. Ei kyse ole _yhdestä_ huumorista. Tottakai kaikki meistä sanoo että oma on se paras

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä itse ainakin tykkään hyvästä huumorista, mutta nää päivästä toiseen kuullut samat seksistiset, rasistiset tms vitsit ei kauheesti enää naurata. Ja se ei ole mitään huumorintajuttomuutta. Älykäs, mustakin huumori sen sijaan on yksi parhaimmista jutuista elämässä. Ihan vain ensimmäisille kommentoijille tiedoksi.

Kyllä osataan taas olla tyhmiä.

Ai tykkäät hyvästä huumorista? Mitenkä nyt silviisii? :D

Ei ole niin että _sinä tykkäät_hyvästä_ huumorista_, kun sinulla on vaan tietynlainen huumori. Jokaisen mielestä oma on paras. Ei ole olemassa yhtä ainoaa hyvää huumoria. huumorintajuja on erilaisia. Samantyylinen huumori kolahtaa samantyyppisiin ihmisiin. Ei kyse ole _yhdestä_ huumorista. Tottakai kaikki meistä sanoo että oma on se paras

jaahas! sinä taidatkin olla se rasististen ja seksististen vitsien kertoja - meni vissiin sedällä tunteisiin. se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Epävakaa on yleisin

Vierailija kirjoitti:

Minä veikkaan, että naisten yleisin "persoonallisuushäiriö" ja yleisesti yleisin persoonallisuus"häiriö" on traumatisoituminen jossain vaiheessa elämää. Ratkaisu tuohon häiriöön ja itselle (tai muille) haitalliseen käyttäytymiseen on käsitellä omia traumakipukohtia joka voi auttaa tasoittamaan omaa tunteiden heittelyä.

Lisäksi kannattaa opetella kyseenalaistamaan sitä, mitä yhteiskunta pään sisällemme toitottaa. "Pitää olla sitä tätä", "pitää olla tehokas suorittaja, hyvä äiti, hyvä ulkonäkö jne". Pitääkö oikeasti?? 

Toipuminen alkaa siitä, kun alkaa tulkitsemaan omaa käytöstään ulkopuolelta, eikä vain mene tunteiden mentävänä. Tietoisen läsnäolon taitojen opettelu on yksi osa toipumista.

Lisäksi kannattaa tarkistaa, ettei elä ihmisten ympäröimänä, jotka aiheuttavat pahaa oloa tai olosuhteissa jotka ovat erityisen stressaavia ja aikaansaavat pahaa oloa. Erityisesti kannattaa olla varovainen sen suhteen, ettei anna joidenkin "asiantuntijoiden" diagnosoida sinua persoonallisuudelta häiriöityneeksi reaktiona henkiseen väkivaltaan tai pahoinpitelyyn, jolloin sinut gaslightataan luulemaan, että sinussa on vika, vaikka oikeasti olet reagoinut ihan normaalisti elämäsi tapahtumiin. Tuo diagnoosi voi nimittäin tuottaa paljon enemmän haittaa kuin hyötyä ja vaikuttaa yleisesti kohteluun mt-systeemissä ja terveydenhuollossa muutoinkin.

Mikään määrä pillereitä mitä mt-systeemi voi suosittaa, ei paranna traumaa. Se voi luoda oman pahan olon kierteensä ja olon että tuntee itseään ja tunteitaan vieläkin vähemmän.

Minulla on c-ptsd, eikä se ole persoonallisuushäiriö. Persoonalliauushäiriöistä naiset saavat helpoiten epävakaan ja/tai huomionhakuusen.

Traumatisoituneella on oma normaali ja terve persoonansa. Traumaoireilu on siinä sivussa samaan tyyliin kuin masennus, ahdistus tai paniikki.

Persoonallisuushäiriö on oikea diagnoosi ja ne on määritelty.

Trauma yksittäisenä on mielenterveyshäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä itse ainakin tykkään hyvästä huumorista, mutta nää päivästä toiseen kuullut samat seksistiset, rasistiset tms vitsit ei kauheesti enää naurata. Ja se ei ole mitään huumorintajuttomuutta. Älykäs, mustakin huumori sen sijaan on yksi parhaimmista jutuista elämässä. Ihan vain ensimmäisille kommentoijille tiedoksi.

Kyllä osataan taas olla tyhmiä.

Ai tykkäät hyvästä huumorista? Mitenkä nyt silviisii? :D

Ei ole niin että _sinä tykkäät_hyvästä_ huumorista_, kun sinulla on vaan tietynlainen huumori. Jokaisen mielestä oma on paras. Ei ole olemassa yhtä ainoaa hyvää huumoria. huumorintajuja on erilaisia. Samantyylinen huumori kolahtaa samantyyppisiin ihmisiin. Ei kyse ole _yhdestä_ huumorista. Tottakai kaikki meistä sanoo että oma on se paras

jaahas! sinä taidatkin olla se rasististen ja seksististen vitsien kertoja - meni vissiin sedällä tunteisiin. se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Toki.

Vierailija kirjoitti:

Huumorintajuttomuus.

No jos tälle linjalle lähdetään, niin usein joillakin miehilläkin on luokattoman huono 'huumori'. Totta kai huumoria on niin erilaista kuin on ihmisiä, mutta jotkut nyt vain ovat tykästyneet ns. idiootti-huumoriin.

Idiootti-huumori käsittää minun elämässäni toisille naureskelut, eläinten kiusaaminen, panojutut ja pierun ympärille kyhätyt hihittelyt.

Kannattaa googlettaa sanalla persoonallisuushäiriöt.sirltä löytyy srkä miesten, että naisten persoonallisuus häiriöt. Yksikään ap.väittämistä ei pidä paikkaansa. Googlettakaa ihmiset!

Tämä koskee kaikkia, ei pelkästään naisia.

1. Pakko-oireinen persoonallisuushäiriö (jota ei pidä sekoittaa pakko-oireiseen häiriöön eli OCD:hen, joka on eräänlainen ahdistuneisuushäiriö) on yleisin persoonallisuushäiriö Yhdysvalloissa. Kun henkilöllä on useita oireita siinä määrin, että hänen elämänlaatunsa kärsii, syynä voi olla pakko-oireinen persoonallisuushäiriö.

Joitakin oireita ovat vaativaisuuden ja vahvan työmoraalin lisäksi muun muassa:

Kamppailu ylivoimaisen huolen ja epäilyksen kanssa.

Äärimmäinen keskittyminen yksityiskohtiin, järjestykseen ja sääntöihin.

Äärimmäinen perfektionismi; todellinen tai koettu epäonnistuminen on hyvin ahdistavaa.

Pakko hallita tilanteita; kyvyttömyys tai jääräpäinen kieltäytyminen delegoimasta tehtäviä peläten, että muut saattavat alisuoriutua.

Ystävien ja harrastusten laiminlyönti työn tai projekteihin sitoutumisen vuoksi.

Jäykkä, itsepäinen, tuomitseva, joustamaton.

2. Narsistinen PD on toiseksi yleisin persoonallisuushäiriö aikuisten keskuudessa Yhdysvalloissa. Narsistit kamppailevat äärimmäisten itsetunnon tunteiden kanssa - joskus niin paljon, että todelliset tosiasiat jäävät vähemmälle huomiolle kuin omat koetut saavutukset tai saavutukset sekä muiden käsitykset. Narsistinen PD voi oireilla esimerkiksi seuraavasti:

Vahva usko siihen, että olet erikoisempi ja tärkeämpi kuin kukaan muu.

pakkomielteiset kuvitelmat vallasta ja menestyksestä.

Ei pysty tunnistamaan toisten tarpeita ja tunteita.

Henkilökohtaisten saavutusten törkeä liioittelu.

Jatkuvan ylistyksen ja ihailun kaipuu tai odottaminen

Äärimmäinen ylimielisyys.

Muiden kadehtiminen; odotus, että muut kadehtivat itseään.

3. Borderline-PD on kolmanneksi yleisin persoonallisuushäiriö Yhdysvalloissa.

National Institute of Mental Healthin mukaan rajatilapersoonallisuushäiriötä "leimaa jatkuva vaihtelevien mielialojen, minäkuvan ja käyttäytymisen malli". Muita häiriön oireita ovat mm:

taipumus impulsiivisiin, riskialttiisiin tekoihin, kuten uhkapelaamiseen tai tuhlailuun.

epävakaa tai hauras minäkuva

Häiriintyneet ja epävakaat ihmissuhteet.

Itsetuhoinen käyttäytyminen tai itsensä vahingoittamisen uhkailu.

Voimakas pelko todellisesta tai kuvitellusta hylätyksi tulemisesta, jopa henkilökohtaisten suhteiden katkaiseminen välttääkseen myöhemmin hylätyksi tulemisen.

Tyhjyyden tunne pitkiä aikoja.

Usein esiintyvät voimakkaat vihanpurkaukset.

Vainoharhaisuus ja luottamusvaikeudet

4. Riippuvainen PD, toinen yleinen häiriö, jolle on ominaista kyvyttömyys tyydyttää omia emotionaalisia ja fyysisiä tarpeitaan ja sen sijaan riippuvuus muista. Riippuvaisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivillä saattaa esiintyä:

Liiallinen takertuvuus tai riippuvuus toisista; pelon tunteita, kun heidät jätetään yksin huolehtimaan itsestään.

alistuva tai passiivinen käyttäytyminen muita kohtaan

Äärimmäinen itsensä epäily; kyvyttömyys tehdä vähäpätöisiäkin päätöksiä ilman liiallisia neuvoja ja vakuutteluja muilta; kyvyttömyys aloittaa projekteja lamaannuttavan itseluottamuksen puutteen vuoksi.

Kyvyttömyys olla eri mieltä muiden kanssa, koska pelkää paheksuntaa.

Tarpeettoman huonon tai loukkaavan kohtelun sietäminen.

Välitön halu täyttää ihmissuhteen tyhjiö, kun läheinen suhde on päättynyt.

https://www.sanantoniobehavioral.com/news/personality-disorders-symptom…

Epäsosiaalista ja narsistista persoonallisuutta esiintyy enemmän miehillä ja naisilla taas useammin on huomionhakuista ja epävakaata persoonallisuutta.

Persoonallisuushäiriöitä on enemmän alimmissa sosiaaliryhmissä. Alkoholisteista yli 60 prosentilla on persoonallisuushäiriö.

https://www.terve.fi/artikkelit/persoonallisuushairiot-luonnetta-vai-lu…

Yksi ei pidä paikkaansa. Riippuvuus muista ihmisistä ei ole persoonallisuushäiriö, koska kukaan ei selviä ilman rahaa tai tukea, tulee aina tilanteita. Ja naiset ovat herkempiä tai rauhallisempia, ainakin osa, ellei ole mieheksi muuttunut. Jos on voimakas riippuvuus, se voi olla tietenkin hankala, jos roikkuu 24/7 miehessä tai kaverissa - no ihmisiä on erilaisia. Silti moni nainen on itsenäinen jos vain pystyy, vaikkei olisi taloudellisesti itsenäinen. Ei pitäisi heti tuomita häiriöiseksi, jos ei täytä jonkun vaativia kriteerejä.

Vierailija kirjoitti:

Minä veikkaan, että naisten yleisin "persoonallisuushäiriö" ja yleisesti yleisin persoonallisuus"häiriö" on traumatisoituminen jossain vaiheessa elämää. Ratkaisu tuohon häiriöön ja itselle (tai muille) haitalliseen käyttäytymiseen on käsitellä omia traumakipukohtia joka voi auttaa tasoittamaan omaa tunteiden heittelyä.

Lisäksi kannattaa opetella kyseenalaistamaan sitä, mitä yhteiskunta pään sisällemme toitottaa. "Pitää olla sitä tätä", "pitää olla tehokas suorittaja, hyvä äiti, hyvä ulkonäkö jne". Pitääkö oikeasti?? 

Toipuminen alkaa siitä, kun alkaa tulkitsemaan omaa käytöstään ulkopuolelta, eikä vain mene tunteiden mentävänä. Tietoisen läsnäolon taitojen opettelu on yksi osa toipumista.

Lisäksi kannattaa tarkistaa, ettei elä ihmisten ympäröimänä, jotka aiheuttavat pahaa oloa tai olosuhteissa jotka ovat erityisen stressaavia ja aikaansaavat pahaa oloa. Erityisesti kannattaa olla varovainen sen suhteen, ettei anna joidenkin "asiantuntijoiden" diagnosoida sinua persoonallisuudelta häiriöityneeksi reaktiona henkiseen väkivaltaan tai pahoinpitelyyn, jolloin sinut gaslightataan luulemaan, että sinussa on vika, vaikka oikeasti olet reagoinut ihan normaalisti elämäsi tapahtumiin. Tuo diagnoosi voi nimittäin tuottaa paljon enemmän haittaa kuin hyötyä ja vaikuttaa yleisesti kohteluun mt-systeemissä ja terveydenhuollossa muutoinkin.

Mikään määrä pillereitä mitä mt-systeemi voi suosittaa, ei paranna traumaa. Se voi luoda oman pahan olon kierteensä ja olon että tuntee itseään ja tunteitaan vieläkin vähemmän.

Tämä. Ei missään nimessä kannata hakeutua psykiatrisiin tutkimuksiin ja hoitoon jos elämässä pärjää joten kuten. Tein tuon virheen ja sain persoonallisuushäiriön diagnoosin. Sitä diagnoosia ei voi kumota enää ikinä, vaikka sain myöhemmin harvinaisen neurologisen diagnoosin, joka suurimmalta osin selitti käytökseni. Sairauteen on liittynyt aikuisiällä myös voimakasta kipua, joka aiemmin tulkittiin traumaoireeksi ja huomion hakemiseksi.

Toki olin jollain tasolla traumatisoitunut kouluiässä kiusaamisen vuoksi. Minua kiusattiin mm. motorisen kömpelyyden ja ääniyliherkkyyden vuoksi. Sairauden aiheuttamia juttuja. Ne lapsuustraumat laitettiin vanhempieni aiheuttamiksi ja kiusaamisestakin syytettiin heitä, kun eivät olleet muka opettaneet minua pitämään puoliani.

Matalan kynnyksen keskusteluapua ja vertaisryhmiä on myös verkossa.