Väite: hoikkuus on isoksi osaksi geeneistä kiiinni!

En väitä, että olisi ihmisiä, jotka eivät liho vaikka söisivät mitä, tai että on ihmisiä, jotka eivät laihdu, vaikka eivät söisi mitään. Sen sijaan uskon, että ihmisten erilaiset geenit aiheuttavat sen, että joku lihoo hyvin herkästi ja joku toinen ei liho kovin herkästi, vaikka he eläisivät täsmälleen samalla tavalla. Vastaavasti jonkun on helppo pudottaa painoaan ja jonku toisen on vaikea pudottaa painoa ja uskon, että tämä johtuu erilaisista geeneistä.



Varmaa ja tutkittua tietoa minulla ei ole tästä asiasta, mutta kaikki se, mitä olen elämäni aikana nähnyt ja kuullut, saa minut uskomaan, että geenit ovat jollain tavalla lihavuuden/laihuuden takana. En keksi muuta järkevää selitystä esim. sille, että perheessä on yksi lihava henkilö, vaikka kaikki muut ovat hoikkia. Varsinkin kun kyseessä on kouluikäinen lapsi, niin hänellä ei vielä voi olla omanlaiset ruokatottumukset, vaan hän syö sitä samaa, mitä muutkin. Jos tämä yksi lapsi sitten mättää sitä tavallista ruokaa hirveitä määriä, vaikka kukaan muu perheessä ei tee niin, niin siihenkään en keksi muuta syytä kuin sen, että geenit jotenkin säätelevät ruokahaluamme. Toisilla tulee stoppi nopeammin ja toiset pystyy ahmimaan vaikka millaisia määriä.



#19

Hän syö aamuplan, lounaan, yleensä kuulemma kahvin kanssa jotain pullaa tai suklaapatukoita töissä välitunnilla ( on siis aineenope). Ajaa autolla työmatkat, ei harrasta liikuntaa ( ellei satunnaista golfia ( nykyisin vuokraa golfkärryn) ja paria kalastusreissua vuodessa lasketa.

Kotona syö aina iltaruaan, ison annoksen, ei juuri vihanneksia, ellei ne ole keitettyjä. Sitten ottaa vielä myöhemmin iltateen kanssa suklaata ja kakkua tai keksejä ( voilla leivotut murokeksit on sen suosikkeja). Silti paino ei ole noussut 14 vuotiaasdta kuin 10 kiloa, painoindeksi on 20. Sen koko suku on samanlaisia.

Mä taas lihon kerkästi, jos söisin samoin kuin hän, en mahtuis enää ovista.

Esim. diabetesliiton sivuilta:

http://www.diabetes.fi/sivu.php?artikkeli_id=453



Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että perinnölliset tekijät vaikuttavat lihavuuden kehittymiseen, vaikka ympäristötekijöillä onkin kiistaton merkitys. Lihavuuden genetiikka tarjoaa runsain mitoin haasteita tutkijoille: lihavuudella arvioidaan olevan yli kaksisataa ehdokasgeeniä, joista tähän mennessä on tunnistettu 58. Tutkimusvilkkautta kuvaa, että geenipaikoista 54 on tunnistettu viimeksi kuluneen vuoden aikana.



Lisätietoja linkistä.

Toki useimmat lihovat jos syövät liikaa ja päinvastoin.



Mun mies on aina ollut hoikka, eikä se ole koskaan vahdannut syömisiään. Toisaalta se voi olla helposti syömättä vaikka koko päivänkin ja sitten yömyöhään se syö jotain hirvittävän epäterveellistä ja suuria määriä.



Mulla on painoindeksi 25 ja siihen on syynä 2 asiaa: olen lasten tultua liikkunut aivan liian vähän. Liikkumisella tarkoitan arkiliikuntaa jota harrastin paljon ennen lapsia. Toisekseen kotona ollessa sortuu helpommin syömään esim. keksejä iltapäiväkahvin kanssa. Myös iltasyöpöttelyä olen lisännyt, jotain lohdutusta kai haen kun on koko ilta ollut kiinni lapsissa.

kun jokkut kehuu että voi syödä MITÄ VAAN eikä liho! :D

Mää syön mitä vaan ja lihon! Ja jos otan ruodun ittestäni niin pysyn kunnossa, vaikka syön.

Siinä on oikeesti ihan simone eroa SYÖKÖ vai "syökö".

Oman ruokavalion voi raiskata helposti 2000 kaloriin päivässä -näyttäkää se ihminen joka ei siitä liho!!! Koska se on oikeasti sula mahdottomuus -ellei kulutus ole helvetisti jotain ylimaallista.

Pystyn halutessa syömään päivän aikana tukevan aamupalan, pizzaa lounaaksi, välipalaksi jotain sokerisontaa, päivälliseksi lasagnea ja iltapalaksi hakea kebabin. Tekeekö joku teistä "voin syödä mitä vaan" huutelijoista niin?

NO EI TEE!!! Eli pää kii.

Kaikki ylilihavat voitaisiin sulkea sairaalaan dieetille ja laihtuminen valvotuissa oloissa tapahtuu. Ei ne pysy lihavina. Keskitysleireilläkään kukaan ei pysy "geenien" vuoksi lihavana.

Geenejä, eli SUKUA voi syyttää ehkä huonosta esimerkistä ja asenteesta ruokaan.

Lihava äiti ja lapsi tulee luultavammin siitä miten perhe ruokailee ja miten opitaan ruokaa valmistamaan. Ei siitä että pysyy lihavana tai hoikkana vaikka päällään pomppii.

kun jokkut kehuu että voi syödä MITÄ VAAN eikä liho! :D

Mää syön mitä vaan ja lihon! Ja jos otan ruodun ittestäni niin pysyn kunnossa, vaikka syön.

Siinä on oikeesti ihan simone eroa SYÖKÖ vai "syökö".

Oman ruokavalion voi raiskata helposti 2000 kaloriin päivässä -näyttäkää se ihminen joka ei siitä liho!!! Koska se on oikeasti sula mahdottomuus -ellei kulutus ole helvetisti jotain ylimaallista.

Pystyn halutessa syömään päivän aikana tukevan aamupalan, pizzaa lounaaksi, välipalaksi jotain sokerisontaa, päivälliseksi lasagnea ja iltapalaksi hakea kebabin. Tekeekö joku teistä "voin syödä mitä vaan" huutelijoista niin?

NO EI TEE!!! Eli pää kii.

Kaikki ylilihavat voitaisiin sulkea sairaalaan dieetille ja laihtuminen valvotuissa oloissa tapahtuu. Ei ne pysy lihavina. Keskitysleireilläkään kukaan ei pysy "geenien" vuoksi lihavana.

Geenejä, eli SUKUA voi syyttää ehkä huonosta esimerkistä ja asenteesta ruokaan.

Lihava äiti ja lapsi tulee luultavammin siitä miten perhe ruokailee ja miten opitaan ruokaa valmistamaan. Ei siitä että pysyy lihavana tai hoikkana vaikka päällään pomppii.

Olen ollut leikkauksen takia sairaslomalla kuukausia ja syön tosi paljon kaikkea "sontaa" ja liikkumaan ei pysty entiseen malliin (=ei juuri muuta kuin hyötyliikuntaa). Kas, en ole lihonut, ihmeellistä kyllä.

Pää kiinni itelles, pohjalainen.

niin ei ole hoikka...Mun BMI siis 20,2 (jos 57kg ja 168kg) ja jos se olisi alle 20, niin olisin "alipainoinen". Jo nyt kylkiluut vähän törröttää, enkä todellakaan haluaisi olla tämän hoikempi yhtään. Mulla on pieni rasvaprosentti (tätä ei mitattu, mutta sen voi todeta silminnähden) ja suht isot luut, joten mun kohdalla painoindeksi alle 20 ei todellakaan tavoiteltava! t.ap

sen lihomisensa aiheuttaa. Jos on geeneissä herkkyyttä lihomiseen niin pitää syödä vähemmän. Niin yksinkertaista. Kukaan lihava ei voi syyttää geenejään, ei kukaan. Samoin lääkkeitä ei voi syyttää että ne lihottaa (ellei ihan joku poikkeustapaus). Joo, ne kasvattaa ruokahalua, mutta ei pidä syödä, niin ei liho.

Jos söisin ja liikkuisin kuten ap, olisin todennäköisesti erittäin ylipainoinen, koska tässä normaalipainon rajalla pysyminenkin on työn takana. Saan siis kitkuttaa ilman herkkuja, pienillä annoksilla ja siltikin paino vaan junnaa samassa lukemassa.

Jos harrastaa runsasta lohtusyömistä niin hoikkakin kyllä lihoo.

pienempiä annoksia, kuin ylipainoinen vertaishenkilö.

Sehän oli se hoikkien ranskalaisnaisten salaisuus, että kaikkea vaa syödä, kunha syö kohtuudella.

Muistakaa myös alkoholin osuus. Joka juo, myös painaa enemmän kuin se, joka ei juo.



Itse olen myös ollut aina hoikka ja voin syödä tasan mitä haluan. MUTTA: jos kasvattaisin annoskokoa samaan, kuin ylipainoiset ystävät, ja vaikkapa alkaisin istumaan kaiken sen ajan, kun olen liikkeellä, olisin itsekin ylipainoinen.

Nuo yllämainitut eivät kuitenkaan onnistu minulta, eli en voi syödä kovin paljoa kerrallaan, en pidä läheskään kaikesta ruuasta, ja voin syödä edes melkein liikaa vain, jos ruoka on äärimmäisen erinomaista.



Olen kuullut joskus valitusta ihmiseltä, joka harrasti paljon liikuntaa ja "söi terveellisesti", että hän ei vain laihdu. Hänen ongelmansa olikin normaalin annoskoon käsitys: hän söi minuun verrattuna valtavan määrän "terveellistä perusruokaa". No, kyllä silläkin lihoo, koska kaloreita siinäkin on.

Oliko ruokahalu entisellään? Söitkö varmasti yhtä paljon, kuin terveenä?



Toisaalta, jos olet harrastanut ennen paljon liikuntaa, painosi selittynee osittain myös lihasten muuttumisena rasvakudokseksi.

Syön valtavia annoksia ja paljon rasvaa. Yleensä 2-3 lämmintä ateriaa + aamupala, iltapala ja useampi välipala. En liiku kovin paljon, 2-3 x vko käyn lenkillä. Normaalit ravintola-annokset ovat naurettavan pieniä, niistä jää nälkä. Syön enemmän kuin kukaan tuntemani nainen.

On testattu keliakia ja laktoosi-intoleranssi. On pidetty ruokapäiväkirjaa. On tungettu putkea kurkkuun. (Silloin kun olin tosi laiha BMI 16,5).

Läpipasko, sukuvika. Käyn muuten isolla hädällä vähintään 4 x päivä. On kuulemma aika reipas tahti. Mutta pakkohan tavaran on tulla ulos kun niin paljon menee sisäänkin. (Isälläni ja pojallani sama vika ja samat tutkimukset tehty.)

kun jokkut kehuu että voi syödä MITÄ VAAN eikä liho! :D Mää syön mitä vaan ja lihon! Ja jos otan ruodun ittestäni niin pysyn kunnossa, vaikka syön. Siinä on oikeesti ihan simone eroa SYÖKÖ vai "syökö". Oman ruokavalion voi raiskata helposti 2000 kaloriin päivässä -näyttäkää se ihminen joka ei siitä liho!!! Koska se on oikeasti sula mahdottomuus -ellei kulutus ole helvetisti jotain ylimaallista. Pystyn halutessa syömään päivän aikana tukevan aamupalan, pizzaa lounaaksi, välipalaksi jotain sokerisontaa, päivälliseksi lasagnea ja iltapalaksi hakea kebabin. Tekeekö joku teistä "voin syödä mitä vaan" huutelijoista niin? NO EI TEE!!! Eli pää kii.

hirveästi ja on silti jopa laiha.



Sen pohjalta on kuitenkin turhaa huudella, että "hoikkuus johtuu pääasiassa geeneistä". Koska se ei ole niin. Erittäin harvinaisissa tapauksissa edellämainittu voi johtua jostain perinnöllisestä asiasta, jota kenties ei nykyään osata diagnosoida.



Tietänet kuitenkin itsekin, että olet sukuinesi joku todella harvinainen poikkeus, jos nimittäin puhut totta.

Jos ihmisillä olisi isoja eroja siinä, miten hyvin he pystyvät varastoimaan energiaa (tai kääntäen, paljonko normaalielämä vei polttoainetta), ne läpipaskot olisivat kuolleet pois populaatiosta huonoina aikoina.



Se on totta, että hoikilla ihmisillä on aktiivisempi tapa olla. on tutkittu, että KESKIMÄÄRIN hoikat liikkuvat ja seisovat enemmän ihan kotioloissa, touhuavat ja lihomaan taipuvaisemmat ovat passiivisemmin aloillaan.

Nimittäin mä en koskaan oikein osaa olla paikollani kotona...(paitsi kun tässä netin ääressä). Voi siis olla, että oikeasti liikun paljon enemmän mitä tiedänkään...

Geeneillä on osuutta asiaan, mutta suurin merkitys on sillä syökö enemmän kuin kuluttaa. Jos syöt kohtuullisia ruoka-annoksia niin sinulla on tavallaan varaa niille herkuillekin ilman, että syömäsi kalorimäärä pomppaa kovin korkeaksi. Jos taas syöt todella suuria annoksia ruokaa, kalorimääräsi saattaa ylittyä jo ihan siinäkin. Kyllä nimittäin ihan sitä tavallista ruokaakin syömällä lihoo jos syö enemmän kuin kuluttaa. Lihomiseen ei tarvita varsinaisesti herkuttelua ja mässäystä.



Mielestäni geenit on liian helppo selitys tälle painoasialle ja niiden taakse on helppo piiloutua. On se kumma, että tämänkin kansan geenit olisivat muutamassa kymmenessä vuodessa muuttuneet niin, että ylipainoisten osuus jatkuvasti kasvaa. Kyllä se syy löytyy liikunnan vähenemisestä ja ruokavaliosta. Varmasti geenit vaikuttavat myös, mutta uskon, että lähes jokaisen ihmisen olisi mahdollista pitää itsensä normaalipainossa. Se vain vaatii toisilta enemmän töitä kuin toisilta.

Minun isäni on reilusti ylipainoinen, eikä äitikään koskaan mikään hoikka ole ollut noin 15 kilon ylipainonsa kanssa.



Minun bmi on kuitenkin 21. Syy siihen on, että aina kun lihon pari kiloa, niin laihdutan sen pois. Ainoa varma asia elämässä on se, että paino pyrkii nousemaan ylöspäin eikä takuulla itsestään tule sieltä alaspäin.



Toiseksi olen huomannut, että syön huomattavasti vähemmän kuin vanhempani. Annoskooni ovat pienemmät.

joudun tekemään PALJON töitä pysyäkseni hoikkana. ja niin tunnetusti muutkin suvussa. ne jotka eivät välitä, ovat sitten lihavia.



ja syy miksi haluan pysyä hoikkana, on se että suvussani on paljon sydän- ja verisuonitauteja. jos haluan pysyä terveenä, minun on pysyttävä hoikkana.

Mun mies on hoikka, kuten sen koko suku, ei ole yhtään ylipainoista. Ja ne on laiskan sitkeää lajia, mun mies siirtää peffaansa autosta tv-tuoliin, ei juuri liiku. Mahtuis varmaan vielä rippipukuun, ei liho , vaikka syö suklaata, kakkuja ym herkkuja joka ilta.

Esimerkiksi itse polveudun miehestä, joka jäi lähes ainoana eloon kylästään 1800-luvun suurten nälkävuosien aikana. Niinpä minulla on äärimmäisen energiapihi keho ja diabetesperimä. Ja Suomessa on kaltaisiani paljon, oliko se nyt 30 % väestöstä. Siis ihmisiä, joille normaalipainon ylläpito keski-iässä on eerittäin vaikeaa.