Nainen, oletko tai oletko ollut suhteessa itseäsi selvästi köyhemmän miehen kanssa?

En enkä tule olemaan. Äitini oli pienipalkkainen ja seurusteli työttömän ulosottolaisen kanssa lapsuudessani. Antoi miehelle rahaa vaikkei itselläkään ollut. Muistan miten elämä parani minullekin, kun he erosivat.

Ei toimi, että mies maksattaa elämänsä muilla. Koitin, mutta hirveä riitä rahasta aina kun oli ostanut jotakin turhaa, eikä rahat riittänyt laskujen maksuun. Kun en halunnut lainata hänelle, olin kamala.

Taiteilijamieheni on ns. köyhä mutta en vaihtaisi. Rahattomuus ei vaikuta hänen itsevarmuuteensa ja charmikkuuteensa ollenkaan.

En motivoidu ressukoista, enkä jaksa kuunnella nyyhkytarinoita. Keskinkertaisuuksiin panostaminen on vain ajanhukkaa. Miksi vaivautuisin?

Olin silloin kun mieheni opiskeli melkein viisvuotta ja vielä toisenkin kerran kun hän oli kotona meidän lapsen kanssa puoltoistavuotta.

Olen. Siis tarkoitan köyhemmällä nyt sitä, että minä jäin tappiolle ja mies voitti.

En enää tähän ikinä suostu. Suhteessa vaakakuppien on oltava tasan. Jos mies on köyhä, hänen täytyy olla 100-prosentteinen hengenheimolaiseni ja palvoa minua. Siivota puolestani ja tehdä ruokaa. Saada ekstaasiin sängyssä. Näitä on vähän joten pääsääntoisesti edellytän mieheltä vähintään samaa, kuin itseltänikin. Keskimäärin miehet kuitenkin tienaavat reilustin naisia enemmän.

Olen seurustellut. Miehen ego ei kestänyt sitä että minä tienasin enemmän ja täytin hänen jääkaappinsakin.

Parasta aikaa. Miesystäväni on sairastunut vakavasti ennen kuin ehti kunnolla aloittaa työelämän ja siksi työkyvyttömyyseläkekin on pieni. Minä olen keskituloinen, joten ei sillä kahdelle ihmiselle kovin hulppeaa elämää kustanneta.

No, mennään eteen päin YUP:n kappaleen Maa Alla Horjuu hengessä.

Miesystäväni elää työmarkkinatuella ja tekee kaikki kotitaloustyöni. Minä kustannan meidän yhteiset lomamatkat. Olen erittäin tyytyväinen tilanteeseen.

No ei nyt köyhästä voi varmaan puhua, mutta meidän perheessä minä tienaan enemmän. Nettopalkkani 2850 ja miehellä 2300 e. Kummallakin akateeminen koulutus. Meillä mies ollutkin paljon lasten kanssa kotona.

Olen. Mies oli yrittäjä. Välillä hän möi omaisuuttaan, kun rahaa laskuihin ei ollut.

Otin asian siltä kannalta, että eletään sen vähävaraisemman tulojen mukaan. Emme siis käyneet ikinä reissussa yhdessä eikä muutakaan, mihin olisi tarvittu rahaa.

Jos miehellä oli ihan rahat loppu emmekä voineet mennä edes baariin parille oluelle, olimme jomman kumman kotona ja laitoimme ruokaa ja ulkoilimme. Minulle se on muutenkin mieluisampaa kuin kaupalliset harrastukset. Tein niitä muita juttuja ja matkoja sitten ystävien kanssa.

Mietin jo suhteen alussa, että emme ikinä voi muuttaa yhteen, sillä minulla oli tuolloin niin isot tulot, että mies olisi menettänyt kaikki tuet. Jos siis tukien varaan olisi päätynyt.

Tämä toimi ihan hyvin, koska kahden kodin malli sopi minulle hyvin. Jos taas joku haluaa välttämättä muuttaa yhteen, ongelmia voi tulla.

Elätettäväksi haluavia miehiä on pilvinpimein. 

No on varmasti naisiakin.

Pahimpia yh-äidit joiden kanssa joku hyväuskoinen hölmö lapseton mies suostuu muuttamaan yhteen tajuamatta, että nainen menettää toimeentulo-ja asumistuen, tarhamaksut nousee ym. Ja sitten hups, nainen onkin yhtäkkiä tuloton ja mies joutuu elättämään naisen ja ne lapsetkin, ”kun mehän ollaan perhe”.

Mieheni oli vasta aloittamassa opiskelut ja itse olin jo valmistumassa ja siirtymässä työelämään kun tapasimme. Joten luonnollisesti tienasin häntä paljon paremmin monta vuotta. Ei ainakaan itseäni haitannut tarjota hänelle ravintoloissa, kustantaa hänenkin osuuttaan ulkomaan reissusta jne. Hän on itse sanonut että välillä se kyllä kävi itsetunnon päälle mutta onneksi tuosta ei mitään suurempaa ongelmaa muodostunut suhteessamme. Nykyään hänkin on jo työelämässä mutta edelleen tienaan häntä enemmän joten kustannan välillä hänenkin puolestaan jos itse haluan tehdä jotain hintavampaa mihin hänellä ei meinaisi rahat riittää. Voi hyvin olla että joskus tulevaisuudessa tilanne on taas päinvastoin ja oletan hänen silloin toimivan niin kuin olen itse toiminut. Vaikea nähdä että saisimme rahasta suurta ongelmaa aikaiseksi. Kumpikin panostaa sen minkä pystyy ja pääasia ettei kyse ole mistään hyväksikäyttötilanteesta :)

Olen, edelleenkin. Mutta hän osaa elää nuukasti. Sanoisin että näissä asioissa eniten merkitystä on sillä, onko tulot vai menot isommat. Jotkut alkavat käyttämään rahaa huomaamattaan enemmän aina kun tulot nousee, ja joutuvat ongelmiin jos tulot yhtäkkiä laskeekin.

Köyhyys ei mulle ole turn off, vaan miten se ihminen käyttäytyy köyhyytensä aikana ja mistä se köyhyys johtuu.

Olen tässä nyt vierestä seurannut, kun siskoni otti persaukisen työttömän. Jätkän omatunto on aivan nollissa. Jatkuvaa riitaa rahasta ja sen riittämättömyydestä.. kuka maksaa mitäkin. Sitten kun ne korvaukset tulee, niin jätkä häviää muutaman päivän reissuihin - dokaamaan. Eikä tuo edes yritä tehdä mitään, ei ole ns. reipas kotitöissä jne. Vaan syyttelee ja haastaa riitaa siskon lasten kanssa, kun nämä ei tee kotitöitä. Haukkuu ja mekkaloi jatkuvasti. Ja kun ne pyykit on kerrankin hoitanut, niin odottaa järjetöntä kiitosta ja illallisia viinien kanssa. Kun sitä ei aina järjesty on taas kolmas maailman sota tulilla. Lapsethan on pariin kertaan jo haettu sieltä pois jatkuvien tappeluiden takia.

Olen. Kun tapasin mieheni, hän oli opiskelija ja minä töissä. Toki mies teki töitä opiskelujen ohessa, mutta tietysti minulla jäi aika tavalla enemmän sukanvarteen silloin. Maksoin mm. käsirahan ensimmäisestä yhteisestä asunnostamme.

Nyt sitten mies on hyvätuloinen yrittäjä ja minä opiskelen työmarkkinatuella. Niin se maailma heittelee.

Sitten kun edellinen sukupolvi vaihtaa hiippakuntaa, vaaka keikahtaa taas, koska minä tulen perimään jonniin verran ja mies ei.

Vierailija kirjoitti:

Köyhyys ei mulle ole turn off, vaan miten se ihminen käyttäytyy köyhyytensä aikana ja mistä se köyhyys johtuu.

Olen tässä nyt vierestä seurannut, kun siskoni otti persaukisen työttömän. Jätkän omatunto on aivan nollissa. Jatkuvaa riitaa rahasta ja sen riittämättömyydestä.. kuka maksaa mitäkin. Sitten kun ne korvaukset tulee, niin jätkä häviää muutaman päivän reissuihin - dokaamaan. Eikä tuo edes yritä tehdä mitään, ei ole ns. reipas kotitöissä jne. Vaan syyttelee ja haastaa riitaa siskon lasten kanssa, kun nämä ei tee kotitöitä. Haukkuu ja mekkaloi jatkuvasti. Ja kun ne pyykit on kerrankin hoitanut, niin odottaa järjetöntä kiitosta ja illallisia viinien kanssa. Kun sitä ei aina järjesty on taas kolmas maailman sota tulilla. Lapsethan on pariin kertaan jo haettu sieltä pois jatkuvien tappeluiden takia.

Oletko kysynyt siskoltasi, miksi on noin huonon miehen kanssa?

Nettotulojen ero on kasvanut, 1800/3000 euroa. Itse olen palkkaani nostanut koko yhdessäoloajan, miehellä pysynyt liki samassa. Itse olen saanut perintöjä huomattavasti enemmän, eikä miehelle ole paljoa enää isänsä jälkeen tulossa, jos tulee mitään.

Yhteinen asunto ja yhteiset menot maksetaan suunnilleen puoliksi, mennään budjetissa hänen tulojen mukaan. Toisaalta mua ei haittaa maksaa joitain juttuja enemmän, saan muuta rahan arvoista esim. remonttejen ja autohuoltojen muodossa. Toisaalta hän osaa käyttää vähemmät rahansa fiksusti ja on säästäväisempi kuin minä.

Lokkia en katselisi, mutta riittää että elättää itsenssä ja kohtelee mua ihmisiksi.

Kuolemantapauksessa hän perii osan omaisuudestani, erossa molemmat pitää omansa.

Kyllä. Miehen itseluottamus siinä kärsi ja alkoi haukkumaan minua ties mistä. Suhde loppui muutamassa kuukaudessa.