Suomen kieltä opiskelleet
Tuli mieleeni tässä aiemmin olleesta tyttölapsi / poikalapsi aloituksesta, että mistä voi johtua se, että suomen kielessä on käytössä sana naisihminen, mutta miesihmistä ei ole olemassa.
Onko tätä missään käsitelty? Sanan tausta voisi olla mielenkiintoinen.
Ehkä liikaa aikaa miettiä asioita...
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on myös naisen avioliittostatusta ilmaisevat sanat rouva ja neiti. Miehille vastaavia sanoja ei ole. Mies on herra, oli naimisissa tai ei.
Tästä löytyi mielenkiintoinen kirjoitus:
"Rouva-sanasta nousi suorastaan kohu vuonna 2000, kun presidentin virkaan tuli ensimmäinen nainen, Tarja Halonen. Mikä on herra tasavallan presidentin naisvastine? Luontevin on tietenkin rouva tasavallan presidentti; siihenhän oli jo kymmenen vuotta aikaisemmin saatu mallia armeijasta, kun joukko-osasto oli komennettu tervehtimään naispuolista puolustusministeriä Elisabet Rehniä: ”Hyvää päivää, rouva puolustusministeri.” Nyt kuitenkin tuli lisäongelma siitä, voiko presidentti Halosta nimittää rouvaksi, kun hän ei ollut naimisissa.
Vaikka presidentti ratkaisikin ongelman kätevästi menemällä naimisiin, Kielitoimistostakin jo annettiin monien kyselyjen takia rouvasta ohjeita. Näin kirjoitti Riitta Eronen (Kielikello 1/2000): ”Rouva ei ole vain siviilisäätyä, naimisissa oloa, kuvaava sana, vaan sitä käytetään myös laajemmin naisen puhuttelusanana. – – Rouva sopii kuitenkin esimerkiksi keskustelussa käytettäväksi samoissa tilanteissa, joissa miehiä puhutellaan herraksi. Niinpä ilmauksia herra ministeri ja herra puhemies vastaavat rouva ministeri ja rouva puhemies. Saman mallin mukaan rouva presidentti on mahdollinen.” Eronen tosin huomautti, että muunkinlainen kuin sukupuoleen viittaava puhuttelu on mahdollinen: ”Arvoisa sopii yleensä hyvin varsinkin tervehdyksiin ja puheen aloituksiin: arvoisa ministeri ja arvoisa (tasavallan) presidentti.”"
Lähde: https://www.kielikello.fi/-/naissukuista-kielenkayton-historiaa
Miesihminen opiskelee äidinkieltä ja naisihminen miesihmisen äidinkieltä joka on suomenkieltä kerjäämisestä.
Miesihmisen kuuluisi opettaa naisihmiselle äidinkieltä eikä suomenkieltä.
Korruptoitunut suomenkieli on miesihmisten hallussa.
Miehen käytöksen ei oleteta muuttuvan avioliiton takia. Hän on se sama mies, oli naimisissa tai ei.
Naisen taas pitää muuttaa käytöstään huomattavasti sen mukaan, onko vapaa vai varattu. Siksi eri termit.
Meillä on myös naisen avioliittostatusta ilmaisevat sanat rouva ja neiti. Miehille vastaavia sanoja ei ole. Mies on herra, oli naimisissa tai ei.