Aamulla starttaa auto kohti uutta yliopistokaupunkia

Sinne lähtee lapseni, eikä tietoa milloin seuraavan kerran nähdään. 23.pvä alkaa orientaatioviikko ja seur ma sitten varsinainen opiskelu ja se onkin jo syyskuu. Toivon, että ehtii käydä "kotikotona" syyskuun aikana, tai minä hänen luonaan, mutta en aio tuppautua väkisin.
On vain ihan julmetun iso asia tämä ja olen itkenyt vuolaasti, on jo nyt ikävä.
Osuvasti sanottu eräässä psykologia-alan lehden artikkelissa, että lapsen kotoa muutto tuntuu äidistä siltä kuin revittäisiin raaja irti, ja ilman puudutusta.
Rakas, onnea uuteen alkuun, se menee hienosti ja tiedän, että pärjäät hyvin, olen aina tukenasi ja apunasi❣️