Voiko aikuista lasta vaatia soittamaan ja pitämään yhteyttä äitiinsä?

Vierailija kirjoitti:

Meghan joutuu kärsimään isänsä takia. Eikö se isä nyt tajua jättää toista ihmistä rauhaan! Hirviö-isä, äitikin voi olla hirviö. Miksi kiusaamista ei tuomita, edelleenkään.

Mene. Hoitoon. 

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos nuori, siis se aikuinen kotoa pois muuttanut, on vain sellainen luonne ettei small talkissa paljoa järkeä näe ja tuumaa ettei pidä ns turhaan soitella ellei ole asiaa?!!

Ei kaikki ole mitään "lätinäpuheluiden" harrastajia eikä pidä ollakaan, vaikka se kuinka olisi ehkä "kivaa" toisen mielestä.

Totaalihiljaisuus asia erikseen, mutta voihan olla niinkin ettei ole sitä ASIAA oikeastaan koskaan, koska kaikki fine ja ok.

Ei se, että lätinäkerho ei ole luontaista, vähennä rakkauden tmv määrää.

No juuri näin. Eivät kaikki kotoa pois muuttaneet ja puhelimessa puhumista välttävät nuoret aikuiset ole kaltoinkohdeltuja tai itsekkäitä, muista piittaamattomia. Yhteyttä voi pitää niin monin tavoin, mutta tietysti jos ei pidetä minkäänlaista yhteyttä, vaan blokataan kokonaan, niin voihan siellä takana olla vaikka mitä. Yhteydenpitoa ei silti voi vaatia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos nuori, siis se aikuinen kotoa pois muuttanut, on vain sellainen luonne ettei small talkissa paljoa järkeä näe ja tuumaa ettei pidä ns turhaan soitella ellei ole asiaa?!!

Ei kaikki ole mitään "lätinäpuheluiden" harrastajia eikä pidä ollakaan, vaikka se kuinka olisi ehkä "kivaa" toisen mielestä.

Totaalihiljaisuus asia erikseen, mutta voihan olla niinkin ettei ole sitä ASIAA oikeastaan koskaan, koska kaikki fine ja ok.

Ei se, että lätinäkerho ei ole luontaista, vähennä rakkauden tmv määrää.

No juuri näin. Eivät kaikki kotoa pois muuttaneet ja puhelimessa puhumista välttävät nuoret aikuiset ole kaltoinkohdeltuja tai itsekkäitä, muista piittaamattomia. Yhteyttä voi pitää niin monin tavoin, mutta tietysti jos ei pidetä minkäänlaista yhteyttä, vaan blokataan kokonaan, niin voihan siellä takana olla vaikka mitä. Yhteydenpitoa ei silti voi vaatia.

Sanoisin, että kannattaa hakeutua hoitoon, jos kammoaa puhelinta niin paljon, ettei esim. 1-2 kertaa kuussa voi äidilleen soittaa. Jos siis välit kunnossa. 

Kaikkea voi vaatia, mutta se ei velvoita toisia toimimaan vaaditulla tavalla.

Saahan sitä vaatia.

Itse en noteeraisi sen enempää kuin lasten vaatimuksia makeisille.

Mieheni lopetti omien asioiden kertomisen äidilleen teini-iässä, koska äiti kiusoitteli näillä uskoutumisilla myöhemmin. Samainen anoppi kertoo ihan surutta edelleen miehen sisarusten kertomia asioita eteenpäin miehelle, soittelut kotiin on aika vähissä.

Jos ei aikuiset lapset soita, vaikka miten hyvin on heitä kohdellut ja kasvattanut , niin mikäpäs siinä. Näin se voi jatkua sukupolvesta toiseen. Jokainen ihminen on omanlaisensa. Jos ei kemiat kohtaa, niin minkäs sille voi.

Sanoisin, että _vaatiminen_ on yksi parhaista tavoista varmistaa, että lapsi ei soita jatkossakaan. Toinen tehokas tapa on puhua joka kerta tunnin verran, vaikka toinen vastailee tyyliin "mm".

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että _vaatiminen_ on yksi parhaista tavoista varmistaa, että lapsi ei soita jatkossakaan. Toinen tehokas tapa on puhua joka kerta tunnin verran, vaikka toinen vastailee tyyliin "mm".

Tämä

Ensimmäiseksi tuli mieleen, että jos äiti on puhelussaan syyttelevä, vaativa, itsesäälissä itkeskelevä, juoruileva, äksyilevä, humalassa tai jotain tällaista, ei lapsen tee mieli soitella.

Vika voi olla lapsessakin. Mutta mitä hyötyä äidille olisi siitä, että häntä vihaava tai karttava lapsi on häneen yhteydessä? Veljeni lopetti täysin yhteydenpidon äitini, kun äidille tuli muistisairaus. Ehkä hän ei kestänyt nähdä äitiä sairaana tai sairaudesta johtuvat käytösoireet olivat hänelle liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Joskus syyllinen on puoliso joka "määrää" ettei anoppiin pidetä yhteyttä.  Surullista, mutta tunnen erään tapauksen.  Siinä jää jopa lastenlapset kiistakapulaksi.

Ja lähde tälle väitteelle on varmaan se anoppi?

Voiko lapsi vaatia vanhemmaltaan rakkautta, hyväksyntää, kannustusta ja kasvatusta? 

Sitä kylvää mitä niittää.

Vierailija kirjoitti:

Voiko lapsi vaatia vanhemmaltaan rakkautta, hyväksyntää, kannustusta ja kasvatusta? 

Sitä kylvää mitä niittää.

Voi ja pitääkin vaatia. Aina ei saa.

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäiseksi tuli mieleen, että jos äiti on puhelussaan syyttelevä, vaativa, itsesäälissä itkeskelevä, juoruileva, äksyilevä, humalassa tai jotain tällaista, ei lapsen tee mieli soitella.

Anoppi on tuollainen. Mies ei halua olla missään yhteyksissä ja tämä on käännetty minun syyksi. Helpompi on varmasti uskotella itselleen ja muille satuja kuin kohdata tekonsa ja totuus.

Monilla nuorilla on liittymä mistä soittaminen maksaa yli sen kuukausimaksun. Suosivat siis enemmän viestejä yms. Monet vanhemmat taas puhuvat pitkään oikein sanomatta mitään. Ja aika on nykyään toinen puhelimessa puhuminen pitkiä aikoja ei nyt vaan ole nuorten juttu.

Ei voi vaatia, mutta voi toivoa.

Tämä on vaikea asia, jota olen joutunut pohtimaan paljon. Äitini on raskas ihminen, joka on syytellyt, syyllistänyt, arvostellut, jaellut neuvojaan, joita ei óle pyydetty, pukeutunut marttyyriviittaan, jättänyt huomioimatta sen, että me lapsetkin olemme jo ihan oikeasti kasvaneet aikuisiksi jne. Suhde on ollut lapsesta asti vaikea ja etäinen. 

Nyt hän sitten haluaa, että pitäisimme häneen yhteyttä viikoittain ja nimenomaan soittelemalla. Puheenaiheet ovat suunnilleen sää, hänen terveytensä ja se, mitä kotikylällä on tapahtunut, koska emme halua kertoa hänelle mitään henkilökohtaisia asioitamme. Puhelut ovat rasittavia ja teennäisiä. 

Huoh.

Miksei äiti itse voi ottaa sitä kapulaa kauniiseen käteensä ja soittaa itse? Tätä olen joskus itse miettinyt, että minkä takia minun aina pitää sille äidilleni soittaa

Kai aikuinen nyt muutenkin tajuaa pitää yhteyttä.