Lapsen ylipaino huolettaa :(

Älä anna ruokaa! Just toi et läheiset ja ystävät kantaa sitä ruokaa oikein nenän eteen kuin kuninkaalle on se läskien pahin ongelma! He eivät voi syömiselleen mitään joten läheisten ja oikeiden ystävien pitäisi yrittää hieman vahtia ja tarvittaessa puuttua. Onhan kyse vieläpä alaikäisestä läskistä tässä tapauksessa.

Jos tuon ikäinen on yht äkkiä alkanut mättää ruokaa kuin viimeistä päivää, tulee tunne, että isoin ongelma on jokin muu kuin ylipaino. Keskittyisin ensimmäiseksi viettämään aikaa pojan  kanssa ja hakemaan keskusteluyhteyttä häneen.

Ruuasta ja painosta puhumisen jättäisin kokonaan pois. Tuon ikäinen kyllä tietää itsekin mikä on järkevää syömistä ja huomaa lihoneensa. Teinin herkkä itsetunto ei tarvitse huomauttelua perheeltä. 

Rauhallista, mukavaa perheaikaa, yhteisiä ruokailuhetkiä, joissa keskitytään jutteluun ja kahden keskisiä mielekkäitä puuhia vanhemman kanssa. Tarvittaessa ammattimaista keskusteluapua, jos ette syksyn aikana pääse lihomisen takana olevaan syyhyn kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Jos tuon ikäinen on yht äkkiä alkanut mättää ruokaa kuin viimeistä päivää, tulee tunne, että isoin ongelma on jokin muu kuin ylipaino. Keskittyisin ensimmäiseksi viettämään aikaa pojan  kanssa ja hakemaan keskusteluyhteyttä häneen.

Ruuasta ja painosta puhumisen jättäisin kokonaan pois. Tuon ikäinen kyllä tietää itsekin mikä on järkevää syömistä ja huomaa lihoneensa. Teinin herkkä itsetunto ei tarvitse huomauttelua perheeltä. 

Rauhallista, mukavaa perheaikaa, yhteisiä ruokailuhetkiä, joissa keskitytään jutteluun ja kahden keskisiä mielekkäitä puuhia vanhemman kanssa. Tarvittaessa ammattimaista keskusteluapua, jos ette syksyn aikana pääse lihomisen takana olevaan syyhyn kiinni. 

Lisään vielä tähän, että kotona tietysti tarjoillaan ja säilytetään pääasiassa terveellistä ruokaa. Vaatii pientä uhrautumista muulta perheeltä, mutta sitähän vanhemmuus on. Ei mitään herkkujen totaalikieltoa, mutta ostatte niitä kohtuullisesti vain yhtä herkkuhetkeä varten, ei valmiiksi varastoon. 

Innostuisiko poika ruuanlaitosta? Jos siitä saisi uudenlaista näkökulmaa terveellisempään syömiseen.

Sun pitää selvittää syy syömisille. Onko masentunut? Miten koulussa menee? Stressaako tulevaisuus esim opiskelut, työelämä? Onko kavereita? Aivan kuin alkoholisti juo suruunsa, syö moni myös suruunsa.

Onko kavereita? Ehkä kouluterveydesta voisi kysellä neuvoja, vähän on hankala tilanne.

Siitä tulisi pitkä esitelmä jos alkaisi selittämään eri vaihtoehtoja, mikä on syynä ja mikä voi auttaa. Osalla nuorista on syömishäiriötä, mutta niiden syyt voivat olla listalta arvuuteltavia: 1. Jollakin on vain nälkä. Onko päivässä kaksi lämmintä ruokaa saatavana, välipalat, jälkiruoka, juomat, kaakao, varalla monenlaista jyrsittävää tms. 2. Puutokset. Jotain ruoka-aineita enemmän tai vitamiineja. 3. Aivojen välittäjäaineiden puutostila tai hormonit, mutta sellaisen epätasapainon syynä voi Joskus olla stressi, unenpuute, ympäristön vaativuus tai aikuisten vaatimukset, tylyys, karu ympäristö, trauma, tunteet, jokin energiavuoto, liikaa ohjelmaa, liikaa ihmisiä jne. 4. Jokainen nuori ei osaa vielä säädellä nälkää tai insuliiniresistenssiä, samoin kuin aikuinen havainnoi niitä ja voi ohittaa näläntunnetta osittain. 5. Kävely voi auttaa jokusen kerran viikossa tai joku laji, jos häntä itse kiinnostaa. 6. Einesruokiin tai sipseihin on laitettu joskus ainesosia, jotka lisäävät ruokahalua, osa ei täytä ihmisen tarpeita, vaan on ravintoköyhää. Sokerihöttö (energiajuoma, limsa, marenki, karkki esimerkkinä) voi lisätä nälkää suurena määränä, jos siinä ei ole hitaasti sulavaa hiilihydraattia (kuten hillopitkossa on sentään vehnä). 7. Onko tarpeeksi proteiinia ruuassa päivittäin, kunnon lihaa, kanaa, kalaa jne. 8. Osaa aikuisistakin lihottaa sokeri tai liika rasva, myönnetään. Aikuisilla sokeri tekee sen melkein heti. Onko tuossa tapauksessa syynä sitten ruuan määrä vai sokerirasva, vai sekäettä? 9. Vatsa tarvitsee vahvoja maitohappobakteereja, joillakin voi olla vatsan bakteerit epätasapainossa (sokerin tai muun ruuan jälkeen). Jos käyttää esimerkiksi buranaa, tai muutenkin. 10. Aiemmat sairastetut virukset tai sisäelimen pieni ongelma. Ei välttämättä ole näitä. 11. Onko ylipainoa oikeasti paljon, vai onko liioiteltu sen määrää. Nykyään saa helposti diagnooseja. 

* Korjaan. "Osalla nuorista on syömishäiriötä, mutta niiden syyt voivat olla listalta arvuuteltavia." Siis syömisen syyt, ei syömishäiriön syyt. Toki joillakin on syömishäriöitäkin.

Vielä se että nuorilla tunteiden /asioiden käsittely on joskus erilaista kuin aikuisella, jolla on kokemusta tilanteista ja tunnejutuista. Itsevarmuus ja itseluottamus? Onko aikuinen joka hyväksyy nuoren, vai onko elämä pelkkää vaatimuslistaa ja läksyjä. Entä kiusaako joku koulussa että tilanne pahenee, minkälainen opettaja tai kaveripiiri. Kylmässä ilmastossa osa nuorista syö entistä enemmän jotain, koska kylmä vie energiaa talvella ja aikaiset herätykset - koulun, työn, armeijan tms vaatimukset. Miten nuoren omat toiveet ja tarpeet elämälle? Onko lämmintä vaatetta tarpeeksi saatavilla talvisin, kyytejä ja ovatko välimatkat liian pitkiä. Saako unta tarpeeksi, kun osa nuorista ei sopeudu aikaiseen rytmiin, mikä on osalle melko normaalia. Minkälainen ympäristö on, miellyttävä rento, luonnollinen vai kiireinen. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Vanhemman voi olla aika vaikea auttaa ja saada hedelmällistä keskusteluyhteyttä tuon ikäiseen nuoreen. Se, ettette edes uskalla ottaa ongelmaa hänen kanssaan puheeksi, ei kuitenkaan ole hyvä juttu. Kertokaa ystävällisesti mutta turhia kiertelemättä ja kaartelematta, että hänen viime aikainen painonnousunsa huolestuttaa teitä, ja kysykää, mitä hän itse asiasta ajattelee. Jos ylipaino kerran on niin merkittävää, että siihen on kouluterveydenhoitaja puuttunut, teidän on järjetöntä ja haitallistakin esittää pojan edessä ettette muka olisi lainkaan edes huomanneet koko ongelmaa. Poika ei ehkä halua teille vanhemmilleen asiasta avautua, ja puheeksi ottaminen voi johtaa riitaan, mutta siitä huolimatta se on tehtävä - syyllistämättä ja jankuttamatta. Ota yhteyttä koulun terveydenhoitajaan ja kysy hänen mielipidettään, miten teidän kannattaisi asiassa toimia, ja mistä ongelma voisi johtua.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman voi olla aika vaikea auttaa ja saada hedelmällistä keskusteluyhteyttä tuon ikäiseen nuoreen. Se, ettette edes uskalla ottaa ongelmaa hänen kanssaan puheeksi, ei kuitenkaan ole hyvä juttu. Kertokaa ystävällisesti mutta turhia kiertelemättä ja kaartelematta, että hänen viime aikainen painonnousunsa huolestuttaa teitä, ja kysykää, mitä hän itse asiasta ajattelee. Jos ylipaino kerran on niin merkittävää, että siihen on kouluterveydenhoitaja puuttunut, teidän on järjetöntä ja haitallistakin esittää pojan edessä ettette muka olisi lainkaan edes huomanneet koko ongelmaa. Poika ei ehkä halua teille vanhemmilleen asiasta avautua, ja puheeksi ottaminen voi johtaa riitaan, mutta siitä huolimatta se on tehtävä - syyllistämättä ja jankuttamatta. Ota yhteyttä koulun terveydenhoitajaan ja kysy hänen mielipidettään, miten teidän kannattaisi asiassa toimia, ja mistä ongelma voisi johtua.

Juuri tämä on tärkeää: kysykää häneltä itseltään ja kuunnelkaa mitä hänellä on sanottavaa, älkää tivatko tai vaatiko vastauksia: -Mitä ajattelet itse viime aikaisesta painonnousustasi? -Onko se omasta mielestäsi ongelma? -Mistä luulet ylipainon johtuvan?

Antakaa hänelle aikaa käsitellä asiaa mielessään ja olla vastaamatta, mikäli hänellä ei heti ole vastausta valmiina. Pääasia, että avaatte keskusteluyhteyden. Poika on jo lähellä aikuisuutta, joten on paljon hedelmällisempää kysyä ja kuunnella kuin tuputtaa ohjeita - sellainen vain ärsyttää nuorta. Ongelman sivuuttaminen ja asiasta vaikeneminen ei kuitenkaan ole hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemman voi olla aika vaikea auttaa ja saada hedelmällistä keskusteluyhteyttä tuon ikäiseen nuoreen. Se, ettette edes uskalla ottaa ongelmaa hänen kanssaan puheeksi, ei kuitenkaan ole hyvä juttu. Kertokaa ystävällisesti mutta turhia kiertelemättä ja kaartelematta, että hänen viime aikainen painonnousunsa huolestuttaa teitä, ja kysykää, mitä hän itse asiasta ajattelee. Jos ylipaino kerran on niin merkittävää, että siihen on kouluterveydenhoitaja puuttunut, teidän on järjetöntä ja haitallistakin esittää pojan edessä ettette muka olisi lainkaan edes huomanneet koko ongelmaa. Poika ei ehkä halua teille vanhemmilleen asiasta avautua, ja puheeksi ottaminen voi johtaa riitaan, mutta siitä huolimatta se on tehtävä - syyllistämättä ja jankuttamatta. Ota yhteyttä koulun terveydenhoitajaan ja kysy hänen mielipidettään, miten teidän kannattaisi asiassa toimia, ja mistä ongelma voisi johtua.

Olen samaa mieltä, ongelma on otettava esiin jossain vaiheessa, mutta lähtisin silti ensin rakentamaan keskusteluyhteyttä. Muutama viikko tai kuukausi ei tilannetta merkittävästi pahenna.

Jos korona-aika on ollut stressaavaa ja yhteys poikaan tuntuu kadonneen, kannattaa minusta edes yrittää parantaa tilannetta ennen kuin kissa nostetaan pöydälle. Kokonaan asiasta vaikeneminen on vastuutonta. Uskon, että ratkaisu löytyy nopeammin, jos pojalla on tunne, että vanhemmat ovat hänestä kiinnostuneita ja haluvat hänen parastaan. 

Mä onnittelen poikaa massan hankinnasta. 80% koko lihasmassasta mitä elinaikana voi saavuttaa tehdään teini-iässä.

Teininä kannattaa olla iso jotta miehenä voi olla raamikas ilman läskiä.

M46

Nyt kun poika on vielä alaikäinen, apua kannattaa hakea kouluterveydenhuollosta. Pyrkisin asiassa mahdollisimman suureen avoimmuuteen nuoren kanssa. Painota, ettei hänen tarvitse hävetä tai tuntea syyllisyyttä ylipainostaan, jokaisella nuorella - ja aikuisellakin - on omat ongelmansa, eikä kukaan niitä ole tahallaan hankkinut. Yksi kärsii sosiaalisista peloista, toinen oppimisvaikeuksista, kolmas häpeilee liikahikoiluaan ja neljäs akneihoaan. Yhdessä ongelmien syihin tarttumalla ja asiantuntija-apua hakemalla niistä voi kuitenkin päästä eroon.