Uusioperheen miehen aikuiset lapset

Meillä on jonkinsortin uusioperhe: 2 aikuista ja 7 lasta, joista kaikki täysi-ikäisiä. Nuorinkin jo 22 v. Miehen vanhin 41 v. ja nuorin 31 v. Ikäeroa meillä vanhuksikka on 12 vuotta, minä olen se nuorempi 53 v. naisosapuoli.
Tässä on yhdessä säädetty 12 vuotta ja asuttu kerran yhdessä, muuti pois kun miehen nuorimmainen sai aikaan sontaa. Muutimme uudelleen yhteen 2 vuotta sitten kun minunkin nuorin lensi pesästä.
Mieheni 3 tytön käytös on hanurista, poika on kuin ihmiset. Käy kylässä ja juttelee. Tytöistä vanhin (siis vasta 41 v.) On sitä mieltä että talo jossa asumme on edelleen hänen kotinsa ja hän voi käyttäytyä täällä kuten haluaa. Koiran ruoat voi jättää tiskipöydälle tai apupöydälle kun niin hän tekee omassa talossaankin. "Asuuko täällä niin hienoja ihmisiä ettei eläinten ruoat mahdu samalle p.ydälle?" -huutaen keskellä keittiötä.
Minun mielestä tämä ei ole enää heidän kotinsa vaan lapsuuden koti johon he tulevat kylään. Käyttäytyvät kuten aikuiset, tervehtivät , kiittävät ruoasta kun nousevat pöydästä, keskustelevat kuten kylässä tehdään jne.
Olenko minä niin hiton väärässä tässä? Olenko minä vieras siinä talossa jossa asun? Toki en omista edes naulaa talosta, mutta maksan rehellisesti vuokraa miehelleni. Omat lapseni toki käyvät myös ja ovat täällä, mutta heille olen tehnyt selväksi, että ihan kuin pellossa ei eletä. He puhuvat miehelleni, laittavat juhlapäivinä lahjat ym. En tarkoita että olisin lahjuksia vailla, mutta ihmismäistä käytöstä kyllä.
Tiedän senkin, että tytöt on mustasukkaisia isästään, mutta nämä neitokaiset on täysiä aikuisia. Samaa kohtelua kokee heidän äidin uusi mies, on jopa lähtenyt kotoaan pois siksi aikaa kun rakkaat lapset on tulleet kyläilemään. Samoin teen nykyään itsekin, lähden mieluummin pois kuin katson nyrpistelyä.